ANSAITSEMATON ARMO
(Matt. 11:25-30)
Jumalan armo ja rauha lisääntyköön keskellämme Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta! Päivämme evankeliumissa (Matt. 11:25-30) Jeesus puhuu Jumalan valtakunnan salaisuuksista eli evankeliumista, jonka Isä, taivaan ja maan Herra on salannut viisailta, oppineilta ja ymmärtäväisiltä, mutta ilmoittanut lapsenmielisille. Jatkossa Hän myös sanoo: 'Kukaan muu ei tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo Hänet ilmoittaa."
Jumalan valtakunnan salaisuus on armo. Tänään kysymme: Mitä armo on? Rippikoulussa opetan armosta näin: A niin kuin ansaitsematon, R niin kuin rakkaus, M niin kuin minun ja O niin kuin osakseni. 'Ansaitsematon Rakkaus Minun Osakseni.' Armo on sellaista hyvää, mitä sen kohteena oleva ei ansaitse. Moni alkaa sen tähden pohtia, millä perusteella Jumala sitten toisia armahtaa eli pelastaa. Ja miksi toiset kuitenkin näyttävät jäävän armosta osattomiksi eli uskoa vaille? Ehkä sinuakin on joskus askarruttanut seuraava kysymys: "Miksi Jumala on valinnut juuri minut pelastukseen ja taivaaseen, kutsunut juuri minut lapsekseen?" Ainakaan silloin, jos olet perheesi tai lähisukusi, työpaikkasi tai naapurustosi ainoa uskoa tunnustava kristitty, et ole voinut välttyä tuolta kysymykseltä. Miksi niin monet elävät aivan kuin Jeesus ei olisikaan noussut haudastaan ja antanut lähetyskäskyään "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni"? Miksi niin monet kulkevat tekojen tien ja ihmisrakkauden vaatimuksen raskasta taakkaa mukanaan kantaen, aivan kuin Jeesus ei olisikaan täyttänyt lakia meidän puolestamme? Aivan niin kuin Jeesus ei olisikaan täydellisesti rakastanut niin Isää Jumalaa kuin veljiään, ihmisiä? Miksi niin monet riutuvat syyllisyytensä maahan painamana, aivan niin kuin Jeesus ei olisikaan sovittanut meidän syntejämme Golgatan ristillä? Miksi niin monet masentuvat ja menettävät elämän halunsa ja rohkeutensa, aivan niin kuin Herra ei olisi koskaan luvannut antaa meille tulevaisuutta ja toivoa?
Miksi juuri minä olen saanut uskon ja uudestisyntymisen sekä siinä elämisen lahjan niin monen muun kulkiessa laveaa tietä kohti kadotusta? Miksi Jumala seurustelee juuri minun kanssani tuhlaten minulle aikaansa, rakkauttaan ja anteeksiantamustaan? Miksi minä olen saanut oppia tuntemaan Jumalan, kun niin monelle Hän näyttää jäävän kovin vieraaksi ja kaukaiseksi? Olenko minä jotenkin parempi kuin toiset? Onko minussa jotakin sellaista hyvää, jota toisissa, uskosta osattomissa, ei ole? Miksi, Herra, olet valinnut juuri minut niin monien muiden joukosta?Raamatun vastaus edellä esitettyihin kysymyksiin on yksiselitteinen ja selvä: Ei Jumala ole valinnut minua sen tähden, että olisin toisia parempi. Pikemminkin päinvastoin: Oikeastaan juuri sen tähden olen ja elän uskossa, koska olen huono ja surkea - ja nimenomaan sen myös ymmärrän ja tunnustan. Juuri heikkona, epäonnistuneena, paljossa - lopulta kaikessa - rikkoneena ja itsekin rikkimenneenä, kohtaan anteeksiantavan, elävän Jumalan. Jumala on valinnut sen, mikä on maailman silmissä heikkoa ja alhaista. Evankeliumiin uskominen on maailman silmissä hullutusta. Golgatan veriseen mieheen Pelastajanaan uskovat ovat maailman silmissä hulluja.
Ja juuri tällaiset maailman silmissä hullut - minut kuin yhtälailla sinutkin, veljeni ja sisareni Kristuksessa - on kutsuttu ei ainoastaan uskomaan vaan myös toisillekin julistamaan tätä suurta hullutuksen sanomaa, Herramme veristä pelastustekoa Golgatan ristillä. Meidät on kutsuttu julistamaan Hänen tekoaan, ei vähimmässäkään määrin omia tekojamme. Jos Jeesukseen uskovat olisivat kansan kermaa: menestyviä, rikkaita, arvostettuja ja maailmanmielisten ihmisten kadehtimia, niin mihin enää mahtuisi Jeesuksen ristin kautta tullut Jumalan rakkaus ja anteeksiantamus? Ei, Jumala kätkee suuruutensa pienuuteen, pyhyytensä itsessään syntisiin ihmisiin, voimansa heikkouteen, pelastuksensa tappioon ja elämän kuolemaan.
Sellaisessa, joka ei itsessään ole mitään, tulee kaikkein kirkkaimmin näkyviin Herramme hyvyys, viisaus ja voima. Jeesus asettaa lapsen esikuvaksi taivaskansalaisille. Voimaa, valtaa, ymmärrystä, tietoa, kokemusta, asemaa, omaisuutta ja itsemääräämisoikeutta vailla oleva ihmisen alku edustaa juuri kaikkea sitä heikkoutta ja mitättömyyttä, jonka Jumala on valinnut pelastukseen. Pienet ja mitättömät ihmiset uskovat Jeesukseen - ja voi sitä suurta ja vahvaa, joka tällaisen viettelee pois uskosta! Betonijärkäleen mukana meren pohjaan upottaminen olisi viettelijälle kovin armollinen rangaistus.
Pieni lapsi on jatkuvasti täysin aikuisten huolenpidon ja hoidon varassa. Lapsi ei voi mitenkään itse varustautua nälkää, kylmää ja maailman pahuutta vastaan. Me aikuiset pyrimme usein omavaraisuuteen, mutta Jeesuksen maailmassa tuon halun toteuttaminen johtaa pois pelastavan uskon tieltä. Jeesukseen uskova ei voi hetkeäkään elää tai kestää ilman Herran jatkuvaa hoitoa ja huolenpitoa. Anteeksiantamusta ja Jeesuksen rakkautta ja niistä seuraavaa toivoa ikuisesta elämästä onnen paratiisissa ei voi vähimmässäkään määrin varastoida, säilöä tai kerätä talteen. Armo on joka ainoa päivä aina uusi; eilisen siunauksilla ei voi tänään elää.
Jokapäiväisestä anteeksiantamuksesta elävä ja armosta taivaaseen kulkeva ei vilkuile ympärilleen kysellen, minkälaisilla avuilla ja töillä vierellä kulkevat sisaret ja veljet kohti taivasta ponnistelevat. Armahdettu ei laskeskele sitä, onko tuo vierellä elävä nyt riittävästi kilvoitellut ja nähnyt vaivaa ansaitakseen ikuisen elämän.
Jo lapsesta saakka olemme tottuneet ja oppineet tarkoin pitämään huolta siitä, että sisarus tai kaveri ei vahingossakaan saa suurempaa kakkupalaa kuin minä itse. Tai pääse lusmuilemaan yhteisesti hoidettavista töistä vähemmällä vaivalla kuin minä. Oikeudenmukaisuuden vaatimus on armoton ja kova niitä kohtaan, jotka näyttävät jotenkin saavan ansiotonta etua meidän kustannuksellamme. Työn ja siitä saatavan palkan pitää kulkea tarkoin käsikädessä; ja voi sitä vihaa ja raivoa, jos joku näyttää saavan palkkansa liian helpolla! Voi jos joku saa samasta työstä enemmän palkkaa kuin minä tai saman palkan vähemmästä työstä!
Taivaaseen ja pelastukseen emme kuitenkaan kukaan yllä omilla töillämme ja ansioillamme. Uskon ulkopuolelta asioita katseleva kyllä helposti kuvittelee toisin. Uskova, joka kilvoittelee oikein elääkseen, näyttää helposti jotenkin ansaitsevan paremman kohtalon kuoleman jälkeen kuin se, joka täällä vain hummaa ja omia halujaan seuraa ja lihallisia himojaan tyydyttelee. Ja usein uskova itsekin tähän omavanhurskauden kuoppaan ja ylpeyteen lankeaa: "Kyllähän minä sentään taivaaseen kuulun! Enhän minä varasta, valehtele, ryyppää ja huoraa niin kuin nuo jumalattomat! Minähän olen hillinnyt himojani ja hallinnut halujani lähimmäisiä rakastaessani ja Jumalaa palvellessani - toisin kuin nuo turmeltuneet jumalattomat! Kyllähän minun jo aivan oikeudenmukaisuuden periaatteen mukaisesti pitää saadakin kerran parempi osa kuin noiden toisten."
Yksinkertainen tosiasia on kuitenkin se, että kenenkään ihmisen kilvoittelu, rakastaminen ja lain täyttäminen - oli hän sitten uskossa tai ei - riitä maksuksi taivaspaikasta. Yksikään ihminen ei pääse Jumalan lapseksi ja osalliseksi pelastuksesta sen tähden, että hän olisi itse vähimmässäkään määrin tuota hyvää osaa ansainnut. Ei. Pelastus on jokaiselle meille meidän ulkopuoleltamme annettu lahja, jonka peruste on täysin meidän oman elämämme ulkopuolella. Tuo perustus on Jeesuksen täydellinen elämä ja kaiken sovittava kärsimys ristillä.
Tuo Jeesuksen sovitustyö juuri minun osakseni ja juuri sinun osaksesi on kohdistettu, osoitettu ja annettu pyhässä kasteessa. Jos kastettu ei eläessään kuitenkaan usko Jeesukseen, niin tuo kaste jää tyhjäksi ja voimattomaksi. Kaste ilman uskoa on kuin pankkitili, jolta ei koskaan nosteta varoja ja makseta laskuja. Kasteessa meille jokaiselle on avattu taivaan pankissa tili, jolla on rajaton luotto. Jos tästä maailmasta ottaisi esikuvan, niin Bill Gates junior, Brunein sulttaani ja kaikki heidän kaverinsa ja miljardöörituttunsa olisivat yhteisesti taanneet tuon tilin yhdessä USA:n, Japanin ja Saksan hallitusten kanssa. Tuhat maailman upporikkainta ihmistä olisi omakätisesti asettanut koko omaisuutensa yhteisvastuullisesti maailman vauraimpien valtioiden kanssa tuon luotollisen pankkitilin vakuudeksi.
Mutta jos Sinä, jolle tuollainen rajattoman luoton tili on avattu, et koskaan mene pankin tiskille ja tuolta tililtä varoja nosta ja velkojasi maksa, niin tuo sinulle avattu, käyttöösi tarkoitettu ja osoitettu suunnaton omaisuusmassa ei sinua vähääkään hyödytä. Olet korviasi myöten veloissa ja konkurssissa, mutta yrität vain raataa omin voimin velkojasi maksaaksesi. Tai sitten et välitä vararikostasi mitään, jätät velat maksamatta ja yrität elää toisten kustannuksella.
Paljon on tällaisia ihmisiä, joille Jumala on avannut kasteessa rajattoman luoton tilin -joille Jumala on nimenomaisesti osoittanut ja lahjaksi antanut Jeesuksen ristin tuottaman täydellisen pelastuksen. Mutta niin moni ei epäuskossaan tuota tiliä kuitenkaan koskaan käytä. Vaikka heille on todennäköisesti moneen kertaan eri tilanteissa kerrottu, että heidän syntinsä ovat kaikki saaneet rangaistuksensa Golgatan ristillä, niin he eivät kuitenkaan siihen usko. Eihän se nyt yksinkertaisesti ole ihmisen järjelle mahdollista hyväksyä ja ymmärtää, että Bill Gates junior kävelisi yhdessä Brunein sulttaanin kanssa kadulla tarjoamassa lahjaksi koko omaisuuttaan vastaantuleville ihmisille. Eihän se nyt kerta kaikkiaan ole mahdollista, että maailman rikkain mies antaisi koko käsittämättömän suuren omaisuutensa juuri minulle ilman mitään syytä ja suostuisi minun sijastani itse täydelliseen köyhyyteen ja kurjuuteen, sairaaksi, haisevaksi, halveksituksi lapsia hyväksikäyttäneeksi ja murhanneeksi narkomaaniksi sähkötuoliin, vankilaan tai katuojaan.
Juuri näin Jeesus kuitenkin teki. Hän, jumalien Jumala ja herrojen Herra, taivaan ja maan Kuningas, kävelee kadulla ja tarjoaa ikuista elämää lahjaksi ohikulkevalle. Jeesus omistaa koko taivaan ja maailmankaikkeuden rikkauden ja omaisuuden ja sitä Hän tarjoaa puhtaana lahjana ihmiselle, joka ei missään määrin, ei vähäisimmässäkään, tuota valtavaa ja käsittämätöntä riemua, iloa ja ikuista elämää ansaitsisi. Ja Jeesus suostuu itse tuon kadunmiehen tai -naisen sijasta helvetin liekkeihin ja tuskiin.
Saamme uskossa ottaa vastaan ja hyväksyä sen objektiivisen eli meidän ulkopuolisen tosiasian, että kasteessa Jumala lahjoitti juuri minulle ja Sinulle ikuisen elämän - ilman mitään ihmisen omaehtoista tahtoa tai ponnistelua. Siksi uskova ei kysele sitä, onko vierellä kulkeva tehnyt riittävästi hyvää pelastuakseen. Jos sitä aletaan kysyä, tulee vastaukseksi aina ja ikuisesti: ei ole tehnyt riittävästi. Kukaan ei pääse taivaaseen, en minä itse etkä sinä, jos perusteita pelastukseen aletaan etsiä meistä tai meidän elämästämme.
Minä pääsen taivaaseen ilman omia ansioitani. Armopalkan, jonka Jumala lahjaksi antaa, suuruus on kaikille sama. Ihminen on joko tunnustanut syntisyytensä ja saanut sen anteeksi Jeesuksen tähden - ja pääsee taivaaseen; tai sitten ihminen ei halua pyytää pahuuttaan anteeksi - ja joutuu kärsimään itse sen rangaistuksen iankaikkisessa kadotuksessa. Pelastuksen suuruus ja armopalkka eivät ole missään järjellisessä tai mitattavissa olevassa suhteessa ihmisen omiin mitättömiin ansoihin eli suorastaan miinusmerkkisiin velkoihin.
Kerroin aikanaan sedälleni Jeesuksen evankeliumista, syntien anteeksiantamuksesta uskon kautta Golgatan ristiin, armosta ja lahjaksi saatavasta taivaasta. Setäni sanoi tuossa tilanteessa - kuolinvuoteellaan konkurssin tehneenä, avioliitossaan karille ajaneena ja vuosikymmenet kirkon penkkejä ja kirkollisveroa laistaneena: 'On se vaan ihmeellinen asia, että näin huonosti eletyn elämän jälkeen saa niin hyvän palkan, että pääsee taivaaseen!' Minulle nuo sanat ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni, ja ne ovat monessa hengellisen hädän tilanteessa minua lohduttaneet ja rohkaisseet: 'On se vaan ihmeellinen asia, että näin huonosti eletyn elämän jälkeen saa niin hyvän palkan, että pääsee taivaaseen!'
Näin sanoo Herra: - Älköön viisas kerskuko viisaudellaan, älköön väkevä voimillaan, älköön rikas rikkaudellaan. Joka haluaa kerskua, kerskukoon sillä, että tuntee Minut ja tietää, mitä Minä tahdon. (Jer. 9:22)
Näin toteutuu kirjoitus: »Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta.» (KR 1992, 1Kor. 1:31) . että kävisi, niin kuin kirjoitettu on: »Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra». (KR 1938 1Kor. 1:31)
Saarna Kuopiossa 17.9.2006 klo 11 Pietari-yhteisön messussa (Saastamoisenkatu 10)
SISÄLLYSLUETTELOON Päivitetty 03.11.2006