LUOMINEN VAI EVOLUUTIO?
6 000 VAI 13 000 000 000 VUOTTA?
Syksyllä 2006 julkaistiin USA:ssa tutkimus, jonka mukaan kolmasosa
kansasta ei usko ns. evoluutioon. Tarkastelemme nyt Raamatun äärellä
luomisuskon ja ns. evoluutioteorian välistä suhdetta.
Raamatun toinen jae kuuluu: Maa oli autio ja tyhjä (1Moos. 1:2). Jotkut
raamatunselittäjät tulkitsevat jakeen verbin 'olla' verbiksi 'tulla'.
Hepreankielen perusteella verbimuoto 'haajetaa' olisikin mahdollista
kääntää myös tulla-verbillä eli siinä mielessä käännös on mahdollinen.
'haajetaa'-verbi on samaa juurta kuin 'jahwää' eli Jahve (= Hän on tai
Hän saattaa olemaan tai Hän kutsuu olemaan). Täten käännös siis
kuuluisi: 'Ja maa tuli autioksi ja tyhjäksi.' Eli luomisen jälkeen olisi
kulunut pitkä aika, jonka jälkeen sitten jo valmis maailma olisi mennyt
sekaisin. Siten ensimmäisen ja toisen jakeen väliin mahtuisi joidenkin
mielestä myös se nykyisen tieteenharjoituksen mukainen miljardien
vuosien jakso, jota ei luomiskertomuksesta muuten löydy.
Tällaiselta selitykseltä puuttuu kuitenkin kaikki muu Raamatun
suoranainen sisäinen tuki, ja siksi en voi itse tällaista teoriaa
Jumalan sanana saarnata. Toisaalta eri puolilla maailmaa joidenkin
pakanakansojen keskuudessa tavatut luomismyytit ymmärtävät maailman
synnyn juuri näin. Alun perin valmiissa järjestyksessä oleva maailma
(kreik. kosmos) muuttui jonkin pahan voiman vaikutuksesta sekamelskaksi
eli kaaokseksi (kreik. khaos). Raamatullisesti tämä teoria tarkoittaisi
sitä, että ylienkeli Lucifer (suom. valonkantaja, Jes. 14:12 jakeen
latinankielisen Raamatun mukaan) olisi langennut ylpeyteen juuri tässä
Raamatun ensimmäisen ja toisen jakeen välissä.
Hes. 28:2-3, 12-17: "Ihminen, sano Tyyroksen ruhtinaalle: Näin sanoo
Herra Jumala: sinä sanot: 'Minä olen jumala, minä istun jumalten
istuimella keskellä merta.' Ihminen sinä olet, et jumala, vaikka pidät
itseäsi jumalana. 3 Viisaudessa kyllä voitat Danielinkin, mikään ei jää
sinulta salatuksi. . Sinä olit täydellisistä täydellisin, täynnä
viisautta, itse kauneus. 13 Olit Eedenissä, Jumalan puutarhassa, ja
sinua koristivat kalliit kivet, karneolit, topaasit ja kalsedonit,
krysoliitit, onyksit, jaspikset, safiirit, turkoosit ja smaragdit.
Pukusi oli kullalla kirjailtu. Jo syntyessäsi oli kaikki valmiina. 14
Kerubiksi minä sinut tein, sädehtiväksi vartijaenkeliksi, sinä olit
pyhällä vuorella, käyskentelit välkehtivien kivien keskellä. 15 Moitteen
sijaa ei sinussa ollut siitä päivästä, jona sinut loin, siihen päivään,
jolloin lankesit pahaan. 16 Kun kävit kauppaa kaikkialla, sinä tulit yhä
röyhkeämmäksi ja sorruit syntiin. Niin minä suistin sinut pyhältä
vuorelta, syöksin sinut, vartijakerubini, välkehtivien kivien keskeltä.
17 Kauneutesi houkutti sinut korskeuteen, loistosi sokaisemana haaskasit
viisautesi. Nyt olen syössyt sinut alas, jättänyt kuninkaiden
katseltavaksi ja pilkattavaksi." Tyyroksen kuninkaan ja langenneen
ylienkelin kuvaus on tässä päällekkäistä ja lomittaista.
Luomakunnan loistavimmasta olennosta tuli ylpeyteen lankeamisen kautta
Jumalan vastustaja eli Saatana. Hepreankielessä 'saataan' tarkoittaa
nimenomaan vastustajaa ja estäjää. Septuagintassa sana on käännetty
sanalla 'diabolos' eli hajalleen heittäjä. Myös osa muista taivaan
henkivalloista lankesi Saatanan puolelle (lohikäärmeen enkelit, Ilm.
12:9).
Toisessa jakeessa alkaisi siis tämän selityksen mukaan uusi luominen,
jonka kruununa on ihminen. Ihmisen tehtävänä olisi sitten korjata
Saatanan lankeemuksen aiheuttama tilanne ja vallata kuuliaisuudellaan
Jumalaa kohtaan pahan valtaan joutunut maailma paratiisista alkaen
jälleen Jumalan omaksi. Tätä ajatusta näyttäisi tukevan myös se, että
ihmisen tehtävänä oli myös varjella eli vartioida paratiisia (2Moos.
2:15). Jos ei olisi (vielä) pahaa, niin miltä sitä pitäisi vartioida?
Henkilökohtaisesti pitäydyn kuitenkin ensisijaisesti luomiskertomuksen
sananmukaiseen ilmoitukseen myös luomiseen kuluneen ajan osalta. Kerran
kirkkaudessa - sikäli jos mekin loppuun asti uskossa Jeesukseen ja
Jumalan sanaan pysymme ja sinne pääsemme - voimme sitten kysyä Herralta,
miten tämä luomisen asia ja aika oikein oli. Jos se nyt siellä enää
ketään kiinnostaa. Tässä ajassa jää joka tapauksessa monia
kysymysmerkkejä. Miten esimerkiksi päivä määritellään ennen auringon
luomista (4. luomispäivä)? Samoin viiden ensimmäisen luomispäivän pituus
voi ainakin periaatteessa olla Jumalan päivän mittainen, joka tunnetusti
voi olla erimittainen kuin ihmisen päivä. Ps 90:4: "Tuhat vuotta on
Jumalalle kuin eilinen päivä tai öinen vartiohetki" (eli muutama
tunti!). Ihminenhän luotiin vasta kuudentena päivänä.
Joka tapauksessa ihmisen luomisen jälkeen ajat ja vuodet ovat ilmoitettu
Raamatussa niin yksityiskohtaisesti, että ihmisen olemassaolon ajaksi en
voi mitenkään ajatella mitään muuta kuin ilmoitettua noin 6000 vuoden
aikaa. 1800-luvun alkuun asti yleisesti uskottiin maapallon iäksi noin
6000 vuotta. Luominen tapahtui esim. irlantilaisen arkkipiispa Ussherin
(1581-1666) mukaan 4004 eKr. Vrt. juutalaisen kalenterin nykyinen
(2006-2007) vuosi 5767.
Raamatun sukuluettelot eivät ole kuitenkaan yksiselitteisiä. Varhaisten
käännösten Septuagintan (eli ennen ajanlaskun alkua tehty
kreikankielinen käännös VT:sta, lyhenne LXX) tai Samarialaisen
pentateukin (pentateukki = viisi Mooseksen kirjaa) mukaan saadaan eri
tulos kuin hepreankielisen ns. masoreettisen tekstin mukaan (lyh. MT).
Esim. Septuagintan mukaan laskien luominen tapahtui tuhat vuotta aiemmin
ja Metuselah eli vielä 14 vuotta vedenpaisumuksen jälkeen! Myös muuten
Raamatun sisällä on vaikeasti yhteen sovitettavia kohtia, esimerkiksi
historiakirjojen ja Aikakirjojen välillä. Lutherkin yritti laskea
Raamatusta maailman tarkkaa ikää, mutta tympääntyi lopulta tehtävän
mahdottomuuteen. Lisäksi kaavamainen (eli muistamista helpottava?)
esitystapa saattaa joissain kohdin tehdä mahdottomaksi tarkkojen
vuosilaskujen tekemisen: 10 esi-isää ennen vedenpaisumusta, 10 jälkeen,
vrt. neljäntoista sukupolven sarjat Matt. 1:ssä.
Hepreankielinen ilmaisu sanoille 'autio ja tyhjä' on oikeastaan
sanaleikki: 'toohuu waa-voohuu'. Suomenkielellä ilmaisun äänteellistä
runollisuutta ja samasointuisuutta voisi kuvata vaikkapa sanapareilla
'mullin mallin', 'sikin sokin', 'hujan hajan' tai 'ylösalaisin'.
LUOTU VAI ITSESTÄÄN SYNTYNYT?
Entä sitten evoluutio? Evoluutiouskon isä on Charles Robert Darwin
(1809-1882), englantilainen biologi. Hänen teoksensa "The Origin of
Species by Means of Natural Selection" vuodelta 1859 (suom. Lajien synty
luonnollisen valinnan kautta 1916-17) ja "The Descent of Man and
Selection in Relation to Sex" vuodelta 1871 ovat evoluutioteorioiden
kehittelyn pohjalla. Jälkimmäisessä teoksessa Darwin esittää ajatuksen
ihmisen polveutumisesta samoista esivanhemmista kuin apinat.
Darwin huomasi luonnossa ns. mikroevoluution eli lajien sisäisen
muuttumisen olosuhteiden mukaisesti. Tästä hän teki johtopäätelmän, että
on olemassa ns. makroevoluutio, joka tarkoittaa lajien muuttumista
toisiksi lajeiksi, jotta ne selviytyisivät paremmin ympäristössään
erityisesti ympäristön muutosten aikoina. Luomisilmoitus puolestaan
yksiselitteisesti kertoo siitä, miten Jumala loi eri elolliset 'lajiensa
mukaan'.
Evoluutiouskon ongelmia: Ns. puuttuvat renkaat lajien kehitysketjuissa:
kehitys on ateistisen evoluutiouskonkin mukaan ollut hypähdyksenomaista.
Kokemusperäinen tieto todistaa vain lajien sukupuuttoon kuolemisesta eli
tuhoutumisesta, ei uusien lajien synnystä. Ihmisen aikaansaama lajien
jalostus (kuuluu mikroevoluution piiriin) ei tuota pysyviä muutoksia;
esim. jos kaikki ihmisen jalostamat koirarodut laitettaisiin saarelle
keskenään lisääntymään, niin muutaman vuosikymmen kuluttua saarella
olisi jäljellä vain yksi "sekarotu".
Samoin pienetkin muutokset eli mutaatiot geeniperimässä aina heikentävät
elämän edellytyksiä, eivät suinkaan lisää, niin kuin evoluutioteoriassa
opetetaan. Materialistinen evoluutioteoria on saanut uskonnon kaltaisen
maa ilmankatsomuksen aseman; se on näppärän tuntuinen keino selittää
pois ihmisen vastuullisuus Luojaansa kohtaan. Vaikka maailman ja elämän
synnystä ei ole vähäisintäkään kestävää tieteellistä selitystä, niin
erityisesti pitkillä aikakausilla yritetään silti tehdä itsessään
ristiriitaiset ja kestämättömät teoriat hyväksytyiksi.
Esim. ns. alkuräjähdysteoriaan liittyy sellainen olettamus, että aineen
sisäiset koheesiovoimat yhtäkkiä ilman mitään selitystä ja syytä
muuttuvatkin työntövoimiksi; muuten maailma ei olisi alkanut laajentua!
Vastaavalla logiikalla voitaisiin perustella kuun taivaalla oloa sillä,
että painovoima muuttuikin hetkelliseksi työntövoimaksi ja maasta irtosi
kappale, joka lensi taivaalle.
Materialistisen näkemyksen mukaan ihminen itse luo jumalansa; ts.
ihminen voi itse valita, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Koko
maailmankaikkeus on pelkkää sattumaa, eikä lopulta millään ole mitään
väliä: kukaan ei ole syyllinen mihinkään. Luonnonlait vain toteuttavat
itseään. Luominen tyhjästä ylittää kaikki tieteen ja inhimillisen
ymmärryksen rajat eikä ole siten ihmisen selitettävissä,
toisinnettavissa tai hallittavissa.
Yhteistä luomisuskolle ja evoluutiouskolle: Evoluutioteorian mukaisessa
syntyjärjestyksessä on samankaltaisia piirteitä kuin Raamatun
ilmoittamassa luomisjärjestyksessä. Syntymekanismi on sen sijaan
päinvastainen: luomisusko viittaa materian ulkopuolelle, evoluutio
olettaa kaiken nousevan materiasta itsestään.
RAAMATUN ILMOITUKSEN JA TIETEEN TEORIOIDEN SUHDE
"Raamatun takana, alapuolella, yläpuolella ja toisella puolella on
Raamatun Jumala." Tiede on aina luonteeltaan ateistista. Jumala ja Hänen
vaikutuksensa suljetaan jo ennakkoehdoissa pois. Tieteen on omista
ennakkolähtökohdistaan johtuen mahdotonta päätyä olettamukseen: Jokin
yli ihmisen ymmärryksen käyvä ja tieteellisen tutkimuksen
saavuttamattomissa olevan voima (Jumala) vaikutti asioiden kulkuun.
Raamatun kielenkäyttö ei ole nykyisen tieteen mittapuiden mukaista.
Esimerkiksi Ensimmäisen Mooseksen kirjan (Genesis) teksti on annettu
monia tuhansia vuosia sitten eläneiden ihmisten käyttämän kielen ja
heidän ymmärtämiensä käsitteiden ja kielikuvien avulla. Silloiset
käsitteet ja ilmaisut eivät vastaa nykyistä ankaran tieteellistä
esitystapaa. Vastaavasta "epätieteellisestä" kielenkäytöstä on myös
esimerkkejä meidän käyttämässämme kielessä: aurinko nousee, valaskala,
sokeri sulaa kahvikupissa, sytyttää (sähkö)valot, marsalkka (=
tallirenki) Mannerheim.
Raamatun tekstin "epätieteellisyys" ei tarkoita sitä, etteikö se olisi
Jumalan todellista, erehtymätöntä ja luotettavaa puhetta ihmiselle.
Tiede ja sen tulokset ovat alituisessa liikkeessä ja muutoksessa,
Jumalan ilmoitus on sen sijaan pysyvää ja lukkoon lyötyä. Joudumme usein
tekemään mielivaltaista väkivaltaa Raamatun kirjoituksille ja niiden
itsensä ilmoittamille tarkoitusperille, jos yritämme saada ne
mukautettua ihmisen muuttuvaisen ja vajavaisen tieteellisen (=
ateistisen) tiedon kanssa yhtäpitäväksi.
Kuitenkin, jos ns. tieteellisin menetelmin yritetään osoittaa joku
Raamatun ilmoittama asian vääräksi, niin on syytä tehdä seuraavat
kysymykset:
1. Onko tiede yrittänyt selittää sellaisia asioita, joita se ei voi
omista, Jumalan toiminnan poissulkevista, lähtökohdistaan käsin
selittää? Ensimmäiseksi kysymykseen tulevat siis ihmeiksi ilmoitetut
asiat, esimerkiksi: luominen, Israelin kansan historiassa tapahtuneet
ihmeet, Jeesuksen syntymä ja ylösnouseminen kuolleista, Jeesuksen ja
apostolien tekemät ihme- ja voimateot, Jeesuksen takaisintulo jne.
2. Ovatko tieteen nimissä annetut tulokset edes tieteen omien kriteerien
mukaan päteviä? Edes tiedeyhteisön konsensus eli yksimielisyys ei takaa
tiedon pätevyyttä, niin kuin on toistuvasti tieteen tekemisen
historiassa huomattu. Monet laajasti, jopa lähes yksimielisesti
kannatetut teoriat ovat myöhemmin osoittautuneet paikkansa
pitämättömiksi. Lisäksi kaikki tiede on enemmän tai vähemmän
subjektiivista, havaitsijan ja tutkijan omasta maailmankuvasta ja
elämänkokemuksesta, so. esiymmärryksestä, riippuvaista.
3. Onko se, joka väittää tieteen todistaneen jonkin Raamatussa
ilmoitetun kohdan vääräksi, ymmärtänyt kyseisen Raamatun asian oikein,
toisin sanoen Raamatun kokonaisuuden kannalta mielekkäästi?
Kristus-keskeisyys on tärkein kriteeri Raamatun tekstien tulkitsemisessa
ja selittämisessä.
4. Olenko itse ymmärtänyt Raamatun kirjoitukset oikein? Omia
kannanottojamme ja mielipiteitämme muokatessamme meidän on kuitenkin
hyvä muistaa, että meidän ei tarvitse ratkaista kaikkia asioita itse.
Meillä on selkämme takana 2000 vuoden kirkkohistoria ja vuosituhantinen
uskonperintömme, johon voimme tukeutua ratkaisuja tehdessämme.
Pelastavan uskon sisältö on ollut loppuun saakka valmiina vastaan
otettavaksi jo vuosituhannet. Mitään uutta, entistä muuttavaa pelastavaa
oppia ei enää voi tulla. Itse olen täysin vakuuttunut siitä, että vanhan
jakamattoman kirkon aikaiset uskontunnustukset (apostolinen, Nikean ja
Athanasioksen) ja esimerkiksi vanhan kirkon oppiperintöön lujasti
ankkuroituvat Luterilaiset Tunnustuskirjat tulkitsevat Raamattua oikein.
Pelastavan uskon lahjaluonne on myös hyvä muistaa: Ihminen ei voi
pelastua siten, että hän itse uskon valitsisi ja päättäisi pitää
Raamatun ilmoitusta Jeesuksesta totena. Vaan päinvastoin: Pelastava
oikea usko ja uudestisyntyminen on annettu ihmiselle ylhäältä lahjaksi
(Joh. 3:3, 15:16).
Kaikkien Raamatun kirjoitusten tarkoitus on opettaa meille Jeesusta
(Joh. 5:39, 20:31). Jeesus on jokaisen Raamatun kirjan keskus ja tärkein
henkilö. Vrt. teologian tohtori Per Wallendorf: "Jokaisella Raamatun
sivulla puhutaan 60-80 kertaa Jeesuksesta!" Kun löydämme kirjoituksista
Hänet, olemme kohdanneet Jumalan sydämen ja löytäneet kirjoitusten
varsinaisen ja lopullisen tarkoituksen ja tähtäyspisteen. Inhimillistä
uteliaisuuttamme ja langenneen mielen halua ymmärtää ja tietää kaikki
niin kuin Jumala (Gen. 3:5) Raamatun ilmoitus ei täytä. Raamattu on
kirja Jeesuksesta ja Hänessä valmistetusta pelastuksesta.
Jos Raamatun perusteella yritetään tehdä kestäviä oppirakennelmia
joistakin muista näkökulmista, joudutaan usein umpikujaan. Jos Raamattua
pidetään esim. aukottomana ja yksiselitteisenä (muuttuvan ja ateistisen)
tieteellisen maantieteen, historian tai biologian oppikirjana, niin
ennen pitkää joudutaan suuriin vaikeuksiin. Jumalan sana on elävä ja
syvä, eikä se suostu ihmisen järjen ja tiedon hallittavaksi - aivan yhtä
vähän kuin Jeesuksen risti ja ylösnousemus minun pelastukseni perusteena
avautuu oman ymmärrykseni, päättelyni, tietoni ja järkeni kautta.
Raamatun sanan tulee hallita minua, eikä suinkaan minun kuvitella
hallitsevani järjelläni Raamattua. Kun etsin kirjoituksista minua
syntistä etsivää ja minut ristinsä kautta pelastavaa Jeesusta, niin
silloin en eksy!
Past. Juha Muukkonen, Thurevikinkatu 8 D 22, 95420 Tornio
puh. 050 359 6939, s-posti: juha.muukkonen@netti.fi
Päivitetty 23.07.2007