PAHA IHMINEN JA HYVÄ IHMINEN
(Matt. 12:33-37)
Saarna Imatralla 10.8.2008 klo 15 Teppanalan rukoushuone (Vuorineuvoksenkatu 1), 12 Kjs
Raamatunkäännös: KR 1933/38
Armo ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Tämän sunnuntain evankeliumissa Jeesus opettaa ihmisen luonnosta eli olemuksesta tutun vertauskuvan avulla; puun ja sen hedelmän kautta. Hyvä puu tuottaa hyvää hedelmää, huono puu huonoa. Jos halutaan hyviä hedelmiä, on turha vaiva keskittyä hedelmiä parantelemaan, vaan huomio ja työ on kiinnitettävä puuhun, joka sitten kyllä ajallaan myös omanlaisensa hedelmän kantaa.
Emme tänään siis keskity hedelmiin eli näkyviin tekoihin ja kuuluviin sanoihin tai emme edes sydämen ajatuksiin. Keskitymme tänään Jeesuksen opetuksen mukaan itseensä puuhun, eli siihen, millainen ihminen on. Ensimmäiseksi vastaamme Raamatun äärellä kysymykseen, millaisena ihminen syntyy tänne maailmaan.
MILLAISENA IHMINEN SYNTYY MAAILMAAN?
Aadam oli luotaessa Jumalan kaltainen (1Moos. 1:26, 5:1), mutta langenneelle Aadamille syntynyt poika ei enää sitä ollut, vaan oli vain langenneen ja syntisen Aadamin kuvan kautta synnytetty ja hänen kaltaisensa (1Moos. 5:3). Lankeemuksen jälkeen kaikki miehestä ja naisesta syntyneet ihmiset ovat olleet syntisiä, ts. äidin kohdussa sikiämisestään asti Jumalasta erossa ja hengellisesti kuolleita.
"Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt." (Ps. 51:7) Daavid oli syntynyt samalla tavoin kuin muutkin 'kunniallisesti' syntyneet ihmiset, avioliitossa oleville vanhemmille. "Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valhettelijat hamasta äidin helmasta." (Ps. 58:4)
Tällaisia jumalattomia luopioita me olemme luonnostamme kaikki, kuten voimme lukea esim. Room. 3:9-18. Jumala puhuu omasta valitusta kansastaan, Jaakobin heimosta, jota Israelin nimellä kutsutaan seuraavasti: ". minä tiesin, että sinä olet aivan uskoton ja luopioksi kutsuttu hamasta äidin kohdusta." (Jes. 48:8) Jaakobin sanotaan pettäneen veljensä jo äidin kohdussa. (Hoos. 12:4) Jaakobin (nimi tarkoittaa 'petturi'.
Paavali opettaa Roomalaiskirjeessään rautalangasta vääntäen sitä, miten synti ja kuolema lankeavat Aadamin rikkomuksen tähden jokaiselle meistä automaattisesti ja vääjäämättömästi. "Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet [.]- 18. Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; 19. sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi." (Room. 5:12, 15-19)
Yhden ihmisen lankeemus on siis koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, j. 18. Samaa opettaa myös 1Kor. 15:22: " Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa". Samoin Gal. 3:22: "Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat."
Äitinsä kohdussa kasvavat ihmistaimet kuin myös vastasyntyneet vauvat ovat vastaansanomattomasti syntisiä, erossa Jumalasta, hengellisesti kuolleita ja siksi luonnostaan kadotettuja. Tämän todistaa se, että he myös fyysisesti kuolevat. Synnitön ei kuole. "Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room. 6:23) Jos pienet lapset olisivat synnittömiä ja puhtaita, niin kuolemalla ei olisi heihin mitään valtaa. Jos lapsi sikiäisi ja syntyisi maailmaan Jumalan lapsena ja taivaskansalaisena, niin yksikään vauva ei menehtyisi keskenmenoon tai synnytykseen, yhtäkään lasta ei kyettäisi abortissa tappamaan.
Jokainen ihminen tekee syntiä, koska jokainen ihminen on syntynyt syntisenä ja pelastuksesta osattomana maailmaan. Syy- ja seuraussuhde on ehdottoman tärkeä pitää oikeassa järjestyksessä: Ihminen ei siis ole siksi syntinen, että hän tekee syntiä. Syy- ja seuraussuhde kulkee toiseen suuntaan: ihminen tekee syntiä, koska hän on syntinen. Orjantappuraa ei tee orjantappuraksi se, että siinä on piikkejä. Jos jostain orjantappurasta olisi syystä tai toisesta piikit poissa; joku olisi ne esim. katkonut pois, niin se olisi silti orjantappura. Vaan sen sijaan: orjantappura tuottaa piikkejä, koska se on olemukseltaan ja luonnoltaan sellainen piikkikasvi. Vaikka joku siis leikkaisi kaikki orjantappuran piikit pois, niin tuo kasvi olisi silti yhä edelleen orjantappura, joka kasvaessaan alkaisi taas tuottaa uusia piikkejä. Lue Jes. 59:3-5.
Vaikka joku kykenisi tahdollaan ja kilvoituksellaan peittämään ja estämään syntisen sydämensä halun ulospäin näkyviksi pahoiksi teoiksi ja sanoiksi, niin hän olisi silti kadotettu, koska hän sydämessään ja omalta luonnoltaan kuitenkin on omavanhurskas, ylpeä, Jumalan vihollinen ja epäuskoinen. Tekosynnit (ajatukset, sanat ja teot) ovat seurausta ihmisen perinpohjaisesta lihallisesta turmeltuneisuudesta ja luontaisesta, vanhemmilta - viime kädessä Aadamilta - peritystä hengellisestä kuolemasta eli perisynnistä.
Aadam ja Eeva kuolivat Jumalan sanan mukaan sinä päivänä, kun he söivät hyvän- ja pahantiedon puun hedelmää (1Moos. 2:17). Tuo kuolema tarkoittaa hengellistä kuolemaa, eroa Jumalasta. Tuo lankeemuksen hetkellä tapahtunut hengellinen kuolema näkyi selvästi esim. siinä, että ihminen lankeemuksensa jälkeen pakeni eli lymysi Herran kasvojen edestä. Fyysistä kuolemaa tuo sana tarkoittaa vain välillisesti, sehän tuli vasta paljon myöhemmin, ei suinkaan samana päivänä. Ruumiin kuolema onkin vain seurausta ihmisen hengellisestä kuolemasta.
"Herra sanoi: 'Minun Henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on liha. Niin olkoon hänen aikansa sata kaksikymmentä vuotta.'" (1Moos. 6:3). Tämä kohta ennen vedenpaisumusta voi tarkoittaa myös koko ihmiskunnan jäljellä olevia vuosia ennen tuhotulvaa. Mutta hyvin tarkasti se myös kertoo ihmisen eliniän maksimipituuden.
Tämä Aadamilta ja Eevalta perityn synnin todellisuus ja kaiken kattavuus on hengellisesti kuolleelle ihmiselle mahdoton asia ymmärtää ja käsittää. Synnin totaalisuuden, kaiken kattavuuden, voi vain ottaa uskolla vastaan Jumalan Raamatussa antaman ilmoitussanan äärellä; järki ei sen tunnustamiseen koskaan taivu. Ehkäpä juuri siksi Jumala uhraa niin paljon Raamatussa tilaa ihmisen syntisyyden ja synnin käsittelemiseen, esim. 1Moos. 8:21, 2Moos. 33, Room. 1:18-3:20, Gal. 5:19-21, Ef. 3:2.
Otamme vielä esiin Jeesuksen opetuksen:"Ja Hän sanoi: "Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. 21. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, 22. aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. 23. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen." (Mark. 7:20-23) Paha ja synti on siis ihmisen sisässä ja sieltä se lähtee; ei rikoksien ja syntien syyksi voi osoittaa huonoa kasvatusta, petollisia ystäviä ja vääryyteen houkuttelevia olosuhteita. Toki hyvät kasvattajat ja rehellisyyteen sekä totuuteen ohjaava ympäristö varmasti vähentää ihmisen pahuuden ilmentymistä. Mutta millään maailmansisäisillä ja ajallisilla asioilla ei voi parantaa tai korjata perusongelmaa, sydämen ja sisimmän syntisyyttä ja pahuutta.
". me olemme luopuneet Herrasta ja kieltäneet hänet, vetäytyneet pois Jumalaamme seuraamasta, puhuneet sortoa ja kapinaa, kantaneet kohdussamme ja purkaneet sisimmästämme valheen sanoja." (Jes. 59:13)
Synti ei tarkoita ainoastaan syntisiä tekoja, vaan myös synnin valtakuntaa ja pimeyden valtaa. ". kiittäen Isää, [.] joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan." (Kol. 1:12,13) ". te olette 'valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja', joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa". (1Piet. 2:9)
Samoin Johannes Kastajan todistus - "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" (Joh. 1:29) - kertoo synnin kaiken kattavuudesta, minkä Jeesus nyt tulee yhtä kaiken kattavasti sovittamaan. Kreikankielen yksikkömuoto sanasta synti (kreik. hamartia) viittaa nimenomaan synnin juureen, perisyntiin.
Minä ja sinä - niin kuin jokainen miehestä ja naisesta syntynyt ihminen - olemme siis vastaansanomattomasti luonnostamme, syntymästämme asti huonoja puita, jotka tuotamme huonoa hedelmää; epäuskoa kaikkine sen näkyvine, kuuluvine ja tuntuvine muotoineen.
KUKA ON HYVÄ IHMINEN?
Jeesus puhuu pahan ihmisen rinnalla kuitenkin myös hyvästä ihmisestä. Ketä Hän sitten voi tarkoittaa, jos kerran Raamatun perusteella kaikki ihmiset ovat pahoja?
Vastaus kysymykseen löytyy vaikkapa seuraavasta kohdasta. Luen Mark. 10:17-18: "Ja hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" 18. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin."
Ensiksikin Jeesus tässä yhtenevästi muun Raamatun opetuksen mukaan toteaa, että kukaan ihminen ei ole hyvä. Samalla tämä kohta pakottaa kuulijansa ja lukijansa tekemään seuraavan valinnan: Ensimmäinen vaihtoehto on: Pidän Jeesusta vain opettajana, ihmisenä muiden ihmisten joukossa. Silloin Hän ei ole hyvä, vaan syntinen ihminen muiden ihmisten joukossa. Toinen vaihtoehto on: Jeesus ei olekaan vain ja ainoastaan opettaja ja ihminen muiden joukossa, vaan Hän on itse Jumala ja Herra, joka on hyvä! Itse hylkään yksiselitteisesti sen, että Jeesus olisi syntinen ihminen. Tunnustan sen sijaan toista: Jeesus on Herra! Näin ovat uskoneet apostolit, ja tähän uskoon perustuu koko maailmanlaaja ja vuosituhantinen kristillinen kirkko. Jeesus on ihmiseksi syntynyt taivaan Herra, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.
Nyt saamme siis vastauksen kysymykseen: Kuka on hyvä ihminen? Vastaus kuuluu: Jeesus on hyvä ihminen, eikä ketään muita hyviä ihmisiä olekaan. Jeesus Kristus on se hyvä puu, joka kantaa tervettä, kaunista ja ravitsevaa hedelmää. Hänen sanansa ovat puhtaat, virheettömät ja oikeat. Hänen tekonsa ovat täydelliset ja synnittömät. Hänen ajatuksensa kestävät tutkimisen ja läpivalaisun kaikissa vaiheissa.
MITEN HUONO PUU TEHDÄÄÄN HYVÄKSI?
Seuraavaksi kysymme sitä, miten minusta, huonosta puusta, sitten voisi tehdä hyvän? Puu ei voi itseään parantaa eikä luontoaan muuttaa. Mutta puutarhuri voi asialle jotakin tehdä. Paavali puhuu Roomalaiskirjeen 11. luvussa oksastamisesta. Siinä yhteydessä hän kirjoittaa pakanoiden oksastamisesta eli liittämisestä Israelin uskoon. Villinä kasvavia metsäöljypuun oksia on liitetty jaloon öljypuuhun. Se tarkoittaa: pakanakansojen jäsenet ovat saaneet armon tulla Israelin Jumalan omaksi. Tähän joukkoonhan mekin kuulumme. Me maan äärissä eli 'fin landissa' asuneet suomalaiset pakanajumalien palvojat olemme puutarhurin käsissä, vailla omaa ansiota, tulleet liitetyiksi Vanhan liiton patriarkoille ja profeetoille itsensä ilmoittaneen Herran kansaan. Tosin nyt tämä armoihin otettu kansa on syvässä paatumuksessaan kovalla kyydillä luopumassa Pelastajastaan.
Tuo sama Paavalin oksastamisvertaus käy kuvaamaan myös yksittäisen pahan ihmisen siirtämistä hyvän ihmisen runkoon. Synnin, kuoleman ja Perkeleen vallassa oleva paha ihminen kannetaan hyvän Herran syliin, osaksi Kristuksen maanpäällistä seurakuntaruumista. Itsessään paha ja syntinen ihminen, villinä kasvava ja hyvää hedelmää tuottamaton, oksastetaan uuteen jaloon runkoon, siirretään nauttimaan Jeesuksen virvoittavia ja uudistavia juuri- ja kasvunesteitä.
Sinutkin, hyvä kuulijani, on jo pyhän kasteesi hetkellä oksastettu hyvään puuhun, liitetty jumalihmiseen, Jeesukseen. Yksin Jeesus on hyvä Jumala ja hyvä ihminen eli jumalihminen. Syntisestä ihmisestä ei koskaan tällaista jumalihmistä tule, me saamme nauttia taivaan lahjoista vain Jeesuksen omina, vain Hänessä kiinni pysyen. Ilman uskonyhteyttä Herraan Jeesukseen Kristukseen maailman silmissä jumaloitavinkin ihminen on kadotuksen oma. Jeesus on runko, me olemme oksat. Jos oksa irtoaa rungosta, niin kukoistavinkaan haara ei kestä tuoreena ja hedelmää tuottavana, vaan kuihtuu ja kuolee pois.
Voi olla, että moni teistäkin, jotka nyt tämän kuulette, on kuitenkin irronnut tuosta hyvästä puusta, luopunut omaksi Vapahtajaksi ja syntien sovittajaksi annetusta Jeesuksesta. Synti on vallannut sinut takaisin omakseen. Et ole saanut ravintoa ja nestettä Jeesus-rungosta. Mikä nyt avuksi? Oksa liitetään tietenkin takaisin kiinni runkoon! Jumala ei halua kenenkään syntisen hukkuvan - ei tulevan sammumattomassa tulessa poltettavaksi - vaan kääntyvän ja saavan elää. Sinäkin saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja pyhässä sovitusveressä. Sinäkin saat tulla nauttimaan mehevän ja ravitsevan juurinesteen, Jeesuksen ruumiin ja veren ehtoollispöydässä. Aamen.
Past. Juha Muukkonen, Thurevikinkatu 8 D 22, 95420 Tornio puh. 050 359 6939, s-posti: juha.muukkonen@netti.fi
Päivitetty 13.08.2008