FARISEUSTEN VANHURSKAUS
Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen
osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne! Tämän sunnuntain
evankeliumi tuo selvästi ja kirkkaasti esiin sen, että emme pääse
taivaaseen omien tekojemme kautta. Jeesuksen mainitsemat juutalaisten
uskonnolliset johtomiehet, lainoppineet ja fariseukset, yrittivät
noudattaa Jumalan lakia. Nuo uskonnon ja Jumalan lain erikoismiehet
tekivät kaikkensa täyttääkseen lain vaatimukset. Erityisesti fariseusten
koko elämä oli sitä, että he yrittivät täyttää kaikki Jumalan antaman
lain säädökset. Heitä voidaan hyvällä syyllä kutsua hurskaiksi
kilvoittelijoiksi. Nämä ihmiset olivat antaneet koko elämänsä Jumalalle.
Mutta Jeesus sanoo vuorisaarnassaan, että ellei teidän vanhurskautenne,
so. kelvollisuutenne, Jumalan edessä ole paljoa suurempi kuin näiden
lainkilvoittelijoiden, te ette pääse taivaaseen. Näiden juutalaisten
vika ei ollut se, että he olisivat olleet jotenkin mieleltään pahempia
tai luonteeltaan kierompia, ahneempia tai ylpeämpiä kuin muut ihmiset.
He olivat ihmisinä aivan saman muotin mukaisia kuin Jeesuksen opetuksen
ja saarnan kuulijat, yhteiskunnan halveksitut ja vähäosaiset. Eivät nuo
omilla teoillaan, omalla lain noudattamisellaan taivaaseen pyrkijät
olleet sen huonompia ihmisiä kuin sinä tai minä.
ÄLÄ TAPA
Asian selventämiseksi ja varmistamiseksi Jeesus selittää jumalallisella
arvovallallaan kymmentä käskyä. Ensimmäisenä hän selittää viidettä
käskyä: Älä tapa. Jo ainoastaan tämän yhden käskyn selitys saa meidät
vapisemaan ja omat tekomme palamaan Jumalan edessä tuhkaksi. "Jokainen,
joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo
veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston
tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen."
(Matt. 5:22)
Ensiksi, mitä tarkoittaa tämä veljeensä eli toiseen ihmiseen
vihastuminen? Itse vihastumisen tunne ei ole väärin, jos se johtuu
todellisesta vääryydestä ja epäoikeudenmukaisuudesta eli synnistä.
Markuksen evankeliumissa kerrotaan, että itse Jeesuskin loi vihassa
silmänsä fariseuksiin, jotka halusivat saada Hänet syytteeseen sapattina
parantamisesta. (Mark. 3:5) Jeesuksen vihaisen katseen alla ovat tänä
päivänä ne, jotka yrittävät saada syytteeseen ja tuomiolle niitä, jotka
haluavat kokonaisen Jumalan sanan voimalla parantaa syntisairaita.
Jumalan viha on puhdasta ja vanhurskasta. Ihmisen vihaan sekoittuu
kuitenkin aina myös lihallisuutta. Ihmisen oikeutetussakin vihassa
syntiä kohtaan on aina mukana myös omaa ylpeyttä, rakkaudettomuutta,
katkeruutta, kostonhalua, pelkoa. Herran veli Jaakob opettaa
kirjeessään: ". olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan,
hidas vihaan; 20. sillä miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan
edessä." (Jaak. 1:19-20)
"Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö", opettaa puolestaan apostoli
Paavali (Ef. 4:26). Jumala vihaa syntiä, ja niin tulee meidänkin tehdä.
Mutta Jumala rakastaa syntistä ihmistä, ja niin tulee meidänkin tehdä.
"Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole
kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy
hänen päällänsä." (Joh. 3:36)
On suorastaan hyvä, että koemme vihan tunteita syntiä kohtaan, mutta me
emme saa kohdistaa vihaamme toiseen ihmiseen persoonana, henkilönä. Me
emme saa ajatuksissamme, sanoissamme tai teoissamme tehdä toiselle
pahaa. Me emme saa toteuttaa lihassamme vihan, katkeruuden tai koston
tunteita ja haluja. Saamme sielunhoidollisissa keskusteluissa purkaa
tunteemme kuuntelemaan kykenevälle ihmiselle ja ennen kaikkea
rukouksessa Jumalalle suoraan. Mutta jos teemme toiselle ihmiselle pahaa
fyysisesti tai henkisesti - loukkaamme sanoillamme lyönneistä
puhumattakaan - niin olemme rikkoneet Jumalan tahdon. Joskus voimme
kostaa puhumattomuudella ja loukata vaikenemisellamme mitä syvimmin
toista ihmistä.
Jumalan mielen mukainen oikea viha syntiä vastaan purkautuu siten, että
me ojennamme syntiä tekevää; julistamme hänelle Jumalan sanaa, joka
tuomitsee synnin ja armahtaa syntejään katuvan. Tämän tulee tapahtua
nimenomaan siksi, että Jumala rakastaa tuota syntistä ihmistä ja haluaa
johtaa hänet Jeesuksen luokse pelastumaan. Jumalan sanaakin voi julistaa
lihallisen vihan ja raivon vallassa, ei Jumalan rakkauden ja Pyhän
Hengen johtamana. Jokaisen meidän on syytä tutkailla omia motiivejamme,
ettemme käyttäisi Jumalaa ja Hänen pyhää sanaansa keppihevosena omille
epäpuhtaille pyyteillemme.
Selvää on, että joka ainoa meistä on rikkonut ja yhä edelleen rikkoo
tätä viidettä käskyä vastaan. Jokaisen oma sydän on mätä, ja se tuottaa
väkisinkin tavalla tai toisella kaiken saastuttavia syntisiä ajatuksia,
sanoja ja tekoja. Edes se, että minä tässä saarnaan teille Jumalan
sanaa, ei ole sellaista, mistä voisin sanoa Jumalalle: 'Katso nyt,
Herra! Minä tässä julistan pelotta Sinun sanaasi. Enkö olekin hyvä
uskovainen ja kiitoksen ansaitseva saarnamies!'
Jos minun sydämeni ja mieleni voitaisiin läpivalaista, niin
osoittautuisin tässäkin hetkessä kaikkien käskyjen, myös viidennen,
rikkojaksi. Mitään ansiota ja palkkaa en voi Jumalan edessä lähteä
vaatimaan. Olenkin täällä siksi, että Herramme Jeesus rakastaa teitä
jokaista. Minulle kuuluva palkka on ansaittu jo Golgatan ristillä. Herra
on lähettänyt minut teidän luoksenne - kuten esimerkiksi myös teidän
oman paimenenne Jannen - rakkaudesta teitä kohtaan. Hän haluaa teidän
elävän jokapäiväisessä parannuksessa ja ottavan vastaan täyden
armahduksen ja anteeksiantamuksen Golgatan ristin kautta.
Lain rikkojiksi osoittaudumme jokainen. Mitkään inhimilliset
puolustelut: Tuo toinen loukkasi minua ensin, olin väsynyt tai
stressaantunut tai että olin huumannut harkintakykyni esimerkiksi
alkoholilla, eivät kelpaa Jumalan edessä. On turha kuvitella, että nämä
useimpien suomalaisten jokapäiväiseen elämään kuuluvat loukkaavat
ajatukset, sanat ja teot olisivat vähäpätöisiä ja mitättömiä joidenkin
mielestämme suurempien syntien rinnalla. Kristitty ei voi olla tekemättä
parannusta pistävästä ja haavoittavasta kielenkäytöstä ja
kostonhimoisista tai halveksivista ajatuksista.
Älä tapa -käskyn kohdalla meidän on muistettava myös äitinsä kohdussa
kasvavat ihmislapset. Tässä maassa julmasti teurastetaan 30 lasta joka
päivä. Joka ainoa niistä on taivaaseen asti huutava veriteko ja murha.
Suokoon Herramme parannuksen niille, jotka ovat tällä tavoin kätensä
vereen tahrineet.
Profeetta Jesajan kirjasta kuulemme Herran vakavan ja samalla
parannukseen nöyrtyville täyttä armahdusta tarjoavan sanan: "Älkää enää
tuoko minulle turhaa ruokauhria; suitsutus on minulle kauhistus. En
kärsi uuttakuuta enkä sapattia, en kokouksen kuuluttamista, en vääryyttä
ynnä juhlakokousta. 14. Minun sieluni vihaa teidän uusiakuitanne ja
juhla-aikojanne; ne ovat käyneet minulle kuormaksi, jota kantamaan olen
väsynyt. 15. Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä;
vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat
verta täynnä. 16. Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne
minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä. 17. Oppikaa tekemään
hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle
oikeus, ajakaa lesken asiaa. 18. Niin tulkaa, käykäämme oikeutta
keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat,
tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne
villanvalkoisiksi. 19. Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te
saatte syödä maan hyvyyttä; 20. mutta jos vastustatte ja niskoittelette,
niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut." (Jes. 1:13-20)
Palaamme takaisin Herramme vuorisaarnaan: "Joka sanoo veljelleen: 'Sinä
tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion." Juutalaisten
suurella neuvostolla oli tuohon aikaan oikeus langettaa kuolemantuomio,
vaikka täytäntöönpano jäikin roomalaisten huoleksi. "Ja joka sanoo:
'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen." Mietipä tätä: Kaksi väärää
sanaa - sinä hullu - ja ihminen päätyy iankaikkiseen kadotukseen, vaikka
olisi elänyt muuten kuin taivaan enkeli.
Jumala on luonut ja tarkoittanut ihmisen kaltaisekseen, ei loukkaamaan
eikä vihaamaan. Se, joka ei tätä tarkoitusta, rakkautta ja hyvyyttä,
halua täyttää, on tuomittu kadotukseen ja helvetin piinaan. Tämän
kadotustuomion alla me olemme luonnostamme kaikki. Me, jotka rikomme
Jumalan tahtoa ja hänen luomistarkoitustaan vastaan. Yhtä lailla minä
kuin te kaikki muutkin. Täysin riippumatta siitä, mitä itse kukin
haluaisi todeksi uskoa.
Mutta kiitos ja ylistys Isälle Jumalalle, joka lähetti Poikansa
kärsimään tuon kadotustuomion meidän puolestamme. Sen, mikä meille
ihmisille on mahdotonta, teki Jumala itse antamalla ainoan ja rakkaan
Poikansa kärsimykseen, sijaisuhriksi meidän puolestamme. Golgatan
ristillä ja kolmantena päivänä sen jälkeen läheisessä puutarhahaudassa
tapahtui maailmanhistorian merkittävin käänne sitten luomisen ja
lankeemuksen. Jumala itse tuli Jeesuksessa Kristuksessa ihmiseksi ja
kukisti kuoleman ja vääryyden vallat. Jeesus vapautti kaikki häneen
uskovat tuomiosta ja kadotuksesta.
Enää meidän ei tarvitse käydä toivotonta taistelua lain täyttämiseksi
siksi, että sen täytettyämme pelastuisimme, taivaaseen pääsisimme. Me,
jotka olemme Jeesuksen evankeliumin eli kasteen, uudestisyntymisen ja
opetuksen kautta pelastetut ja armahdetut, emme enää ole kovan ja
ehdottoman lain alla, vaan Jeesuksen puhtaaksi pesevän rakkauden alla.
Jumalan ehdottomat lain vaatimukset ovat yhä edelleen voimassa, mutta
Jeesus yksin voi tuon lain täyttää ja sitä noudattaa.
Jeesukseen ja Hänen sovintovereensä uskovina voimme olla varmoja
pelastuksestamme. "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille,
jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat." (Room. 8:1) Ehdoton ja
täydellisyyttä vaativa laki saa meidät näkemään vajavaisuutemme ja
kelpaamattomuutemme Jumalan edessä. Lain vaatimusten edessä voimme
turvata yksin Jeesuksen nimeen ja vereen. Jumalan hullutus, joka on
suurempi kuin mikään ihmisen oma viisaus, on meidän pelastuksemme.
Isän Jumalan suunnaton rakkaus minua ja sinua kohtaan - Hän ei kieltänyt
meiltä edes ainoaa Poikaansa - vetää meitä parannukseen itsekkäistä ja
vääristä teoistamme. Me rakastamme, sillä Jumala on rakastanut ensin
meitä. Me emme voi puristaa itsestämme rakkautta Jumalaa ja toisia
ihmisiä kohtaan. Ainoa todellinen parannus saa voimansa siitä Pyhän
Hengen synnyttämästä ilosta ja kiitollisuudesta, joka syntyy Jumalan
anteeksiantamuksesta ja hänen rakkaudestaan meitä kohtaan.
Jumalan Henki kirkastaa jokaiselle, joka haluaa ottaa Jeesuksen vastaan,
ne haavat ja ruoskaniskut, jotka Jeesukseen Kristukseen on meidän
pahojen tekojemme vuoksi lyöty. Raamatun sana osoittaa meille Herran
kitumisen ristillä tapahtuneen siksi, että me emme rakasta Jumalaa
emmekä toisia ihmisiä. Kun Jumala on saanut tällä kaiken antavalla ja
suurimpaan kärsimykseen valmiilla rakkaudellaan murtaa meidät, emme
halua enää jatkaa itsekästä ja valheellista kulkuamme. Sen sijaan syntyy
halu tunnustaa Jeesus Herraksi ja Jumalaksi. Jumalan, Pelastajamme,
rakkaus synnyttää meissä halun vastarakkauteen. Haluamme rakastaa myös
toisia ihmisiä sillä rakkaudella, jolla Jeesus on rakastanut meitä.
Jeesuksen pyyteettömästä ja epäitsekkäästä rakkaudesta kumpuaa voima,
joka saa meidät ristiinnaulitsemaan oman itsekkään ja rakkaudettoman
mielemme. Ristiinnaulitsen ja kuoletan itsessäni vanhan ihmisen, joka ei
halua eikä voikaan rakastaa pyyteettömästi. Täydellinen rakkaus on vain
Jeesuksessa: luonnostaan sitä ei ole minussa eikä kenessäkään ihmisessä.
Jos me siis uskovina teemme jotakin hyvää ja Jumalan sanan valossa
arvokasta, ei kunnia siitä kuulu ylpeyteen ja itsensä korottamiseen
taipuvalle vanhalle ihmisellemme, vaan täysin ja kokonaan
kolmiyhteiselle Jumalalle.
Jumala vaikuttaa oman rakkautensa ja Pyhän Henkensä kautta meidän hyvät
tekomme. Vanha, minussa ja sinussa yhä elävä syntiinlangennut Aatami ja
Eeva ei ole tullut yhtään sen paremmaksi. Sen osana on vähetä ja kerran
kuolemassa tai ylösottamisen hetkellä kadota. Ja se päivä on suuren ilon
ja riemun päivä.
Evankeliumimme jatkuu seuraavasti: "Sentähden, jos tuot lahjaasi
alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,
niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi
kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi." (Matt. 5:23-24) Tämä kohta
opettaa meille esimerkiksi sen, että esimerkiksi kolehtimme ja
taloudellinen tukemme Jumalan valtakunnan työlle on kaikessa
tärkeydessään ja välttämättömyydessään toissijainen suhteessa hyvään
omaantuntoon Herramme ja ihmisten edessä. Jos olemme ristiriidoissa
jonkun kanssa tai olemme loukanneet tai vahingoittaneet jotakuta, niin
on tärkeämpää sopia ja pyytää anteeksi kuin kiirehtiä tekemään muka
jotain pyhempää.
Jumalan silmissä oikea jumalanpalvelus on se, että käymme katsomassa
orpoja ja leskiä, huolehdimme lähimmäisistämme. Meillä ei saa olla niin
kiire johonkin ihmisten silmissä muka hengellisempään, että ohitamme
esimerkiksi sen, joka kantaa meille kaunaa jostain väärästä teostamme.
Jos kirkkoon kulkiessamme jätämme sanomatta ystävällisen sanan sille,
joka sitä meiltä tarvitsisi - tai emme ojenna auttavaa kättämme sille,
joka sitä tarvitsee - niin halvennamme Jumalaa. Yritämme silloin taas
etsiä itsellemme koroketta, jolle voisimme nostaa esiin vanhan ylpeän
minämme. Silloin emme palvele Jumalaa enää rakkaudesta, vaan siksi, että
voisimme kutsua itseämme vähintäänkin mielemme sopukoissa hurskaammaksi
kuin joku toinen; jotenkin paremmin pelastuksen ansaitseviksi kuin muut.
Jumalan silmissä olen lähimmäiseni hädän ohittaessani langennut pois
rakkauden ja totuuden tieltä. Ainoa ovi ja tie takaisin Jumalan luo
pelastukseen on Jeesuksen risti. Saan taas kerran katsella sen
rangaistuksen toteenpanoa, joka kuuluisi minulle sen tähden, että en ole
lähimmäisestäni huolehtinut, vaan olen yrittänyt pystyttää omaa
vanhurskauttani: sitä, että omilla teoillani kelpaisin Jumalalle.
Golgatan ristin alla saan pyytää Jeesuksen verta puhdistamaan sydämeni.
Ristin juurella saamme kuulla Jumalan sanat: "Vaikka teidän syntinne
ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat
purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi." (Jes. 1:18)
ÄLÄ TEE HUORIN
Tämä syntien anteeksiantamus koskee myös kuudennen käskyn aluetta, jonka
Jeesus terävöittää sydämen ja silmien tasolle niin, että kukaan ei
selviä tästäkään käskystä puhtain paperein. Kaikki miehen ja naisen
elinikäisen avioliiton ohittava sukupuolielämä on haureutta ja
huoruutta. Asia ei muutu siitä miksikään, että lähes koko kansamme on
hyväksynyt normaalina olotilana avosuhteiden haureuden ja aviopuolison
huoruudessa pettämisen ja vaihtamisen; kaikkialta päällemme vyöryvästä
pornosta ja muusta epäsiveellisestä puhumattakaan. Meille, sydämeltämme
ja silmiltämme - ja surullista todeta jopa monen meidän uskovaiseksi
kutsutun kohdalla - myös lihassa haureellisille, kuuluisi
oikeudenmukainen ikuinen rangaistus. Kadotustuomion sijasta taivaallinen
Isämme ottaa meidät sen sijaan Jeesuksessa syliinsä.
Evankeliumimme - ja pian tämä saarnanakin - päättyy Jeesuksen sanoihin,
jossa Hän kehottaa repäisemään lankeemukseen viettelevät ruumiinjäsenet
irti. On parempi mennä raajarikkona taivaaseen kuin ruumis ehjänä
helvettiin. Mitä tämä tarkoittaa? Konkreettisesti meidän on turha ryhtyä
amputaatioita eli jäsenten katkaisemisia suorittamaan. Ne muutamat,
jotka ovat kirkon historiassa näin tehneet, ovat todenneet, että eivät
syntiset halut sillä katoa.
Tuo jäsenen irti repäiseminen tai hakkaaminen tarkoittaa paremminkin
sitä, että omaa elämää vapaaehtoisesti rajoitetaan Jumalan sanan tähden.
Elämästä leikataan osa pois siten, että luovutaan esimerkiksi vaikkapa
television katselemisesta, jos se houkuttaa haureellisiin ajatuksiin ja
tekoihin. Tai lopetetaan alkoholin tarjoiluoikeudet omaavissa
ravintoloissa syöminen, jos se saa lankeamaan alkoholin liikakäyttöön.
Tai vaihdetaan työpaikkaa tai ammattia, jos työympäristö ja -tehtävät
kerta toisensa jälkeen saavat toimimaan vastoin sitä, minkä Jumalan
sanan edessä oikeaksi tietää. Monet tällaiset ratkaisut ovat lihalle
erittäin epämieluisia. Ne saattavat myös alentaa merkittävästi elintasoa
ja tehdä ajallisesta elämästä hankalamman - aivan kuin osa ihmisestä
pitäisi kuolettaa, hakata pois ja elää raajarikkona.
Synti ja sen seuraus, ikuinen kadotus Jumalan kasvojen edestä eli
helvetti, ovat niin vakavia asioita, että mitkään maalliset menetykset
ja ajalliset rajoitukset eivät ole mitään verrattuna iankaikkiseen
menetykseen. Älä siis murehdi sitä, jos Jumalan sanan tähden joudut
elämään rajoitetusti ja monesta asiasta luopuen ja kieltäytyen. Olet
miljoona kertaa autuaampi eli ikionnellinen Jumalan tahtoa seuratessasi
ja päästessäsi taivaaseen Jeesuksen luokse. "Sillä mitä se hyödyttää
ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi
sielullensa vahingon?" (Matt. 16:26)
Rukoilemme: Rakas Taivaan Isä, me kiitämme ja ylistämme Sinua! Sinä
rakastat meitä ja pidät meistä huolen. Me ylistämme Sinua, Jeesus
Kristus! Sinä tulit tuomaan meille sovituksen ja rauhan, kannoit taakan
ja ristin, rangaistuksen ja iankaikkisen tuskan meidän puolestamme. Me
ylistämme Sinua, Pyhä Henki! Sinä kirkastat meille Jumalan rakkauden ja
totuuden. Kiitos, että johdatat meitä tuntemaan Vapahtajamme sovitustyön
yhä paremmin ja syvemmin. Aamen.
Saarna 15.7.2007 klo 10.30 (7 shel)
Oulun Timoteus-yhteisö, Tuulimyllynkatu 18
Past. Juha Muukkonen, Thurevikinkatu 8 D 22, 95420 Tornio
puh. 050 359 6939, s-posti: juha.muukkonen@netti.fi
Päivitetty 23.07.2007