Johanneksen
kirjeiden kysymyssarjat 5
Liisi
Jokiranta
21. kokoontuminen, 1. Jh. 5:16–17
Rukoilla vai olla rukoilematta
Minkä lupauksen Jumala Johanneksen välityksellä antaa esirukoilijoille? (16a)
Minkä poikkeuksen hän kuitenkin esittää? (16b)
Mistä Johanneksen kuvaamassa kuolemansynnissä voi olla
kysymys, jos Jumala kerran tahtoo, että kaikki pelastuisivat ja tulisivat
tuntemaan totuuden?
Mitä muuta ilmaisua tästä synnistä käytetään? (Mt. 12:31–32)
Ehkä voitte lukea myös Rm. 2:5 ja Hepr. 10:29. Kuinka näissä määritellään
synti, joka koituu ihmiselle iankaikkiseksi kadotukseksi?
Kuinka Pyhän Hengen pilkka ilmenee käytännössä?
Miksi ihminen, joka on huolissaan oman sielunsa tilasta, ei ole voinut tehdä
tätä syntiä?
Miksi kuolemansynnin tehneen puolesta ei kannata rukoilla tai miksi hänelle
ei kannata puhua mitään Jumalasta tai Jeesuksesta?
Miksi on parasta rukoilla silloinkin, kun toinen näyttää ihan paatuneelta?
Miksi kaikki synti ei kadota? (17)
Kuinka ihminen voi pelastua Jumalan tuomiolta?
Lopuksi voitte lukea liitteestä tekstin Pyhän Hengen
pilkasta ja keskustella siitä vielä, jos tarvetta on.
Liite ( tästä )
22. kokoontuminen, 1. Jh. 5:18–21
Tieto synnyttää turvallisuutta
Mitkä ovat Jumalasta syntyneen ihmisen kaksi tunnusmerkkiä
jakeessa 18?
Miksi Johannes käyttää kestomuotoja?
Miksi uskova kristitty ei voi elää jatkuvasti jossakin synnissä?
Mitä on tapahtunut, jos joku jää pysyvästi johonkin syntiin?
Kuinka sellainen ihminen suhtautuu Jumalan sanaan?
Olisi hyvä lukea 1. Jh. 1: 8 ja 10. Mitä niissä sanotaan uskovan
syntisyydestä ja synnin tekemisestä?
Kuinka valvova kristitty suhtautuu syntiinsä? (1. Jh. 1:7, 9; 2:1)
Entä, jos lankeaa aina samaan syntiin?
Kuinka kuvaisitte itsensä valvomista?
Kuvatkaa sellaista valvomista, jossa kristitty vahtii itseään, tapojaan ja tekemisiään.
Kuvatkaa sellaista valvomista, jossa kristitty katsoo uskossa ristiinnaulittuun Jeesukseen.
Kumpi varjelee meidät joutumasta Pahan otteeseen?
Kuvatkaa Pahan valtaa maailmassa. (19)
Miksi jaetta 20 voidaan sanoa kirjeen huippukohdaksi?
Mitä siinä sanotaan Jeesuksen persoonasta?
Mitä Jeesus on tehnyt meille?
Mitä Johannes sanoo kristityn elämästä?
Mitä kristityt Johanneksen mukaan tietävät? (18–20)
Mikä merkitys näillä tiedoilla on meille?
Epäjumalia ovat kaikki jumalat, jotka eivät vastaa Raamatun kuvausta
Jumalasta. Minkälaisia esimerkkejä tulee mieleenne?
Miksi kaikkia omatekoisia jumalia on kavahdettava?
23. kokoontuminen, 2. Jh. 1–3
Kristittyjen yhteys
Johdannoksi 2. ja 3. Johanneksen kirjeeseen
Ensimmäisellä vuosisadalla evankeliumin sanomaa levittivät apostolit ja
monet kiertävät lähetyssaarnaajat, joita nimitettiin usein apostoleiksi (ei
siis tarkoiteta Jeesuksen kahtatoista apostolia). Heidän lisäkseen oli suuri
merkitys kauppiailla, sotilailla ja muilla matkustajilla, jotka toimivat
Jeesuksen todistajina kulkiessaan paikasta toiseen. Rooman maailmanvalta oli
luonut erinomaisen tieverkoston yhdistämään valtakunnan eri osia, ja se piti
yllä myös "Rooman rauhaa", pax romanaa. Kulttuurit sekoittuivat, ja
kreikasta tuli yleiskieli. Olosuhteet olivat siinä mielessä erinomaiset
evankeliumin leviämiselle.
Kulkijoiden majoittuminen oli usein kuitenkin ongelma. Majataloilla oli
huono maine, eivätkä kristityt niitä juuri käyttäneetkään. He yöpyivät
matkoillaan toistensa kodeissa, sillä vieraanvaraisuus kuului olennaisesti
kristillisyyteen (Rm. 12:13; 1. Tim. 3:2; 5:10; Tit. 1:8; Hepr. 13:2; 1. Pt.
4:9; 3. Jh. 1:5). Se näkyy myös Paavalin lähetysmatkoilla, joilla hänen
kerrotaan majailleen purppuranmyyjä-liikenaisen, Lyydian, kodissa Filippissä,
Jaasonin luona Tessalonikassa, Gaiuksen luona Korintissa, evankelista
Filippuksen luona Kesareassa ja kyproslaisen Mnasonin luona Jerusalemissa
(Apt. 16:15; 17:7; Rm. 16:23; Apt. 21:8, 16). Ongelmia alkoi kuitenkin
ilmaantua, kun monet väärät opettajat rupesivat liikkumaan seurakunnissa.
Heistä oli harmia jo Paavalin aikana, mutta tilanne paheni seuraavina
vuosikymmeninä. Kristityt kyselivät, oliko oltava vieraanvarainen myös
heille. Tähän ongelmaan Johannes vastaa toisessa ja kolmannessa kirjeessään.
Niissä hän asettaa vieraanvaraisuudelle tietyt rajat. Vain oikean
evankeliumin julistajille tuli avata kotinsa. Heidät voitiin Johanneksen
mukaan tuntea heidän sanomastaan ja vaikuttimistaan. Jos he julistivat
oikeaa oppia Jeesuksesta (2. Jh. 7) ja toimivat Jeesuksen nimen eivätkä
taloudellisen hyödyn tähden (3. Jh. 7), heidät tuli ottaa vastaan ja
varustaa eteenpäin heidän matkallaan (3. Jh. 6).
Olisi hyvä lukea aluksi Johanneksen toisen ja kolmannen kirjeen johdanto.
Mitä kirjeen kirjoittajasta kertoo se, että hän käyttää
itsestään nimitystä "vanhin"? (2. Jh. 1)
Mitä johtopäätöksiä on vedettävissä siitä, ettei hän käytä oikeaa nimeään?
Miksi vastaanottajastakin käytetään peitenimeä?
Mitä mielestänne tarkoittaa sana "valittu"?
Mitkä kaksi sanaa toistuu jokaisessa jakeessa?
Miksi juuri nämä?
Kuinka Johannes suhtautuu kirjeen vastaanottajiin?
Mistä voi päätellä, etteivät kysymyksessä ole inhimilliset rakkauden
tunteet?
Mikä on tunnusomaista Johanneksen osoittamalle rakkaudelle?
Mikä ennen muuta sitoi Johanneksen hänen kirjeensä vastaanottajiin? (2)
Mikä on kristittyjen yhteyden perusta? (1 ja 2)
Mikä on totuus, josta Johannes piti kiinni henkensä uhalla? (Mikä olikaan ensimmäisen kirjeen pääajatus? Mikä on kristityille luovuttamatonta?)
Miksi Jumalan armo on sidottu Jeesukseen? (3)
Kuinka kuvaisitte Jumalan laupeutta meitä kohtaan?
Kuinka ihminen voi saada sisimpäänsä rauhan?
Miksi Luther voi sanoa, että "näihin kahteen sanaan: armo ja rauha, sisältyy
koko kristinusko"?
Miksi Johannes korostaa Jeesusta Jumalan Poikana?
Miksi meidänkin on korostettava, että Jeesus Nasaretilainen oli Jumalan
Poika ja Jumala? (Katsokaa myös 1. Jh. 5: 20b.)
24. kokoontuminen, 2. Jh. 4–6
Vaellus kristittynä
Mikä Johannesta ilahdutti? (4)
Mikä osoittaa, ettei hän voinut iloita kaikista?
Mitä merkitsee vaeltaminen totuudessa?
Mikä pyyntö Johanneksella on kristityille? (5)
Mistä saamme rakkautta toinen toiseemme? Siitä voitte lukea myös 1. Jh.
4:16.
Miksi toisilla on enemmän rakkautta kuin toisilla? Siitä voitte lukea myös
Lk. 7:47.
Mistä voi päätellä seurakunnan tai vaikkapa oman raamattupiirin hengellisen
tilan? Olisiko siitä kenties enemmänkin keskusteltavaa?
Kuinka kristitty suhtautuu Jumalan käskyihin? (6)
Miksi käskyt eivät tunnu kristitystä raskailta? Siitä voitte lukea myös 1.
Jh. 5:3.
Miksi emme kuitenkaan aina noudata niitä? Siitä voitte lukea Room. 7:14–8:1.
Mikä näissä jakeissa erityisesti puhuttelee teitä?
Mikä on "käsky", jonka mukaa tulee elää? Siitä voitte lukea myös 1. Jh.
3:23.
Mikä sen mukaan on tärkeintä kristityn elämässä?
Jakeissa 1–6 on Isä mainittu kolme kertaa. Mitä ne kertovat meille Isästä?
Elävä seurakunta tunnetaan uskostaan Jeesukseen ja keskinäisestä rakkaudestaan. Rakkaus ei ole vain tunteen ailahdus tai myötätunnon kokemus, ei pelkkiä puheita tai hurskaita toiveita, vaan se on käytännön toimintaa tunteistamme huolimatta ja jopa vastoin tunteitamme. Se ilmenee sanoissamme ja teoissamme, aikamme ja rahojemme käytössä, koko elämäntavassamme.
Tästä voisitte varmaan vielä vaihtaa ajatuksia.
25. kokoontuminen, 2. Jh. 7–13
Varoitus eksyttäjistä
Mikä on Johanneksen mukaan antikristillinen eksytys? (7)
Mikä on kristittyjen tunnustus Jeesuksesta?
Toivon, että luette tässä yhteydessä, mitä Nikean tunnustuksessa
(virsikirjan takakannessa) sanotaan Jeesuksesta ja poimitte siitä olennaiset
kohdat.
Kuinka voi valvoa itseään? (8)
Kuinka arvioitte valvomisen kannalta
Raamatun tutkimisen tärkeyttä?
hengellisen opetuksen ja opettajien merkitystä?
kristinuskon perusteisiin paneutumista?
Mikä merkitys edellä luetelluilla asioilla on teille henkilökohtaisesti? Kuinka se näkyy käytännössä?
Joskus kuulee sanottavan, ettei uskosta voi luopua. Mitä Johannes sanoo tähän asiaan? (8)
Mikä on täysi palkka, jonka Jumala antaa omilleen? (8)
Usein sanotaan, ettei oppi ole tärkeä. Mitä mieltä
Johannes on? (9)
Mikä on Johanneksen oppi Kristuksesta hänen kirjeidensä perusteella? Olisi
tärkeää poimia siitä olennaiset asiat.
Mitä siitä seuraa, jos meillä on väärä oppi Jeesuksesta Kristuksesta?
Mikä merkitys on oikealla opilla Jeesuksesta Kristuksesta?
Mikä Johanneksen kirjeissä osoittaa, ettei hän suhtaudu välinpitämättömästi
myöskään kristittyjen elämään?
Miksi ei ketä tahansa voi toivottaa tervetulleeksi kotiinsa
tai seurakuntaan, vaikka hän olisi korkeasti oppinut tai merkittävässä
asemassa toimiva julistaja? (10)
Mitä esimerkkejä teillä on mielessänne?
Mitä syitä Johanneksella oli olla näin jyrkkä?
Mitä monet kristityt nykyään ajattelevat tämänkaltaisesta jyrkkyydestä?
Mitä johtopäätöksiä Johanneksen asenteesta olisi vedettävä meidän
kohtaamiimme tilanteisiin?
Mitä seuraa veljeilystä "vääräoppisten" kanssa? (11)
Löytyykö esimerkkejä?
Miksi Johannes tahtoo tavata kirjeensä saajat
henkilökohtaisesti? (12)
Oletteko kokeneet tämänkaltaista iloa jonkun kristityn vierailusta luonanne?
Synti Pyhää Henkeä vastaan
"Synti Pyhää Henkeä vastaan on syntiä pitkäperjantain tekoa vastaan Hengen valossa katsottuna. Jumalan Pojan veri on kallein asia, minkä maailma tuntee. Jos se tallataan jalkoihin kuka voi pelastaa?" (Fredrik Wislöff, Minä uskon Pyhään Henkeen.)
Synnin Pyhää Henkeä vastaan voi tehdä kääntymätön ihminen
Mt. 12:31-32
"31. Sen tähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anneta anteeksi. 32. Jos joku sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, se annetaan hänelle anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, sitä ei anneta hänelle anteeksi tässä maailmassa eikä tulevassa."
- Jeesus oli juuri parantanut sokean ja mykän miehen. Fariseukset sanoivat hänen tehneen sen Beelsebulin, riivaajien päämiehen voimalla. He eivät tahtoneet uskoa Jeesukseen. Siksi he häpäisivät häntä julkisesti ja saivat lopulta aikaan hänen ristiinnaulitsemisensa. He olivat omasta mielestään hurskaita Jumalan palvelijoita – jopa muita parempia – mutta hylätessään Jeesuksen ja hänen työnsä he jäivät Jumalan armon ulkopuolelle. Jos ihminen hylkää Jeesuksen ja jää paatumukseensa, hänelle ei ole mitään anteeksiantoa, koska Jumalan anteeksianto on kytketty Jeesuksen elämään ja kuolemaan ihmisen puolesta.
Synnin Pyhää Henkeä vastaan voi tehdä myös uskova kristitty
Hepr. 6:4-7
"4. Uudistuva parannus on mahdoton niiden kohdalla, jotka kerran ovat tulleet valistetuiksi ja maistaneet taivaallista lahjaa, päässeet osallisiksi Pyhästä Hengestä, 5. maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailman voimia, 6. ja ovat sitten luopuneet. He näet uudelleen ristiinnaulitsevat itselleen Jumalan Pojan ja häntä julkisesti häpäisevät."
Hepr. 10:26-31
"Jos me totuuden tuntoon päästyämme tahallamme ja jatkuvasti teemme syntiä, meidän syntiemme sovitukseksi ei ole enää uhria, 27. vaan hirmuinen tuomion odotus ja polttava tuli on kuluttava vastustajat. 28. Mooseksen lain hylkääjän on armotta kuoltava kahden tai kolmen henkilön todistuksen nojalla. 29. Kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa maahan Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton verta, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! 30. Mehän tunnemme Hänet, joka on sanonut: 'Minulle kuuluu rankaisu, minä olen maksava.' Ja vielä: 'Herra on tuomitseva kansansa.' 31. Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin."
- Kirjeessä puhutaan juutalaiskristityille, jotka tahtoivat vainojen puristuksessa luopua Jeesuksesta ja palata takaisin juutalaisuuteen.
- Jeesukseen uskovina he olivat "tulleet valistetuiksi", "maistaneet taivaallista lahjaa", "päässeet osallisiksi Pyhästä Hengestä", "maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailman voimia" ja olivat nyt jättämässä sen kaiken.
- He olivat liittymässä takaisiin niihin juutalaisiin, joille Jeesus oli vain ristiinnaulittu kansan villitsijä. Näin he kielsivät uskonsa Jeesukseen. "He näet uudelleen ristiinnaulitsevat itselleen Jumalan Pojan", "häntä julkisesti häpäisevät", "tallaavat maahan Jumalan Pojan", "pitävät epäpyhänä liiton verta" ja "pilkkaavat armon Henkeä".
- Kysymys on tietoisesta ja lopullisesta Jeesuksen kieltämisestä ja hylkäämisestä Jumalan Poikana, joka on tullut ihmiseksi meidän hyväksemme ja kärsinyt ristillä meidän syntiemme rangaistuksen.
- Kirjeessä ei puhuta niistä, jotka lankeavat syntiin, vaan niistä, jotka luopuvat Jeesuksesta. He "tekevät tahallaan ja jatkuvasti syntiä".
- Eikö uskosta luopunut sitten voi enää palata takaisin Jeesuksen luo, koska sanotaan: "Uudistuva parannus on mahdoton niiden kohdalla, jotka kerran ovat tulleet valistetuiksi"? Kirjoittaja tahtoo sanoa, että irrottautuminen juutalaisuudesta toistamiseen on mahdotonta. Jo ensimmäinen kerta on erityisen vaikea juutalaiselle samoin kuin esimerkiksi muslimille tai monille muille uskonnollisille yhteisöille, jotka eivät hyväksy "luopioita".
- Jos ihminen hylkää Jeesuksen, hän hylkää sen uhrin, joka on annettu hänen syntiensä sovitukseksi ja anteeksiantamiseksi. Siksi "hänen syntiensä sovitukseksi ei ole enää uhria." Näin hänelle ei ole mitään anteeksiantamusta Jumalan edessä. Hän saa Jumalalta tuomion ja rangaistuksen syntiensä mukaan.
1. Jh. 5:16-18
" Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, mikä ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja Hän on antava tälle elämän, nimittäin niille, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi, ja sellaisen synnin vuoksi en kehota rukoilemaan. 17. Kaikki vääryys on syntiä. On syntiä, joka ei ole kuolemaksi."
- Kaiken synnin ja vääryyden saa anteeksi uskomalla Jeesukseen. Joh.3:16.
- Iankaikkiseksi kuolemaksi eli kadotukseksi on vain epäusko, Jeesuksen hylkääminen.