Kirjeen kirjoittajana on vanhastaan pidetty apostoli Johannesta, vaikka kirjoittajaa tai vastaanottajaa ei kirjeessä ilmaistakaan. Kirjoittaja on elänyt Jeesuksen lähipiirissä ja hänen kirjeessään on monia yhtäläisyyksiä Johanneksen evankeliumin kanssa. Hänen sanoistaan kuultaa erityinen auktoriteettiasema.
Kirje on laumastaan huolta kantavan paimenen puhetta, osittain jyrkkää, osittain lempeän isällistä. Oli näet syntynyt uusia yhteisöjä, jotka pitivät itseään kristillisinä, mutta levittivät oppeja, jotka olivat ristiriidassa apostolien opetuksen kanssa. Seurakunnissa tapahtui hajaannusta. Monet viehättyivät salaisista menoista, joihin osallistumalla heidän sanottiin saavan erityistä tietoa Jumalasta. Liikehdintää onkin sanottu gnostilaisuudeksi, joka tulee tietoa merkitsevästä kreikankielen sanasta gnosis. Yhä useampi hylkäsi apostolit ja heidän opetuksensa. Heitä eivät kiinnostaneet opilliset kysymykset. Varmaan moni havaitsi, että Jeesuksesta puhuttiin toisin kuin heille oli opetettu. Gnostilaisille Jeesus oli vain ihminen, johon Kristus oli asettunut asumaan kastehetkellä ja poistunut ennen hänen ristiinnaulitsemistaan. Jeesuksen sovituskuolemasta ja ruumiillisesta ylösnousemisesta vaiettiin tai ne kiellettiin. Kaikki aineellisuus ja ruumiillisuus oli gnostilaisille toisarvoista, vain henkinen oli tärkeää. Siksi Kristustakaan ei voinut ajatella ruumiillisena ja kärsivänä Jumalana. Moraaliinkaan ei kiinnitetty suurta huomiota.
Ymmärtää saattaa, että Johannes oli huolissaan Hän oli tällöin Efesoksessa.. Seurakunta oli perustettu jo monta vuosikymmentä aikaisemmin Paavalin toimesta, joka teki siellä työtä yli kolmisen vuotta, n. 55–57 (Apt.19). Paavalin aikana ongelmana olivat juutalaiskristityt, jotka vaativat kristityiltä Mooseksen lain noudattamista ympärileikkauksineen. Johanneksen aikana ensimmäisen vuosisadan loppupuolella harhat lähtivät liikkeelle kristillisten seurakuntien ulkopuolelta. Suurin ongelma on kuitenkin aina siinä, että seurakuntien sisältä nousee niitä, jotka innostuvat jostakin uudesta ja alkavat viedä sitä eteenpäin. Paavali varoitti efesolaisia viimeisellä matkallaan keväällä 58: "Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät säästä laumaa. Teidän omasta joukostannekin nousee miehiä, jotka puhuvat sellaista mikä on väärää ja nurjaa, vetääkseen opetuslapsia mukaansa." (Apt. 20: 29–30.) Jeesuskin varoitti: "Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevia susia" (Mt.7:15). "Vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja näet nousee. He tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. Minä olen ennalta ilmoittanut tämän teille." (Mt.24:24–25.) Johannes puhuu samasta asiasta kirjeessään: "Olen kirjoittanut tämän niistä, jotka eksyttävät teitä." "Lapset: Älkää antako kenenkään eksyttää itseänne." (1. Jh. 2:26; 3:7.) Seurakunnalla ei ollut silloin eikä ole ollut koskaan muulloinkaan sellaista aikaa, jolloin ei jokin harhaoppi sitä repisi.
Johannes puhuu kirjeessään yhä uudelleen samoista asioista, pääasiassa kolmesta pääkohdasta: Jeesuksesta Jumalana ja ihmisenä, Jumalan sanan noudattamisesta ja keskinäisestä rakkaudesta. Toisto osoittaa, kuinka vakavasti Johannes suhtautuu kristinuskon ytimeen kohdistettuihin hyökkäyksiin.
Meillä on edessämme rikas matka Johanneksen seurassa uskomme perusteisiin. Samalla se on varustautumista niitä eksytyksiä vastaan, joita meidän sukupolvemme kohtaa ja jotka lopulta ovat yllättävän samanlaisia kuin kaksituhatta vuotta sitten. Eksyttäjiä tulee, mutta seurakunta kestää Jumalan sanan varassa.
Luther kuvaa Johanneksen kirjeitä näin: "Tämä Johanneksen ensimmäinen kirje on oikea apostolinen kirje ja ansaitsisi tulla pian hänen evankeliuminsa jälkeen. Sillä niin kuin hän evankeliumissaan opettaa uskoa, niin hän kirjeessään vastustaa niitä, jotka kerskaavat uskosta ilman, että heillä on tekoja. Ja hän opettaa moninaisella tavalla, kuinka teot eivät puutu sieltä, missä on uskoa; jos ne puuttuvat, niin usko ei ole oikea, vaan ihmiset elävät valheessa ja pimeydessä. Mutta hän ei tee tätä ajaakseen meitä takaisin lakiin, – – vaan hän houkuttelee meitä rakastamaan, niin kuin Jumalakin on meitä rakastanut."