SUOMEN KANSA - TEE
PARANNUS!
2Aik. 32:1, 9-11, 15-22:
"Näiden tapahtumien jälkeen, jotka osoittivat Hiskian uskollisuuden, hyökkäsi Assyrian kuningas Sanherib Juudaan ja ryhtyi piirittämään varustettuja kaupunkeja valloittaakseen ne. 9 Kun Assyrian kuningas Sanherib oli vielä sotajoukkoineen piirittämässä Lakisia, hän lähetti Jerusalemiin miehiä, jotka puhuivat Juudan kuninkaalle Hiskialle ja juutalaisille tällä tavoin: 10 "Näin sanoo Assyrian kuningas Sanherib: 'Mihin te oikein luotatte, kun aiotte jäädä Jerusalemiin piiritettäviksi? 11 Hiskia johtaa teidät harhaan ja antaa teidän kuolla nälkään ja janoon, kun hän sanoo, että Herra, teidän jumalanne, pelastaa teidät Assyrian kuninkaan käsistä. 15 Älkää antako Hiskian pettää itseänne ja johtaa teitä harhaan. Älkää uskoko häntä! Ei minkään kansan tai valtakunnan jumala ole voinut pelastaa kansaansa minun tai isieni käsistä. Vielä vähemmän voi teidän jumalanne pelastaa teidät minun käsistäni. 16 Vielä muutakin Sanheribin lähettiläät puhuivat Herraa, Jumalaa, ja hänen palvelijaansa Hiskiaa vastaan. 17 Sanherib oli myös kirjoittanut kirjeen, jossa hän Herraa, Israelin Jumalaa, pilkaten sanoi: "Niin kuin eivät muidenkaan kansojen jumalat ole voineet pelastaa kansaansa minun käsistäni, niin ei myöskään Hiskian jumala siihen pysty." 18 Lähettiläät huusivat tämän kovalla äänellä hepreaksi säikyttääkseen muurille nousseet Jerusalemin asukkaat ja saadakseen heidät pelon valtaan, jotta voisivat helpommin valloittaa kaupungin. 19 He puhuivat Jerusalemin Jumalasta samalla tavoin kuin muiden maiden jumalista, jotka ovat pelkkiä ihmiskäsin tehtyjä kuvia. 20 Silloin kuningas Hiskia ja profeetta Jesaja, Amosin poika, rukoilivat ja huusivat kohden taivasta. 21 Ja Herra lähetti enkelin, joka surmasi Assyrian kuninkaan leiristä jokaisen soturin, ruhtinaan ja päällikön. Kuningas palasi nöyryytettynä omaan maahansa. Kun hän sitten kerran meni jumalansa temppeliin, hänen omat poikansa pistivät hänet siellä miekalla kuoliaaksi. 22 Näin Herra pelasti Hiskian ja kaikki Jerusalemin asukkaat Assyrian kuninkaan Sanheribin ja kaikkien muidenkin vihollisten vallasta ja antoi heidän elää rauhassa."
Jerusalemin ihmeellinen pelastuminen
Vuonna 701 eKr. tapahtui yksi Jumalan kansan historian suurista ihmeistä ja pelastusteoista. Herra Jumala pelasti käsittämättömän ihmeen kautta Jerusalemin sitä piirittävän Assyrian suurkuninkaan Sanheribin käsistä. Tämä maailmanpoliittinen vaihe merkitsi kriisejä, joissa monia kaupunkeja, jopa kuningaskuntia tuhottiin. Useita kansoja pakkosiirrettiin uusille alueille, missä ne menettivät identiteettinsä. Meidän lähihistoriastamme voisi mainita samantapaisena aikakautena vaikkapa viime vuosisadan, jolloin Neuvostoliitto käytännössä tuhosi inkeriläiset ja lähes onnistui samassa tavoitteessaan myös eestiläisten osalta.
Assyrian nousu vei myös Pohjoisvaltakunnan Israelin perikatoon (722 eKr.). Eteläinenkin osa eli Juuda joutui hyvin ahtaalle. Lähimpänä tuhoa se oli siis vuonna 701 eKr. Assyrian kuninkaan Sanheribin piirittäessä Jerusalemia (Jes 36-37). Jesajan kirjassa tästä tapahtumasta kerrotaan seuraavin sanoin: "Niin Herran enkeli lähti liikkeelle ja löi assyrialaisten leirissä kuoliaaksi satakahdeksankymmentäviisituhatta miestä. Kun eloon jääneet heräsivät aamulla, kaikkialla lojui ruumiita. 37 Silloin Sanherib, Assyrian kuningas, purki leirinsä ja lähti. Hän meni takaisin maahansa ja jäi Niniveen." Jes. 37:36-37.
Tämän Jumalan vaikuttaman ihmeen kautta Juuda säilyi itsenäisenä ja oman kuninkaansa hallitsemana läpi assyrialaiskauden, vaikka Assyria ulotti hallintaansa jopa Egyptiin, Nuubian rajoille asti. Juudan kansa ei kuitenkaan tehnyt kestävää parannusta koettuaan Jumalan ihmeellisiä pelastustekoja. Lopulta Herra ei nähnyt muuta keinoa kansan syvän paatumuksen murtamiseksi kuin pakkosiirtolaisuuden. Vuonna 586 eKr. Babylonian kuningas Nebukadnessar - eli myös Verdin oopperasta tunnettu Nabucco - valloitti ja tuhosi Jerusalemin ja vei suuren osan Juudan asukkaista nykyisen Irakin alueelle Kaksoisvirtain maahan.
Juudan historia - Suomen historia?
Onko Suomen kansa kulkemassa Juudan askelissa? Olemmehan kokeneet viime vuosisadalla Jumalan ihmeellisen varjeluksen siinä, että säilyimme Venäjän vallankumouksen ja maailmansotien melskeissä itsenäisenä vapaana maana. Kansamme taloudellinen hyvinvointi on ollut viimeisen puolivuosisataa niin korkealla, että suurin osa kansastamme ei enää edes tiedä, mitä on todellinen nälkä tai puute tai kurjuus.
Mutta onko tuo Jumalan käden vahva suojelus vaikuttanut kestävää parannusta kansamme keskuudessa? Ikävä kyllä ei. Jumalaton lämäntapa ja elämänasenne vallitsevat melkein kaikissa suomalaisissa kodeissa. Kirkoissa ei käydä sanankuulossa ja ehtoollispöydässä kuin korkeintaan muodon vuoksi kerran tai pari vuodessa - ja suurimmissa kaupungeissa ei pidetä yllä edes tällaista muodollista nimikristillisyyttä. Kaikenlainen herjaus ja iljettävyys vyöryvät voimalla eteenpäin erityisesti viihdekulttuurin alueella. Mitä syntisempää ja irstaampaa, sitä enemmän suosiota kansan keskellä. Jos Herra ei säästänyt aikanaan valittua kansaansa Juudaa, ei Hän tule loputtomiin säästämään Suomen kansaakaan.
Eikä parannuksenteoksi riitä se, että maksaa kiltisti kirkollisveronsa ja hoidattaa perheen elämän taitekohtien riitit seremoniamestareiksi muuttuneilla pastoreilla - palkkapaimeniksi muuttuneilla papeilla, jotka eivät enää saarnaa syntiä synniksi. Ja kun synti ei saarnassa vie helvettiin, niin ei myöskään silloin evankeliumi vie taivaaseen. Vain harva kokee syyllisyyttä viettäessään pyhäpäivän ilman Jumalan sanaa, ilman seurakuntayhteyttä ja vakavaa rukousta. Vain poikkeustapauksissa ainakaan Etelä-Suomen kirkoissa saarnataan enää avoliiton tai muiden avioliiton ulkopuolisten seksisuhteiden olevan kadottavia syntejä: huorintekijät eivät peri taivasten valtakuntaa.
Muita yleisiä esimerkkejä Jumalan sanan vastaisista käytännöistä kansamme ja kirkkomme elämässä voisi luetella vielä pitkän listan: joka viidennelle naiselle tehtävät abortit; nyt jopa julkisesti laillistetut homoseksuaaliset suhteet; tupakan, alkoholin ja huumeiden runsas käyttö; naispappeuden toteuttaminen; aviopuolison hylkääminen ja toisen naiminen; häikäilemätön ahneus työ- ja talouselämässä; vanhusten kunnioittamattomuus ja säilytykseen laittaminen erilaisiin laitoksiin; kielenkäytön ruokottomuus, välinpitämättömyys niin sisä- kuin ulkolähetystä kohtaan jne.
Juudan kansan sydämen kovuus murrettiin aikanaan raskaalla rangaistuksella: maan, kotien ja vapauden menettämisellä. Jos Suomen kansan meno ei muutu hyvällä, niin Herralla ei liene meidänkään varallemme ja paatuneiden sydäntemme murtamiseksi muita keinoja.
Rangaistus ei ole itsetarkoitus
Jumalan syvin tahto langenneita kohtaan on kuitenkin pelastus ja armahdus, uusi alku - ei suinkaan ikuinen erossa oleminen, rangaistus ja
kadotus. Jumala antaa kansalleen erilaisia aikoja sen mukaan, mitä kansa milloinkin taivaan näkökulmasta tarvitsee. Juudan kansa johtajineen oli elänyt Jumalasta ja Hänen sanastaan välittämättä vuosisadat. Pakkosiirtolaisuutta edeltävältä ajalta tunnetaan Daavidin jälkeen vain muutama hurskas kuningas. Tärkeimmät heistä olivat 700- ja 600-lukujen vaihteessa hallinnut Hiskia (715-687 eKr.) ja puoli vuosisataa myöhemmin hallinnut Joosia (639-609 eKr.) Mutta lähes kaikki valitun kansan johtajat elivät epäjumalanpalveluksessa ja johdattivat vielä kansankin palvelemaan muiden kansojen jumalia. Jesaja oli ennustanut jo kuningas Hiskialle pakkosiirtolaisuudesta, Jes 39:6-7 (samoin esim. Jer 19). Seurauksena katumattomuudesta ja synnin suosimisesta oli lopulta Juudan maan ja sen pääkaupungin Jerusalemin täydellinen raunioittaminen ja kansan pakkosiirtolaisuuteen vieminen kauas idän maille.
Syntiensä mitan täyttänyt pakkosiirtolaisuudessa elävä kansa sai kuitenkin Jesajan kirjasta Jumalan lohdutuksen: En Minä ikuisesti teitä syytä. Nyt tahdon parantaa tämän kansan, johtaa sen askelia, tahdon antaa sille lohdutuksen.. Kansaa voidaan lohduttaa ja parantaa, sillä sen syyllisyys on sovitettu! Niinhän sanottiin Jesajan kirjan jälkimmäisen osan alussa luvussa 40: Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu. Rangaistus on jo kärsitty; kansa on nyt vapaa! Syvimmiltään tässä on suora viittaus Jeesuksen ristillä kärsimään rangaistukseen Golgatalla.
Herra Jeesus on tullut maailmaan kaitakseen laumaansa ja kootakseen sen yhteen. Hän, joka asuu korkeudessa ja pyhyydessä, asuu myös murtuneiden ja nöyrien luona. Hän virvoittaa murtuneiden hengen ja herättää eloon nöyrien sydämen. Hän johtaa kansansa askelia ja antaa sille lohdutuksen. Surevien huulille hän antaa ylistyksen hedelmän.
Tuo kaikki koskee juuri sinua, joka olet kastettu Jeesukseen. Juuri sinua Herra tuli pelastamaan. Juuri sinua Hän haluaa kantaa sylissään, juuri sinua ohjata sauvallaan. Juuri sinut Hän haluaa ohjata parannukseen ja synnin poislaittamiseen elämässäsi. Ja ennen kaikkea: juuri sinulle Hän haluaa antaa kaikki synnit anteeksi, jotta vapautuisit syyllisyydestä ja ikuisesta rangaistuksesta. Jeesus on kärsinyt ristillään ylenpalttisesti kaikkien maailman ihmisten kaikkina aikoina tekemät synnit: 'kaksin verroin on Herran käsi Jeesusta kurittanut'. Sinä saat olla vapaaksi ostettu ja lunastettu, toisen kärsimyksen kautta pelastettu valitun kansan jäsen. Hän, Israelin Pyhä, on maksanut sinusta kalliin hinnan saadakseen sinut omakseen.
Saarna Tervolassa itsenäisyyspäivänä 6.12.2005
Past. Juha Muukkonen
Thurevikinkatu 8 D 22
95420 Tornio
puh. 050 359 6939
s-posti: juha.muukkonen@netti.fi
Päivitetty 08.12.2005