FARISEUKSET KIUSAAVAT JEESUSTA
Tervola 10.10.2004, 19 s.hel, Matt.
22:34-40
Ennen kuin alan saarnata tämän sunnuntain evankeliumista, niin kommentoin ensin eilen Pohjolan Sanomista lukemaani Oulun tuomiokapitulin päätöstä koskien minun tulosaarnastani tehtyä kantelua. En ole vielä itse saanut käsiini minkäänlaista tuomiokapitulin päätöstä, mutta jos nuo lehdessä julkaistut asiat pitävät paikkaansa, niin kapituli sallii minun jatkaa pastorina sillä ehdolla, että en ala toimia tulosaarnassani esittämieni periaatteiden mukaisesti. Eli täältä saarnatuolista saa siis puhua aivan mitä lystää, kunhan vaan sitten toimituksia ja sakramentteja muodollisesti hoitaa kirkon voimassa olevan kirkkojärjestyksen mukaisesti.
Niinpä siis luvan perästä kerron tässä nyt sitten joitakin valittuja totuuksia meidän kirkostamme ja kirkkomme johtajista. Ja turhaan on kenenkään enää näistä mitään kanteluja ja valituksia tehdä - saarnatuolistahan saa puhua mitä haluaa. Tällä perusteellahan esimerkiksi kaikki kristinuskon perustotuudet kieltävä Helsingin Pakilan seurakunnan pastori Antti Kylliäinen ja puolet koko muustakin Helsingin hiippakunnan papistosta saa jatkaa virkapalkan nostamista, vaikka he puheissaan ja kirjoituksissaan kieltävät neitseestä syntyneen, ruumiillisesti kuolleista ylösnousseen ja kerran tuomiolle alas maan päälle palaavan Jeesuksen. Mutta toimitukset ja sakramentit he hoitavat käsikirjan mukaan, ja siksi he saavat jatkaa pappeina.
Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispat ovat luopuneet apostolisesta kristinuskosta. Heidän yksiselitteinen päämääränsä on pitää kirkko hovikelpoisena yhteiskunnan ja poliittisten päättäjien edessä. Kirkon yhteiskunnallisen aseman ylläpitäminen on heille rakkaampaa kuin Jumalan sana. Siksi he haluavat hiljentää sellaiset papit ja pappiskandidaatit, jotka julistavat Jumalan sanan mukaista parannusta syntielämästä ja kadottavista harhaopeista sekä evankeliumin uskomista Jumalan Pojan Jeesuksen maahan asti vuotaneessa sovitusveressä. Tai tarkkaan ottaen he haluavat hiljentää sellaiset, jotka eivät vain julista, vaan myös toimivat Jumalan sanan mukaisesti. Kirkkomme johdossa ei tällä hetkellä rakasteta totuutta: Jumalan sanaa ja sitä oikein selittävää luterilaisia tunnustuskirjoja, vaan yhteiskunnallinen rauha, kirkon ulkonainen rakenne, oma virkapaikka ja -palkka ovat tulleet rakkaammiksi.
Jumalan parannusta vaativa laki synnyttää vihaa niissä, jotka eivät nöyrry armoa anovan paikalle. Jumalan ehdottomat käskyt suututtavat niitä, jotka ylpeydessään haluavat itse päättää oikean ja väärän rajan. Siksi Jumalan sanaa sen koko täyteydessään julistavat joutuvat vastustuksen ja lopulta vainon kohteeksi ja hengenvaaraan. Valtaapitävä maallinen ja uskonnollinen johtajisto tuomitsi aikanaan Jeesuksen ristille ja tapatti perimätiedon mukaan myös kaikki muut apostolit paitsi Johanneksen.
Minä en ole vielä sellainen terävä ja kokonaisvaltainen Jumalan sanan julistaja, jota kenenkään olisi tarvinnut ryhtyä vainoamaan. Se pieni vastustus, jota olen saanut kokea, ei ole missään nimessä vielä mitään vainoa, hengenvaarasta puhumattakaan. Saatanan näkökulmasta en ole vielä niin vaarallinen vihollinen, että minuun vielä kovin paljoa ruutia kannattaisi tuhlata.
Mutta nyt varsinaiseen aiheeseen, saarnatekstiin. Tapaamme jälleen tämän sunnuntain evankeliumissa vanhat tuttavamme fariseukset Jeesuksen keskustelukumppaneina. Kun yksi fariseusten lahkoon kuulunut lainopettaja kysyi Jeesukselta lain suurinta käskyä, niin hän halusi saada Jeesuksen ansaan. Jos nimittäin Jeesus olisi valinnut yhden Mooseksen lain 613 käskystä tai kiellosta - tai vaikkapa yhden kymmenestä käskystä - niin tuo lainopettaja olisi voinut heti osoittaa Jeesuksen valinnan heikkouden ja epäpätevyyden. Ainahan voi keksiä tilanteita, joissa joku muu käsky olisi sittenkin tärkeämpi, kuin se, minkä Jeesus olisi valinnut. Fariseusten lahkoon kuulunut lainopettaja ei todellisuudessa ollut kiinnostunut lain suurimmasta käskystä, vaan siitä, että saisi Jeesuksen puheissaan ansaan.
Fariseukset ovat Jeesuksen aikaisen juutalaisuuden tärkein uskonnollinen ryhmä saddukeuksien ohella. Fariseus-nimi tarkoittaa eristettyä, muusta kansasta erossa olevaa. Tuo kaikista muista erottautuminen näkyi fariseusten erittäin tarkassa ja ankarassa suhtautumisessa Mooseksen lakiin, erityisesti kymmenysten maksamiseen kaikesta maan sadosta. Jeesuskin viittaa tähän puhuessaan fariseusten pikkutarkkuudesta kymmenysten maksamisen suhteen jopa maustekasvien osalta: mintut, tillit ja kuminat. Fariseukset eivät suostuneet ostamaan tai käyttämään ruokaa, josta ei oltu noita kymmenyksiä maksettu. Tämä merkitsi käytännössä eristäytymistä muusta kansasta, sillä ei juutalainen kansa silloin, kuten ei tänäkään päivänä, lakia mitenkään innokkaasti noudattanut.
Fariseukset yrittivät noudattaa tarkasti lakia, he olivat epäilemättä elämäntavoiltaan hurskaampia kuin yleensä muut aikalaisensa. Toisin kuin saddukeukset, joilla oli rikkaina yläluokan edustajina varaa noudattaa lakia seurauksista välittämättä, fariseukset halusivat tulkita lakia niin, että tavallisen köyhän kansan olisi tuota lakia mahdollista jokapäiväisessä elämässään noudattaa. Fariseukset, vaikka heitä ei ollut kuin muutama prosentti kansasta, viitoittivat kaikille muillekin hurskaan elämäntavan tietä.
Onko siinä jotakin väärää, että haluaa noudattaa Jumalan antamaa lakia mahdollisimman tarkkaan? Ei tietenkään. Miksi Jeesus sitten joutuu jatkuvasti ristiriitaan näiden kansakunnan moraalista selkärankaa ylläpitävien kanssa? Mistä asiasta Jeesus moittii fariseuksia? Siitä, että he eivät pidä lakia riittävän hyvin ja tarkkaan! Fariseukset sovelsivat lakia vain niin pitkälle kuin sitä oli noin järkevästi ottaen mahdollista noudattaa. Mutta Jeesus vaatii enemmän. Jumalan pyhää lakia on noudatettava pienintä kirjainta myöten loppuun asti kaikissa asioissa, suurimmasta käskystä pienimpään.
Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa noita muitakaan unohtamatta. (Matt. 23:23) Ei Jeesus sano, että kymmenykset saisi jättää maksamatta vähäpätöisistä pikkukasveista. Toki niidenkin suhteen on lakia noudatettava, mutta se ei vielä alkuunkaan riitä. Koko elämä kaikkine tekemisineen, ajatuksia, tahtoa ja tunteita myöten on alistettava Jumalan lain noudattamiseen.
Tätä lain koko terää ja voimakkuutta nuo hurskaat eivät olleet kuitenkaan elämässään toteuttaneet. He olivat ottaneet vain sen, minkä kohtuullisesti olivat voineet pitää ja noudattaa. Mutta Jeesus vaatii täydellistä pyhyyttä, joka ainoan lain ja säädöksen tinkimätöntä noudattamista, ei vain näennäisesti tekojen tasolla, vaan myös - ja ennen kaikkea - sydämen syvimpiä asenteita myöten.
Kun fariseukset olivat kovalla työllä ja tuskalla saaneet elämänsä ulkonaisesti suurin piirtein sopusointuun Mooseksen lain kanssa, he olivat ylpistyneet. "Olemmehan me nyt sentään monin verroin hurskaampia kuin tavallinen, jumalattomasti elävä kansa! Sitä paitsi, kun ihminen parhaansa yrittää, niin Jumala täyttää sen, mikä ihmiseltä kesken jää.” Näinhän hurskaat juutalaiset ajattelevat.
Tätä vastaan Jeesus hyökkää helvetin tulikiven katkuisin sanoin: Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! ... Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon? Matt. 23:29,33. Jos joku kuvittelee jonkun lainkohdan täytettyään olevansa parempi kuin joku toinen, niin hän eksyy mitä raskaimmin. Jumalan vihan kohde numero ykkönen on ylpeys.
Ei Jeesus vastustanut sitä, että fariseukset yrittivät täyttää lakia. Jeesus vastusti sitä, että joku kuvitteli tuon lain muka pystyvänsä täyttämään ja tuon lain täyttämisen perusteella olevansa parempi kuin muut. Yksikin täyttämätön lainkohta, pieninkin, riittää kadotustuomion julistamiseen. Jumalalle ei kelpaa kuin 100 prosenttisen pyhät, täydelliset ja vanhurskaat. Turha on taivaan portteja kolkutella millään pienemmillä lain täyttämisen prosenttiluvuilla, ei edes 99:llä. Taivaaseen ei huolita pienintäkään epätäydellisyyttä. Ei ole todellakaan niin, että minä teen oman osani ja Jumala täyttää loput. Jumala ei täytä minkäänlaista hurskauden vajetta, ei suurta eikä pientä.
Pelastuminen, taivaaseen pääseminen ja pyhän Jumalan yhteydessä oleminen on ihmiselle mahdotonta. On vain yksi, jolle se on mahdollista: Jeesus. Jos joku yrittää jotakin omaa tekoaan taivaan portilla Jumalalle tarjota pelastumisensa perusteeksi, hänen edestään ikuisuuden ovet sulkeutuvat.
Vain Jeesuksen vanhurskaus kelpaa, vain hänen täydellinen kuuliaisuutensa ja rakkautensa. Vain Jeesuksen Golgatan ristillä vuodattama sovintoveri kelpaa. Jos joku yrittää vedota johonkin muuhun: minä olen tehnyt niin ja niin paljon kaikkea hyvää, tai minä olen kärsinyt jo niin paljon maan päällä; minä olen ollut oikeauskoisten seurakunnan jäsen, minä olen kuulunut siihen yhdistykseen, järjestöön tai ryhmään, niin turhaa on kuvitella ikuisuutta kirkkaudessa viettävänsä ja Jumalan yhteydessä jo tässä ajassa elävänsä.
Jopa niinkin hurskaalta kuuluva peruste, kuin että minä olen tehnyt uskonratkaisun ja minä olen mennyt kasteelle, osoittautuu katkenneeksi ruokosauvaksi, joka lävistää siihen nojautuvan. On tietenkin totta, että usko ja kaste tarvitaan molemmat pelastumiseksi, mutta ne kumpikin ovat alusta loppuun saakka Jumalan tekoja, hänen vaikuttamiaan. Ne eivät ole sellaisia ihmisen omia valintoja, joista hän voisi kerskua ja pitää itseään niiden tähden toisia parempana, tai niihin liittyvien omien valintojen tähden olla Jumalalle kelvollinen. Jeesus sanoo: Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät. Joh. 15:16.
Pelastavassa uskossa tekijänä, valitsijana ja toimijana eli siis subjektina ei siis koskaan ole minä, vaan aina Jeesus. Ei siis minä, minä ja minä, vaan aina Jeesus, Jeesus ja vielä kerran Jeesus.
Rukoilemme: Murra, Herra, meidän ylpeä fariseus-sydämemme ja tee meistä armon kerjäläisiä. Tee, Herra Jeesus, meistä syntisen naisen kaltaisia, jotka itkemme syntejämme Sinun jalkojesi juuressa; tee meistä ristin ryövärin kaltaisia, jotka pyydämme Sinua meitä muistamaan valtakunnassasi. Anna meidän myös kuulla ja uskoa Sinun sanasi: Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi. Aamen.
Past. Juha Muukkonen, Rinnetie 10, 95420 Tornio
puh. 040 591 6762 työ, 050 359 6939
s-posti: juha.muukkonen@jippii.fi
Päivitetty 05.12.2004