KRISTUS ELI VOIDELTU
Raamatunkäännös: KR 1933/38
Uuden testamentin alkukielessä kreikassa Kristus-sana (kreik. khristos) tarkoittaa 'voideltu'. Se johtuu voidella-verbistä 'khrioo', kuten myös voiteluöljyä tarkoittava khrisma-sana. Voiteleminen viittaa hepreankieliseen Vanhan testamenttiin, jonka sana 'Messias' (hepr. maasiiah) on käännetty kreikan kieleen sanalla 'Kristus'. Vanhan liiton aikana kolme eri henkilöryhmää voideltiin eli asetettiin virkaansa: papit (2Moos. 28:41), profeetat (1Kun. 19:6) ja kuninkaat (1Sam. 15:19).
Tässä on Messiaan eli Voidellun Jumalan Pojan kolme eri virkaa: Hän on pappi, profeetta ja kuningas. Jeesus puhuu itse tästä kolmitahoisesta Kristuksen tehtävästään Matteuksen evankeliumin luvussa 12: ". papit sapattina pyhäkössä rikkovat sapatin ja ovat kuitenkin syyttömät? Mutta Minä sanon teille: tässä on se, joka on pyhäkköä suurempi" (j. 5-6), ". he tekivät parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joonas" (j. 41) ja ". hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomo (j. 42)." Jeesus ei siis ole ainoastaan vain pappi, profeetta ja kuningas, vaan Hän on enemmän. Kuka Hän siis on?
HERRA ELI JAHVE
Pyhän Raamatun kirjoitukset (VT + UT) eivät avaudu oikeaan suuntaan ihmisen järjen, ration, varassa. "Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: "Jeesus olkoon kirottu", ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra", paitsi Pyhässä Hengessä." (1Kor. 12:3) Näin kirjoittaa apostoli Paavali Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä. Kukaan ei voi siis uskoa Jeesuksen olevan 'Herra' muuten kuin Pyhän Hengen vaikuttamana eli Pyhässä Hengessä. Ymmärtääksemme oikein sen valtavan, koko maailmankaikkeutta ja ikuisuutta syleilevän sisällön, joka noihin kolmeen sanaan 'Jeesus on Herra' sisältyy, meidän täytyy tutkia Herra-sanaa VT:ssa.
Paavali kirjoitti kirjeensä kreikaksi, jossa Herra on 'Kyrios'. Kyrios-sana on puolestaan maailman ensimmäisen raamatunkäännöksen, kreikankielisen VT:n eli Septuagintan (LXX), käyttämä vastine heprean Jahve-nimelle. Tämä käännös on tehty noin 200 eKr. kreikankieltä puhuvia diasporajuutalaisia varten, jotka eivät enää osanneet hepreaa.
Alkuperäisessä heprean tekstissä on tuon Jahve-nimen kohdalla tarkkaan ottaen vain neljä konsonanttikirjainta: JHWH, joista viimeinen h-kirjain on apukirjaimena merkitsemässä pitkää vokaalia. Tällaisia apukirjaimia tarvittiin, koska hepreankieltä kirjoitetaan pelkillä konsonanttimerkeillä. Keskiajalla tuota hepreankielistä jumalannimeä on virheellisesti alettu lukea myös muodossa Jehova. Sataprosenttisen varma ei lausumistapa 'Jahwää' eli 'Jahve' ole, mutta kielitieteellisesti ja historiallisesti se on kuitenkin kaikkein vahvimmin perusteltu tapa lausua tuo ns. tetragrammi eli 'nelikirjaiminen'.
Jahve-nimi on VT:n tärkein jumalannimi, se esiintyy noin 6700 kertaa. Nimenomainen Jumala-sana '´älohiim' esiintyy noin 2600 kertaa, sen lyhyempi yksikkömuoto ´älooah 57 kertaa, ja kaikkein lyhyin muoto '´el' 235 kertaa. Herra-sana '´adonaaj' esiintyy 425 kertaa ja Kaikkivaltias 'saddaj' 48 kertaa. Jahve-nimi esiintyy siis kaksi kertaa useammin kuin kaikki muut Jumalan nimet yhteensä. Ei ole väärin sanoa, että VT on kirja Jahvesta sekä Hänen teoistaan, sanoistaan ja kansastaan.
Jahve-sana on kielellisesti verbi eli teonsana. Kantasanana siinä on olla-verbi, hepr. haajaa, ja muoto on imperfekti (yks. 3. mask.). Yksinkertainen käännös Jahve-nimestä olisi: Hän on. Hepreankielessä olla-verbin merkitys on paljon dynaamisempi eli voimakkaampi ja aktiivisempi kuin esimerkiksi suomenkielen verrattain passiivinen olla-sana. Mahdollisia ovat myös käännökset tai 'Hän saattaa olemaan' tai 'Hän kutsuu olemaan' tai jopa 'Hän elää'.
Hepreassa imperfekti tarkoittaa sellaista tekemistä, joka on alkanut menneisyydessä ja jatkuu vielä nyt. (Ei ole päättynyt, ei ole tullut täydelliseksi = imperfektum. Länsimaisissa kielissä imperfektillä on erilainen merkitys.) Ilmestyskirjassa (Ilm. 4:8) on selitetty tämän Jahve-nimen imperfektinen eli menneisyydessä alkanut ja vielä jatkuva merkitys: "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on." Sanat 'joka oli ja joka on ja joka tuleva on' voidaan ilmaista hepreankielellä siis yhdellä sanalla: Jahve. Samoin tuttu kohta Ilmestyskirjan alusta (Ilm. 1:8): "'Minä olen A ja O', sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias."
Kun UT käyttää Jeesuksesta nimitystä 'Kyrios', niin kyseessä on yksiselitteisesti Jeesuksen yhdistäminen ja identifioiminen eli samaistaminen VT:n Jahveksi. Tämä asia on niin valtava ja ihmisjärjelle käsittämätön - Jeesus on samanaikaisesti ihminen ja VT:n Jumala - että sen voi uskoa vain Pyhässä Hengessä eli Pyhän Hengen valtaamana ja vaikuttamana. Ja kun äsken sanoimme, että VT on kirja Jahvesta sekä Hänen teoistaan, sanoistaan ja kansastaan, niin voimme nyt samalla myös todeta: VT on kirja Jeesuksesta sekä Hänen teoistaan, sanoistaan ja kansastaan. Kun luemme VT:n Herrasta eli Jahvesta, luemme samalla myös Jeesuksesta. Kun opimme tuntemaan VT:n Herra Jumalaa, opimme silloin tuntemaan Häntä, jota UT:ssa puhuttelemme Herrana Jeesuksena.
Joka lausuu sanat 'Jeesus on Herra' Pyhässä Hengessä, sanoo nuo sanat nimenomaan siinä merkityksessä, että tunnistaa ja tunnustaa Jeesuksen Israelin Jumalaksi, Vanhan liiton Herra Jahveksi. Meillä ei ole kahta eri Herraa: yksi VT:n Herra ja toinen UT:n Herra. On vain yksi Herra - Herra Jeesus Kristus, joka on läsnä niin Vanhan kuin Uuden liiton historiassa ja kirjoituksissa. Tällä emme kiellä kolmiyhteistä Jumalaa. Tunnustamme yksimielisesti: siellä missä on Herra Jeesus, siellä on myös Herra Isä ja Herra Pyhä Henki. Isä on Jumala ja Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala. Ja kuitenkin on vain yksi Herra ja on vain yksi Jumala.
JEESUS-NIMIMyös itse Jeesus-nimi tarkoittaa Jahvea. Jeesuksen nimen alkuperäinen hepreankielinen muoto on Jehoosua` (suom. Joosua, kreik. LXX Jeesous, 2Moos. 17:9), josta se oli myöhemmin lyhentynyt muotoon Jesuua` (Neh. 8:17) Aivan kuten meillä esimerkiksi Johannes-nimi on muokkautunut ja lyhentynyt muotoihin Juhana, Johan tai Juha. Jeesus-nimessä on kaksi osaa: ensiksi teoforinen eli jumalannimeä kantava osa Je-, joka on lyhennys Jahvesta, ja toiseksi pelastaa-verbi, hepr. jaasa`. Jeesuksen nimi tarkoittaa joko: Jahve pelastaa tai Jahve tuottaa pelastuksen. Eli kun tunnustamme Jeesuksen nimeä, tunnustamme samalla Jahven nimeä ja Hänen vaikuttamaansa pelastusta. Yksin Vanhan liiton Jahvessa, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalassa, meillä on pelastus. Tämä tiiviisti ja tarkasti yhdellä sanalla: Jesuua` eli Jeesus!
MIES JA JUMALA
Tiedätkö, kuka on ensimmäinen henkilö Raamatussa, joka uskoi synnyttävänsä Jumalan paratiisissa lupaaman vaimon siemenen, joka tulee murskaamaan käärmeen pään? Se on Eeva. "Ja mies yhtyi vaimoonsa Eevaan; ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Kainin ja sanoi: 'Minä olen saanut pojan Herran avulla'." (1Moos. 4:1)
Uskonpuhdistajamme Martti Luther opettaa Kainin syntymästä näin: "'Ja Eeva sanoi: ´Olen saanut itselleni Herran miehen.´ (1Moos. 4:1)' Tästä voidaan päätellä toinen syy, miksi Eeva ei sano Kainia pojakseen. Siksi, että hän ei suuren ilon ja kunnioituksen vallassakaan ole tahtonut sanoa häntä pojaksi, vaan on ajatellut hänestä jotain suurempaa, ikään kuin Kain olisi tuo tuleva mies, käärmeen pään murskaaja. Siitä syystä hän ei sano Kainia yksinkertaisesti mieheksi, vaan Herran mieheksi, josta oli Herran lupaus: Sinun siemenesi tulee murskaamaan käärmeen pään. Tosin tämä toivo oli väärä, mutta ilmenee kuitenkin, että Eeva on ollut pyhä vaimo ja on uskonut tulevaan pelastukseen siunatun siemenen kautta." (Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 1-7, s. 231)
Hepreankielisessä alkutekstissä Eevan sanat kuuluvat: "qaaniitii ´iis ´ät JHWH." Kun sanat käännetään niiden perusmerkityksissään, niin kohta kuuluisi: "Olen saanut miehen, Jahven." Jahve eli Herra tarkoittaa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa. Vanhassa Bibliassa (1776) sanat onkin käännetty tarkasti: "minulla on mies Herra." Myöhemmissä Kirkkoraamatuissa (1933 ja 1992) kuten monissa muissakin käännöksissä on lähdetty toisenlaiseen tulkintaan: "Minä olen saanut pojan Herran avulla."
Taustalla on heprean ´ät-sanan kaksi eri merkitystä. Useimmiten se on objektin merkki eli ilmaisee tekemisen kohteen (nota accusativi, n. 10.000 kertaa VT:ssa). Suomenkielessä tämä ilmaistaan akkusatiivilla, esim. synnytin pojan. Sama ´ät-sana voi olla myös prepositio eli etusana, jonka merkitys on 'kanssa' tai 'yhteydessä' (n. 900x).
Vanhan Biblian ja myös kielellisesti ensisijaisen tulkinnan puolesta puhuu lisäksi seuraavan lapsen, Aabelin, saama nimi. Aabelin nimi, (hepr. häväl) tarkoittaa henkäystä, höyryä, tuulta tai turhuutta. "Turhuuksien turhuus" (havel havaaliim), sanoi Saarnaaja tämän maailman tarjoaman onnen ja rikkauden tavoittelemisesta (Saarn. 1:2). Jos Eeva odotti Kainin olevan luvattu Pelastaja, niin silloin käy myös ymmärrettäväksi toisen pojan nimi - turhuus. Eihän käärmeen pään polkijan lisäksi muita tarvittaisi - toinen poika olisi turha. Oliko Kain siis vanhempiensa silmissä ensisijalla ja lellikki? Ilmeisesti he odottivat lupauksen täyttyvän Kainin kautta, ja Aabelista ei olisi heidän mielestään mihinkään.
Jumalan paratiisissa syntiinlankeemuksen jälkeen antama lupaus puhui nimenomaan vaimon siemenestä (hepr. zärac), ei miehen. "Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän." (1Moos. 3:15)
Tämä on ainoa kohta koko Pyhässä Raamatussa, kun puhutaan vaimon siemenestä. Kaikkialla muualla puhutaan miehen siemenestä. Syvimmältään tämä tarkoittaa yksin vaimosta, ei miehestä, syntyvää käärmeen pään murskaajaa. Sellaista kunniaa Jumala ei ole antanut yhdellekään miehelle, että hän olisi saanut siittää Messiaan - vaimolle se valtava kunniatehtävä kuitenkin suotiin.
Itse ymmärrän tämän myös Jumalan antamaksi 'korjaavaksi kokemukseksi': vaimo oli aikanaan se, jonka kautta kiusaaja pääsi ensimmäiseksi langettamaan ihmiskuntaa tuhoisin seurauksin - vaimo saisi nyt olla se, jonka kautta tuo lankeemuksen korjaava Vapahtaja syntyisi. Samanlainen korjaava rakennelma tulee esiin myös vanhan ja uuden (eli viimeisen, 1Kor. 15:45) Aadamin kohdalla: ensimmäinen mies lankesi pois Jumalan sanasta vetäen itsensä ja koko ihmissuvun päälle kuoleman sekä luomakunnalle kirouksen - uusi Mies oli loppuun asti uskollinen ja kiusauksissa kestävä tuottaen sovituksen koko ihmissuvulle ja vaikuttaisi myös luomakunnan uudistamisen alkuperäiseen paratiisin olotilaan. (Room. 5:12-21, 8:21)
Messiaan syntyminen neitseestä on avoimesti ja peittelemättä ilmoitettu vasta paljon myöhemmin profeetta Jesajan kautta. "Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel." (Jes. 7:14). Ilman miestä tapahtuva Messiaan sikiäminen on jo kuitenkin kätketysti ilmoitettu siis tässä ns. alkuevankeliumissa (1Moos. 3:15).
Messias-siemeneen viitataan myös Aabrahamille annetussa lupauksessa: 'Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä." (1Moos. 22:18) Tämän sanan lausuminen tilanteessa, jossa Aabraham oli uhraamassa Moorian vuorella eli tulevalla Temppelivuorella ainoaa poikaansa Iisakia, on vahva esikuva Golgatasta. Myös yhteys käärmeen pään murskaajaan on selvä: Siemen itsekin kärsii Pahaa voittaessaan; käärme oli pistävä vaimon siementä kantapäähän (1Moos. 3:15). Neitsyt Marian synnyttämän miehen ja Herran kautta saavat kaikki maailman kansat siunauksen, Jumala-yhteyden ja pelastuksen.
Eeva odotti olevansa tuon Pelastajan, paratiisin porttien uudelleen avaajan, synnyttäjä. Siksi juuri Eeva antoi nimen pojalleen. Tässä on esillä myös Messiaan täysi jumaluus ja täysi ihmisyys. Kutsutaanhan tuota odotettua synnin, kuoleman ja Perkeleen kukistavaa miestä Jahveksi eli Herraksi. Jesajan kirjassa Messiaan kaksiluontoisuus, Jumala ja ihminen samassa persoonassa, tulee myös kirkkaasti esille. "Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas." (Jes. 9:5) Huomaa, että luvattu Pelastaja on siis samanaikaisesti sekä poika(lapsi) eli mieheksi kasvava ihminen kuin myös Väkevä Jumala.
Ensimmäinen maailmaan syntynyt lapsi Kain ei kuitenkaan ollut vielä se luvattu Messias, Jumala ja ihminen samassa persoonassa. Messiaan aika oli koittava vasta tuhansia vuosia myöhemmin. Kainista tuli sen sijaan veljesmurhaaja. Murhaajia me kaikki muutkin ihmiset olemme alkulankeemuksesta lähtien olleet.
Vaikka kaikki eivät ole syyllistyneet tai myötävaikuttaneet suoraan verenvuodatukseen, murhaamiseen ja lapsen tappamiseen (abortti), niin sydämessämme me jokainen olemme Jumalan edessä murhaajan asemassa. Sillä kukapa meistä ei olisi sydämessään lähimmäistään vihannut ja myös sanoillaan iskenyt tikareita toisten ihmisten sydämeen. Jeesus opettaa kaiken tämän olevan viidennen käskyn 'Älä tapa' rikkomista (Matt. 5:21-22)
Kainin nimi johtuu heprean verbistä 'qaanaa', joka tarkoittaa hankkimista, saamista tai ostamista. Tässä sana tarkoittaa lapsen saamista eli synnyttämistä. Sananlaskujen kirjan luvussa kahdeksan kerrotaan Jumalan Viisaudesta (hepr. håkmaa, kreik. sofia), joka oli vaikuttamassa maailman luomisessa. Jeesus Kristus on tuo Jumalan Viisaus.
"Me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, 24. mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. . Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, 31. että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra"." (1Kor. 1:23-24, 30-31).
Uusimmat Kirkkoraamattumme kääntävät tämän qaanaa-sanan Sananl. 8:22:ssa kuitenkin väärin ja harhaanjohtavasti luomiseksi: "Herra loi minut töittensä esikoiseksi." Vanha Biblia pysyy tässäkin kohtaa alkutekstin sanoissa: "Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa." Oikea käännös olisi myös: "Minut Herra synnytti tekojensa aluksi." Isä ei luonut Jeesusta, vaan synnytti Poikansa.
Jumala oli jo paratiisissa säätänyt pahan ja synnin voittamiseksi verenvuodattamisen. Tästä saarnaavat niin käärmeen siemenen pisto vaimon siemenen kantapäähän kuin myös niiden eläinten teurastaminen, joista Jumala valmisti vaatteet ihmisen häpeällisen alastomuuden peitoksi. Kainin alttarille tuoma maan sato ei kelvannut Jumalalle uhriksi; yksin veri ja nimenomaisesti vielä Esikoiskaritsan eli Jeesuksen veri kelpaa Jumalan edessä. Jumala katsoi Aabelin ja uhrinsa puoleen, koska esikoiskaritsojen rasva käänsi katseen kohti Golgataa.
Jeesus kutsuu Aabelia vanhurskaaksi (Matt. 23:35, Luuk. 11:51). Samoin heprealaiskirjeen kirjoittaja opettaa Aabelista: "Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu." (Hepr. 11:4)
Jumala otti Aabelin uhrin vastaan siksi, että Aabel uskoi Jumalan sanaan, se on lupaukseen vertaan vuodattavasta vaimon siemenestä. Kain puolestaan ylpeydessään luotti omaan järkeensä uhrivalinnassaan - ehkäpä omaan esikoisasemaansakin - ja tuli siten hylätyksi. Jumala vihaa ylpeyttä. Kain oli itsepäinen omassa uhrinvalinnassaan. Hänelle ei kelvannut tunnustaa syntejään ja suostua Jumalan määräämään jumalanpalvelukseen ja armonvälineiden käyttöön.
JUMALA LUPAA KATUVALLE ARMAHDUKSEN
Herra on asettanut meille myös Uuteen liittoon jumalanpalveluksen ja armonvälineet: Jumalan sanan saarnan, ripin, kasteen ja ehtoollisen. Seurakunnan keskellä me saamme elää nämä todeksi ja ottaa vastaan näiden välineiden kautta itse Jumalan Elävän Sanan, Herran Jeesuksen Kristuksen. Jumalaa ei voi kohdata suoraan ja ilman välineitä missään 'hengessä ja hurmoksessa', vaan Pyhässä Raamatun sanassa, joka osoittaa synnin ja armon, ihmisen vääryyden ja Jumalan vanhurskauden. Pyhä Kaste ja Herran Pyhä Ehtoollinen ovat 'lihaksi tulevaa' eli materiaan (aineeseen) liittynyttä Jumalan sanaa.
On oikein ja autuaallista täyttyä Pyhästä Hengestä sekä laulaa ylistysvirttä ja hallelujaa Herralle. Mutta tämä Hengen saaminen ja kiitos ovat vain seurausta siitä, että olemme ensin saaneet Jumalan sanan ja sakramenttien kautta armon ja suosion Jumalan edessä; olemme lain sanan synnyttämän hädän edessä turvautuneet Jeesuksen nimeen ja ansiottomaan armoon. Emme me kohtaa Jumalaa ja pääse Hänen lähelleen ylistämällä ja palvomalla, vaan me ylistämme ja palvomme Herraa siksi, että olemme päässeet Hänen syliinsä uskoessamme Hänen sanansa. Tuo sana tuomitsee synnin ja armahtaa sen, joka uskoo Jeesuksen, Jumalan Pojan, vereen ja ylösnousemukseen.
Kuinka on sinun laitasi? Tunnistatko ja tunnustatko Jeesuksen Herraksi eli Israelin Jumalaksi, Jahveksi? Tunnistatko ja tunnustatko myös sen, että olet sydänjuuriasi myöten syntiinlangennut ja Jumalan edessä iankaikkisen tuomion ansaitseva kapinoitsija? Onko sinun sisimmässäsi synninhätä? Pelkäätkö pahojen tekojesi, sanojesi ja ajatustesi tähden pyhän ja vanhurskaan tuomarin eteen astumista?
Jos tiedät ja tunnustat olevasi oman elämäsi tähden kadotettu, niin silloin saat myös lohdun evankeliumista: Jumalan Poika tuli alas taivaasta ja syntyi ihmiseksi maailmaan juuri sinun tähtesi. Luvattu Messias eli synnittömän elämän ja tuli ristinpuulla hirvittävästi kidutetuksi sekä alas syvimpään helvettiin heitetyksi, jotta juuri sinä tuolta kadotukselta välttyisit. Jeesus nousi ruumiillisesti ylös kuolleista, jotta juuri sinun hautasi kerran tyhjenisi; jotta sinä saisit uuden ja puhtaan ruumiin, jossa voisit iloita ja riemuita taivaassa ikuisesti. Juuri sinä, joka nyt tätä kuulet tai luet, saat täydellä varmuudella uskoa omalle kohdallesi Jeesuksen sanat: "Poikani, tyttäreni, ole turvallisella mielellä. Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." Aamen.
Päivitetty 20.12.2008