ÄLÄ PELKÄÄ - SINÄ OLET MINUN!
(Jes. 43:1-3)
Saarna Keminmaan kirkossa 1.1.2008,
Raamatunkäännös: KR 1933/38"Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan! Hänen olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti! Aamen." (Gal. 1:3-5)
JESAJAN KIRJA - RAAMATTU PIENOISKOOSSA
Saarnaan tänään uudenvuodenpäivän Jesajan profetiasta. Aluksi joitakin asioita Jesajan kirjasta yleisesti. Jesajan kirja on vaikuttavalla tavalla ikään kuin Pyhä Raamattu pienoiskoossa. Siinä on lukuja (66) saman verran kuin koko Raamatussamme on kirjoja; tietty taite on lukujen 39 ja 40 rajalla (39+27=66, aivan kuten VT:ssa ja UT:ssa!). Jesajan kirjan ensimmäiset 39 lukua ovat tuomion julistamista lain hylkääjille, mutta siellä on myös lupaus Herran armosta ja tulevasta pelastuksesta. Samoin VT:n 39 kirjaa pitävät sisällään lain ja sen rikkomisesta seuraavan tuomion, niin kuin siellä on myös lupaus Herran armosta ja tulevasta pelastuksesta. Jesajan kirjan jälkimmäinen osa alkaa luvussa 40 viestillä, jota Johannes Kastaja myöhemmin lainaa: "Valmistakaa tie Herralle erämaahan." Jesajan kirja päättyy ilmestyskirjamaisiin taivasnäkyjen profetioihin. Yhdenmukaisuus UT:n on selvä: Uuden liiton kirjoitukset alkavat Johannes Kastajasta ja päättyvät taivasta kuvaavaan Ilmestyskirjaan. Jesajan kirjasta löytyy selkeä alkuluomisen ja myös uuden luomisen sanoma; siinä on Vanhan ja Uuden liiton elementit. Ennen muuta Jesajan kirja on väkevää profetiaa Messiaasta. Keskeisimpänä kohtana on jälkimmäisen jakson ytimen, luvun 53 pitkäperjantain profetia Herran kärsivästä palvelijasta. Jesaja (hepr. jesa jaahuu) merkitsee suomeksi "Jahven pelastus", joka sanallisesti ja sisällöllisesti on käytännössä sama kuin Jeesuksen nimi (hepr. jehoosuua > joosuua> jeesuua).
Jesajan kirjan luvusta 40 alkaa Jesajan kirjan toinen pääosa. Alkulukujen (1-39) historiallinen tausta on 700-luku eKr. Luvut 40:stä eteenpäin profetoivat puolestaan erityisesti 500-luvusta eKr. Tällöin Israelin kansan pakkosiirtolaisuus Kaksoisvirtain maassa eli Baabelissa on päättymässä. Tässä luvusta 40 alkavassa jaksossa tulee esiin monia erityisesti Uuden liiton aikaa koskevia profetioita. Monet ennustukset koskevat vielä meidänkin näkökulmasta tulevaisuutta, aikojen loppua. Jesajan kirjan alkuosa kertoo enemmän Israelin kansan historiaa ja sitä, miten kansa luopui Herran laista. Tämähän on juuri yksi VT:n keskeisimmistä asioista.
KUNINGASPROFEETTA
Ilmaisuvoimaisen ja värikkään kielenkäyttönsä sekä sanomansa voiman ansiosta Jesajaa on pidetty profeettojen ruhtinaana eli kuningasprofeettana. Kuningasprofeetan nimeen on monta syytä. Jesaja oli itsekin kuninkaallista sukua ja seurusteli tiiviisti kuningashuoneen kanssa. Jesaja lienee ollut kuningashuoneen 'hovisaarnaaja'; ainakin monta kertaa Jesaja osoitti sanansa suoraan kuninkaille. Jesajan kirja on myös VT:n laajin profeettakirja, ja hänen tunnettu toimintakautensa oli pitempi kuin muiden profeettojen.
Kaikkein painavin syy Jesajan kutsumiseksi kuningasprofeetaksi on se, että Jesaja profetoi Pyhän Hengen vaikutuksesta Vanhan testamentin profeetoista ehkä kaikkein kirkkaimmin ja selvimmin kuninkaitten Kuninkaasta, Jeesuksesta Kristuksesta. Jesajan kirjaa on siksi kutsuttu myös VT:n evankeliumiksi. UT:ssa on noin 80 suoraa lainausta Jesajan kirjasta ja viittauksia kaikkiaan noin 100 kohtaan.
Juutalainen perimätieto kertoo Jesajan kuolleen rikkisahattuna (vrt. Hepr. 11:37) kuningas Manassen aikana, joka hallitsi 687-642 eKr. Jesaja laitettiin juutalaisen tradition mukaan onton puun sisälle, ja hänet sahattiin poikki puun mukana. Tässä on yhtymäkohta Johannes Kastajaan. Johanneskin kärsi marttyyrikuoleman siksi, että hän uskollisesti julisti Herran sanaa. Myös tuon teloituksen pani toimeen nimenomaan juutalaisten hallitsija. Jesajan katkaisi Juudan kuningas Manasse. Johannes Kastajan kaulan katkaisi puolestaan neljännesruhtinas eli tetrarkki Herodes Antipas, joka hallitsi vuosina 4 eKr. - 39 jKr. Sekä Jesajan että Johanneksen kuolema ennakoivat syvimmiltään kuitenkin tehtävästään väistymättömän Messiaan kuolemaa - Hänen, joka murrettiin ristinpuulla.
'MUTTA NYT' - RANGAISTUS JA EVANKELIUMI
Luen tämän uudenvuodenpäivän toisen vuosikerran mukaisen VT:n profetian Jesajan kirjan luvusta 43, ottaen mukaan myös neljännen jakeen, joka kuuluu kiinteästi yhteen kolmannen jakeen kanssa. Käytän raamatunkäännöstä vuodelta 1933: "Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. 2. Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta. 3. Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun vapahtajasi: minä annan sinun lunnaiksesi Egyptin, sinun sijastasi Etiopian ja Seban. 4. Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan, annan minä ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia sinun hengestäsi." (Jes. 43:1-4)
Ensimmäiset sanat 'mutta nyt' ovat tärkeät. Edellä luvussa 42 on kerrottu Israelista, sokeasta ja kuurosta palvelijasta, joka ei kuule ja tarkkaa Jumalan ääntä, vaan elää julkeasti parannusta tekemättä synneissään. Rangaistukseksi tästä sydämen kovuudesta ja katumattomuudesta Jumala oli vuodattanut Israelin päälle vihansa hehkun ja sodan tuimuuden. Mutta tämäkään kova rangaistus ei saanut kansaa parannukseen. Assyrialaiset valloittivat, tuhosivat ja veivät pakkosiirtolaisuuteen pohjoisen Israelin ja Samarian 700-luvun lopussa, babylonialaiset puolestaan eteläisen Juudan ja Jerusalemin 500-luvun alussa eKr. Jumalan hehkuva viha ja ankara sota polttivat Jumalan valittua kansaa, mutta se ei silloinkaan kääntynyt sydämessään Herran puoleen; ei tehnyt parannusta, luopunut synneistään ja epäjumalistaan, uskonut Herraan eli Hänen sanaansa.
'Mutta nyt' -sanat aloittavat riemullisen ja käänteen tekevän evankeliumin esiin tuomisen. Herra itse kääntää kansansa kohtalon, julistaa sille ehdotonta ja kaiken kattavaa rakkautta ja hellää hoitoa. Sen, mitä edes ankara rangaistus ei saanut aikaan, Herra vaikuttaakin nyt kaiken alttiiksi antavalla lunastustyöllään.
PETTURISTA JUMALAN TAISTELIJAKSI
Evankeliumi alkaa sen kertaamisella, miten Jaakob, uudelta nimeltään Israel, oli saanut syntynsä. Jaakobin nimi tarkoittaa 'petturi', ja sellainen hän myös oli. Jaakob petti veljensä Eesaun ja isänsä Iisakin, huijasi heiltä äitinsä Rebekan avustuksella esikoisoikeuden ja isän siunauksen. Seurauksena tästä Jaakob joutui pakenemaan veljensä Eesaun vihaa. Jaakob joutui 20 vuodeksi pois isänsä kodista Mesopotamiaan palvelemaan enoaan Laabania. Palatessaan tältä matkaltaan lopulta takaisin kotiinsa Jaakob tietää kohtaavansa veljensä Eesaun, jonka hän kuuli jo tulevan 400 miehen kanssa häntä vastaan. Kohtaamista edeltävänä yönä Jaakob joutuu Jabbokin joen varrella yksin yöpyessään painimaan, ankarasti taistelemaan, erään miehen kanssa, joka osoittautuu itse Herraksi. Koko yön kestävä taistelu päättyy lopulta siihen, että Herra muuttaa Jaakobin, petturin, nimen Israeliksi, Jumalan taistelijaksi.
Herra sanoo luoneensa Jaakobin eli kutsuneensa hänet uutta luovalla sanallaan tyhjästä olemaan. Israelin sanotaan puolestaan olevan Herran valmistama eli muovaama. Alkukielessä käytetty muovata-sana (hepr. jaatsar) tarkoittaa savenvalajan työtä, saviastian muokkaamista. Kysymys on herkästä ja läheisestä, huolellisella kätten kosketuksella valmistamisesta ja muotoilemisesta. Israel on rakkaudella ja vaivalla muokattu, petturista kasvatettu. Jaakob on vieroitettu monin kärsimyksin ja lyönnein ylpeydestä, itseriittoisuudesta, oman voiton pyynnistä ja valheesta. Luonnostamme me olemme jokainen Jaakobeja, pettureita, joista Herra kuitenkin koettelemusten koulussa kasvattaa ja kutsuu Jumalan taisteluriveihin kuuluvaksi. Niin kuin Jaakobkin Jumalan kanssa kamppailtuaan tuli heikoksi ja ontuvaksi, niin myös me emme enää ole entisellämme Herran kohdattuamme. Oma suuruus ja kuviteltu itseriittoisuus riisutaan meiltä pois, ja meistä tulee toisen armon varassa olevia. Se, joka kuvitteli olevansa terve, ei Herran kanssa painittuaan voi enää tehdä muuta kuin huutaa syntisairauteensa apuun parantajaa ja lääkäriä.
ÄLÄ PELKÄÄ, SILLÄ MINÄ OLEN LUNASTANUT SINUT
"Älä pelkää", sanoo Herra. 366 kertaa Jumala Raamatun sanan kautta rohkaisee vapisevia ja arkoja näillä sanoilla. Vuoden jokaiselle päivälle, vieläpä karkausvuodelle, kuten tämä nyt tänään alkava uusi vuosi 2008 on, riittää Herran sana: Älä pelkää! Kun tänä vuonna saamme täällä Suomessa kuulla ja kokea monenlaista ahdistavaa ja lihalle epämieluista; elannon, tulevaisuuden ja koko elämän epävarmaksi ja uhatuksi tekevää, niin me saamme joka ainoa päivä muistaa tämän Jumalan turvallisen sanan: Älä pelkää!
Ja mikä on syy ja peruste siihen, että meidän ei tarvitse pelätä? "Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut", vakuuttaa Herra. Lunastaminen (hepr. gaa'al) tarkoittaa alun perin sitä, että suvun ulkopuolelle menetetty perintömaa ostetaan takaisin sukuun. Laajemmassa merkityksessä se on kaiken aikaisemmin omistetun, mutta myöhemmin menetetyn, takaisin hankkimista. Jumala valitsi aikanaan Israelin itselleen, kutsui muiden kansojen ja heimojen keskeltä Aabrahamin jälkeläiset omaisuuskansakseen. Liiton kansa kuitenkin luopui elävästä Herrasta, lähti epäuskon haureudessa seuraamaan muita herroja ja jumalia.
Tämän luopumuksen ja lankeemuksen keskelle Jumala tuo lunastuksen sanoman: "Minä olen ostanut sinut, Israel, takaisin itselleni. Minä olen maksanut sen velan, minkä sinä olit tuhlaajapoikana saanut aikaiseksi; Minä olen ottanut omakseni ja vastattavakseni sinun hoitamattomat, ulosotossa olevat laskusi; Minä olen sinun puolestasi kärsinyt velkavankeuden." Lunastaminen tarkoittaa sitä, että Lunastaja ottaa omiin nimiinsä avuttoman ja korviaan myöten veloissa olevan ja konkurssiin joutuneen; Lunastaja antaa uuden elämän mahdollisuuden sille, joka on itse kaiken tuhlannut ja menettänyt.
MINÄ OLEN SINUT NIMELTÄ KUTSUNUT; SINÄ OLET MINUN
"Minä olen sinut nimeltä kutsunut" kertoo myös Jumalan hellästä ja intiimistä rakkaudesta ja huolenpidosta. Kysymys on nyt nimenomaan etu- eli kutsumanimen käyttämisestä. Jos sanon jollekulle vaikkapa "Herra tai rouva se ja se, voisitteko tehdä sitä ja sitä", niin se olisi kovin etäistä ja muodollista. Mutta jos sanon: "Pekka, auttaisitko minua", niin asiasta tulee heti henkilökohtaisempi ja läheisempi. Tässä on viittaus myös Jumalan armonvälineiden käyttämiseen. Vanhan liiton aikana annettiin poikalapsille nimi heidän ympärileikkauspäivänään, joka tapahtui vauvan ollessa viikon ikäinen. Uuden liiton aikana on aivan oikein usein yhdistetty nimi ja kaste toisiinsa: Pyhässä Kasteessa meidät nimeltä kutsutaan ja liitetään Jumalan valitun kansan jäsenyyteen, meidän nimemme kirjoitetaan taivaan elämän kirjaan. Jumala tuntee kastetun nimeltä.
On ikävä kyllä olemassa myös väärää nimen ja kasteen yhdistämistä toisiinsa. Vanhemmat antavat ja julkistavat lapselleen antamansa nimen omalla ajallaan, eikä kaste ole mikään nimenantamis- tai nimenjulkistamisjuhla. Kaste on Perkeleen lapsena syntyneen ihmisen synnyttämistä ja siirtämistä pimeyden valtakunnasta Jumalan lapseuteen, Jeesuksen uskoon ja pelastuksen osallisuuteen. Kasteessa uudestisynnytetään hengellisesti kuolleena syntynyt ihminen. Moni näyttää ikävä kyllä luopuneen tästä kasteensa mukaisesta uskosta; kastetun nimi on tullut poispyyhityksi taivaan elämän kirjasta Jumalan sanan harjoittamisen puutteen ja katumattoman syntielämän vuoksi. Mutta tänään kutsutaan uskosta osattomiksi tulleita palaamaan takaisin kasteen armoon, jossa saa uskoa kaikki syntinsä anteeksi yksin Jeesuksen tähden. Tänään kutsutaan jokaista luopunutta parannukseen, jossa saa jättää Jeesuksen ristin juurelle kaiken synnin, joka kietoo ja ahdistaa.
"Sinä olet minun", sanoo Herra luomastaan, lunastamastaan ja kutsumastaan. Voiko tämän suurempaa kunniaa ja iloa kukaan enää maan päällä koskaan omistaa? Jumala puhuttelee meitä omikseen, aivan kuten sulhanen tai morsian, mies tai vaimo voi puhutella rakasta kihlattuaan tai puolisoaan omakseen. Ja kun muistamme, minkälaisia me olemme, ja millainen on puolestaan Herra, niin tuon sanan kuullessamme me voimme hypätä riemusta kattoon!
Luen Jesajan kirjan luvusta 4, jae 1: "Sinä päivänä seitsemän naista tarttuu yhteen mieheen sanoen: 'Me syömme omaa leipäämme ja vaatetamme itsemme omilla vaatteilla, kunhan vain meidät otetaan sinun nimiisi; poista meidän häpeämme.'" Tällaisessa tilanteessa me luonnostamme jokainen olemme. Meidän syntimme ovat häpeällisiä. Eikö poskiamme ala kuumottaa, kun ajattelemme ja muistelemme kaikkea elämämme lankeemusta ja syntiä? Epäuskoa, ylpeyttä, valehtelua, haureutta ja huoruutta, irstautta ja saastaisuutta, viattoman veren vuodattamista, sydämen kovuutta, pelkuruutta, ahneutta, kovia sanoja ja väärää himoa? Tätä kaikkea on jokaisen meidän elämässämme ollut; kenellä enemmän julkisesti ja kenellä enemmän salaisesti ja piilotettuna. Eikö meidän häpeämme poistaminen ole elämämme asia numero yksi? Ja tällaisen Herra suostuu ottamaan omiin nimiinsä, antamaan rakastetun morsiamen aseman. Halleluja!
Ollessamme Herran omia meidän ei tarvitse pelätä tuhotulvia, sillä Herra on silloinkin meidän kanssamme ja pelastaa meidät - joskus kuivalle maalle ja lopulta kerran iankaikkiseen riemuun taivaaseen. Ollessamme Herran omia meidän ei tarvitse pelätä ajallista tulopaloa tai polttavia liekkejä sen enempää kuin iankaikkista helvetin tultakaan. Kaikessa Jeesus on meidän kanssamme ja pelastaa meidät, joskus tulen keskeltä ja lopulta kerran iankaikkiseen riemuun taivaassa. Herra on sinun Jumalasi, Israel. Sinun kanssasi, joka tunnustat syntisi ja uskot ne Jeesuksen nimessä anteeksi. Herra on itse kansansa pyhyys, ja Hän itse vapahtaa ja pelastaa omansa.
Kun egyptiläiset kieltäytyivät laskemasta Israelin kansaa pois orjuudesta, niin heidät lopulta taivutettiin ja pakotettiin valitun kansan vapauttamiseen kovalla hinnalla: jokaisen egyptiläisperheen esikoinen kuoli. (2Moos. 12) Israel oli niin rakas Herralle, että mikään uhri ei ollut liian kallis, jotta tuo valittu kansa saataisiin vapauteen. Kuolkoot muut, jos ei ole muuta keinoa sen orjuuden päättymiselle. "Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen, ja koska minä sinua rakastan, annan minä ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia sinun hengestäsi."
Mikään uhri ei ollut liian kallis Herralle, jotta Hän saattoi lunastaa sinut vapaaksi synnin orjuudesta, voisi vapauttaa sinut Saatanan seuraamisesta koituvasta päättymättömästä tuskasta helvetissä. Herra antoi oman ainoan, rakkaan ja kalliin esikoispoikansa lunnasmaksuksi sinusta. Sinulle, joka kauhistut sydämesi saastaisuutta ja pelkäät kuoleman kuilua sekä kadotuksen kauhuja, sanoo Herra Jeesus tänään: "Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun."
Past. Juha Muukkonen,
Thurevikinkatu 8 D 22, 95420 Tornio
puh. 050 359 6939, s-posti: juha.muukkonen@netti.fi
Päivitetty 28.03.2008