JOHANNEKSEN
PARANNUSSAARNA
(Luuk. 3:1-6)
Kolmantena adventtisunnuntaina kuulemme Johannes Kastajan parannussaarnaa. Johanneksen tehtävä oli valmistaa ihmiset ottamaan vastaan itse Jumalan Poika, Jeesus Kristus. Samasta valmistelutehtävästä puhuu Vanhan testamentin yksityiskohta Egyptin hallitusmieheksi päässeen Joosefin elämästä. Joosefin edellä juoksi mies huutaen "abrek!" Huomio! Polvillenne! Ja niin kansa lakosi maahan, kun arvojärjestyksessä faaraosta seuraava tuli paikalle. Johannes on tuo airut, joka huutaa: Polvillenne! Nyt on tulossa itse maailmankaikkeuden Herra ja Valtias, kaiken Luoja ja ylläpitäjä.
Tutkimme nyt sitä, miten Johannes Kastaja tuon oman airuen tehtävänsä täytti. Miten Johannes valmisti ihmisiä ottamaan vastaan Taivaan Kuninkaan ja Kaikkivaltiaan Herran? Johannes, pappi Sakariaan poika, oli aikansa uskonnollinen häirikkö. Hän sotki tutun ja turvallisen maailman, jonka vääryyksiin, epäkohtiin ja synteihin oltiin turruttu ja paaduttu. Johannes oli suoraselkäinen totuudenpuhuja, joka ei välittänyt siitä, millaisessa asemassa tai arvossa hänen kuulijansa oli. Johannes ei välittänyt siitä, minkälaiset kustannukset parannussaarnasta hänelle itselleen koitui.
Evankeliumitekstimme alkaa hallitusmiesten esittelyllä. Galileassa kerrotaan hallintovallassa olleen tuona aikana neljännesruhtinas (tetrarkki) Herodes, jonka lisänimi Antipas erottaa hänet monesta muusta Herodes-nimisestä kuninkaasta. Tämä Herodes Antipas oli muun muassa Beetlehemin lastensurman toteuttaneen hirmuhallitsijan Herodes Suuren poika. Johannes Kastaja nuhteli tätä Herodes Antipasta sen tähden, että hän oli ottanut itselleen veljensä vaimon. Ja kuten niin monta kertaa muulloinkin, nuhtelun kohteeksi joutunut ei suostunut parannuksentekoon, vaan kovetti sydämensä ja jatkoi synnin tekemistä. Onhan se kieltämättä lihalle sietämätöntä puhetta tuo nuhtelua ja parannussaarna. Lihan vallassa elävät eivät haluaisi kuulla olevansa huorintekijöitä, tässä tapauksessa vielä sukurutsaisen huoruuden harjoittajia. Mooseksen laki kielsi huorinteon lisäksi erityisesti myös veljen vaimon pitämisen, ja siksi tämä sukurutsainen uusioavioliitto olisi pitänyt välittömästi purkaa. Vielä vähemmän parannussaarnaa sieti toinen huorin tekevä osapuoli, ruhtinatar Herodias. Herodias oli alun perin naimisissa Herodes Antipaan veljen Filippoksen kanssa. Filippos sai lisänimen 'Maaton', koska hänellä ei ollut minkäänlaista maakuntaa hallittavaan. Antipas vietteli köyhemmän veljensä vaimon itselleen, ja ilmeisen halukkaasti Herodias ottikin itselleen äveriäämmän miehen. Olihan Antipaalla kunnon hovi Tiberiaksen kaupungissa ja maakuntia (Galilea ja Jordanin takainen Perea) hallittavaan, toisin kuin vallasta osattomaksi jääneellä entisellä miehellä Filippoksella.
Johannes ei välittänyt siitä, että Herodes Antipas oli hallitsija, vaan julisti parannuksenteon vaatimusta synnit nimeltä mainiten samalla tavoin kuninkaalle kuin muillekin ihmisille. Herodes ei kuitenkaan parannukseen suostunut. Ja lopulta sietämätön totuuden torvi hiljennettiin katkaisemalla se poikki, kurkun kohdalta. Kuinka on nyt? Mitä Johannes sanoisi tänä päivänä meidän kansallemme ja sen johtajille? Presidenttiämme voisi toki historiaa penkomalla syyttää esimerkiksi haureuden harjoittamisesta. Mutta oikea Jumalan lähettämä saarnamies ei ole mikään menneiden syntien ja lankeemusten tonkija, vaan nykyisiin synteihin tarttuva ja niihin parannuksenteon vaatimusta julistava. Johannes julistaa monelle ministerille ja kansanedustajalle tänä päivänä: 'Tehkää parannus haureuden ja huoruuden synneistä ja pysykää uskollisina omille puolisoillenne. Näyttäkää omalla esimerkillänne, mitä on vastuun kantaminen.'
Johannes puhui myös kansansa uskonnolliselle kermalle, saddukeuksille. Johannes totesi heidät käärmeen sikiöiksi, siis Saatanan töiden jatkajiksi maan päällä. Saddukeusten asema oli ajanlaskun alun Israelissa suurin piirtein sama kuin meidän aikamme piispojen ja tuomiokapituleiden asessoreiden sekä kirkkomme muiden johtohenkilöiden. Mitä Johannes sanoisi meidän kirkkomme johtajille? Pahoin pelkään, että tuomio olisi sama kuin Johanneksen omana aikana. Jo antiikin aikana todettiin: valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti. On kerrassaan poikkeuksellista, että paljon valtaa omiin käsiinsä saava ihminen käyttäisi tuota valtaa oikeuden ja totuuden palvelukseen. Jo pelkästään oman johtavan aseman ja siihen liittyvän palkkapussin säilyttäminen on usein niin tärkeää, että totuus saa mieluummin joutua roskakoriin kuin oma virka.
Kerron yhden esimerkin. Suurin osa aikanaan omana opinahjonani toimineen Helsingin teologisen tiedekunnan raamatuntutkimuksen professoreista ja opettajista on jo vuosikymmeniä opettanut Raamatun ja pyhän kristillisen uskomme vastaisia asioita. Löytyneekö lähes kymmenen päätoimisen opettajan ja tutkijan joukosta edes kahta, jotka uskoisivat Jeesuksen syntyneen neitsyestä? Tai nousseen ruumiillisesti ylös haudasta? Tai palaavan kunniassaan takaisin maan päälle tuomitsemaan eläviä ja kuolleita? Valtion palkkaamina virkamiehinä heillä on tietenkin oikeus uskoa ja opettaa niin kuin haluavat. Mutta he ovat lähes kaikki myös oman kirkkomme pappeja. Ja piispamme silittelevät heitä päähän ja antavat heidän jatkaa suoraan helvetistä tulevaa opetustaan. Siitä, joka näiden professoreiden opetukset uskoo ja omaksuu - ja tutkimusten mukaan heitä on paljon - tulee käärmeen sikiö, eli Saatanan töiden jatkaja maan päällä. Sillä Jumalan Vastustajan tärkein asia on tehdä tyhjäksi oikea opetus Jeesuksesta, ihmiseksi syntyneestä Jumalasta ja sielujen Pelastajasta.
Noita Perkeleen oppien uskojia ja opettajia ei ole enää vain yliopistojen, kirkon koulutuskeskuksen tai tuomiokapitulien suojissa. Olemme saaneet tiedotusvälineistä kuulla useista seurakunnissa toimivista papeista, jopa piispoista, jotka ovat julkisesti saman pimeyden lähettiläitä. Kun esimiehet ja vastuunkantajat, piispa ja tuomiokapituli eivät puutu asiaan, he antavat samalla hyväksynnän väärille opeille ja tulevat myös itse niistä osallisiksi. Osalliseksi valheesta, epäuskosta ja paatumuksesta, jotka vievät levittäjänsä, sallijansa ja omaksujansa tuhoon ja ikuiseen kadotukseen.
Saman tuomion kuin saddukeukset saivat myös fariseukset. Fariseukset eivät olleet juutalaisen uskonyhteisön korkeinta vallankäyttäjäjoukkoa. Vaikka evankeliumeissa saddukeukset ja fariseukset usein mainitaankin yhdessä, niin kysymyksessä on kaksi täysin eri, osittain toisiaan kohtaan jopa vihamielistä, ryhmää. Fariseukset olivat sisäänpäin lämpiävää, vakaasti kilvoittelevaa uskonnollisesti valveutunutta joukkoa. He yrittivät noudattaa Mooseksen lakia mitä tarkimmin. He kuvittelivat päässeensä yrityksessään niin pitkälle, että kuvittelivat olevansa moraalisesti ja uskonnollisesti huikean paljon tavallisen syntisen kansan yläpuolella. Näennäinen menestys lain noudattamisessa teki heistä ylpeitä ja kovasydämisiä niitä kohtaan, jotka eivät kyenneet tai halunneet samanlaiseen isien perinnäissääntöjen mukaiseen tarkasti säännösteltyyn ja eristäytyvään elämään.
Keitä ovat meidän päivämme fariseukset? Ihmisluontohan ei ole muuttunut miksikään Johanneksen ja Jeesuksen ajoista. Itsestäni löydän monia fariseusten piirteitä ja näen niitä ikävä kyllä muissakin. Mitä suljetumpi, sisäänpäin lämpiävämpi ja toiset ulkopuolelle sulkevampi jokin ryhmä on, sitä helpommin sen jäseniin osuu Johanneksen tuomio ja parannuksenteon vaatimus. Vaatimus luopua omasta ylpeydestä; vaatimus luopua valheellisesta kuvitelmasta omasta paremmuudesta ja synnittömyydestä; vaatimus luopua kovasydämisyydestä suhteessa muihin ihmisiin ja ryhmän ulkopuolisiin.
En minä uskovana, en edes saarnamiehenä ja pastorina, mahdollisesti johonkin herätysliikkeeseen tai järjestöön kuuluvana, ole piirunkaan vertaa parempi kuin joku toinen ihminen. Samasta langenneesta ja mädästä lihasta se on minunkin sydämeni, niin kuin jokaisen muunkin ihmisen. En minä ole kuninkaan lapsi itseni tähden, omasta tahdostani, vaan Jeesuksen tähden ja Hänen tahdostaan. En minä ole Jeesusta valinnut Herrakseni, vaan Hän on valinnut minut seuraajakseen. Kiitos, kunnia ja ylistys minun uskostanikin kuuluu yksin ja ainoastaan Herralle Jeesukselle Kristukselle. Minä uskon Jeesukseen vain ja ainoastaan siksi, että Jumala on itse oman armovalintansa perusteella antanut minulle itsessäni syntisyyteeni kuolleelle lahjaksi uskon. Jumala on suvereenisti vaikuttanut ja ylläpitänyt minussa pelastavan uskon sanansa ja sakramenttiensa kautta. Uskoni ei perustu vähimmässäkään määrin minun omiin tahdonvalintoihini, omaan hurskauteeni, omaan rehellisyyteeni, omaan pyhyyteen tai mihinkään sellaiseen, mikä minussa itsessäni on.
Tällaisista omavanhurskaista, ihmistekoihin kiinnittyvistä ryhmistä meillä on todennäköisesti jokaisella kokemusta. Saisipa Herran täysi laki murtaa jokaisen ylpeän mielen ja saisipa Jeesuksen täysi lahja-armo sulattaa jokaisen kivisydämen loppuun asti. Myös minun. Tämä farisealaisesta ulkokultaisuudesta ja omavanhurskaudesta luopuminen ja siitä parannuksen tekeminen ei tietenkään missään tapauksessa tarkoita Jumalan sanasta, Pyhästä Raamatusta, ja sitä oikein opettavasta Tunnustuksesta luopumista. Juuri päinvastoin, silloin kun me syvästi ja loppuun asti haluamme sitoutua Jumalan muuttumattomaan ilmoitussanaan, me tuomitsemme myös itsessämme mahdollisimman tehokkaasti lihallisen ylpeyden ja ulkokultaisen näyttelemisen. Jumalan sana nimittäin osoittaa ensimmäiseksi jokaisen meistä sataprosenttisen syntiseksi ja turmeltuneeksi, ei vähääkään paremmaksi oman lihamme näkökulmasta kuin maailman silmissä halveksituin julkisynnin palvoja.
Mutta Johanneksen parannussaarna ei koskenut vain joitakuita erityisryhmiä, maallisia hallitsijoita, uskonnollisia johtajia ja uskonnollisia ihmisiä. Johanneksen parannussaarna osuu jokaiseen ihmiseen. Tästä on todistuksena Raamatun sanat, että koko Juudea ja Jerusalem tuli hänen saarnaansa kuulemaan ja sitoutumaan kasteen kautta parannukseen (Matt. 3:5). 'Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.'
Johanneksen lain saarnaa, hänen esittämäänsä parannuksenteon vaatimusta on julistettava täysillä tänäänkin. On aivan oikein ja tarpeellista julistaa tänäänkin: "Te käärmeen sikiöt! Kuka teille on sanonut, että te voitte välttää tulevan vihan? Tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy! Älkää luulko, että te voitte ajatella: 'Onhan meidät kastettu ja konfirmoitu, olemmehan me kirkon jäseniä.' Tai: 'Me kuulumme siihen ja siihen liikkeeseen!' Minä sanon teille: Jumala pystyy herättämään itselleen lapsia vaikka kivisydämisistä pakanoista. Kirves on jo pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.
Jokaisen on tänään suostuttava parannussaarnan alle tunnustamaan syntinsä ja tekemään niistä parannusta. Se, joka ei ole edes pyhäpäivisin Jumalan sanaa eli Raamattua lukenut tai sen saarnaa kuullut, tehköön parannuksen ja alkakoon nauttia säännöllisesti hengellistä ravintoa. Se, joka on sydämessään, puheissaan ja elämässään rakastunut tähän pian katoavaan maailmaan ja sen hetkellisiin ja pettäviin nautintoihin, etsiköön lohtua, turvaa ja iloa yksin Jeesuksesta ja Hänen sanastaan. Se, joka on kiroillut, laittakoon huulillensa puhtauslukon.
Se, joka on vanhempiaan tai esivaltaa halpana pitänyt, antakoon niille Jumalan tahdon mukaisen kunnian. Se, joka on lähimmäistään vihannut ja halveksinut, pyytäköön anteeksi ja osoittakoon rakkautta. Se, joka on tehnyt abortin tai ollut edesauttamassa sellaisen tekemistä, tunnustakoon syntinsä ja sitoutukoon myös muiden elämän kunnioittamiseen. Se, joka on hylännyt avioliiton pyhyyden ja harjoittanut esiaviollista seksiä tai pettänyt puolisoaan, tehköön parannuksen. Käyttäköön yksinomaan omaa omaisuuttaan se, joka on ennen oikeudetta käyttänyt toiselle kuuluvaa, ja ahkeroikoon oman elatuksensa ansaitsemiseksi ja hädänalaisten auttamiseksi. Se, joka on valehdellut, oikaiskoon puheensa ja pysyköön totuudessa. Tyytyköön tästä lähtien omaansa se, joka on toisia kadehtinut ja toisen omaa itselleen himoinnut.
Jos et parannuksentekijöiden joukkoon suostu, olet itsesi ylpeydessäsi ja epäuskossasi tuominnut. Olet sydämesi kovuudessa sitonut itsesi synteihisi. Ilman parannusta kuljet erossa Jumalasta ilman tulevaisuutta, toivoa ja pelastusta. Tee siis parannus ja usko evankeliumi! Jeesus on sinun puolestasi ristillä kuollut. Jeesus on sinun sijastasi helvettiin heitetty. Jeesus suostui kärsimään sinun syntiesi rangaistuksen. Hän otti vastaan koko Jumalan vanhurs-kaan vihan kaikkea sinun vääryyttäsi ja irstauttasi kohtaan. Jeesus haluaa antaa kaikki syntisi anteeksi, jotta sinä olisit Jumalan lapsi, synneistäsi puhdistettu ja pääsisit tämän elämän jälkeen ikuiseen taivaan juhlaan.
Lain ja parannuksen saarna ei ole muuta kuin alkusoitto, kuin kynnysmatto varsinaiselle asialle: evankeliumille. Niin arvottomaksi Johannes koki tehtävänsä suhteessa Jeesukseen, että sanoi olevansa kelvoton riisumaan edes kenkiä Hänen jalastaan. Laki osoittaa meidät jokaisen kadotetuksi ja hylkäämisen arvoiseksi. Mutta Jeesuksen rakkaus ristillä korottaa jokaisen siihen katsovan ja uskovan. Jeesukseen uskominen saattaa meidät Isän hellimiksi ja rakastetuiksi lapsiksi.
Kumpaan joukkoon sinä kuulut? Jeesukseen uskoviin vai Hänen hylkääjiinsä? Kumpaan suuntaan sinä olet menossa? Oletko menossa synnit tunnustaneena ja niistä parannusta tekevänä kohti taivasta? Vai oletko paatuneena ja itsekkäänä matkalla kohti helvettiä? Jos tunnet omassatunnossasi pistoksen ja janoat anteeksiantamusta ja puhtaampaa elämää, niin ole autuas eli ikionnellinen. Tänään sinulle tarjotaan parannuslääkettä syntielä-määsi. Ehtoollispöytä on katettu juuri niitä varten, jotka tunnusta-vat syntinsä ja haluavat tehdä niistä parannusta. Olitpa sitten minkälaisessa elämäntilanteessa tahansa, niin Jeesus kutsuu sinua tänään uskomaan syntien täyteen anteeksiantamiseen Golgatan ristillä. Ehtoollispöytään tuleva tunnustaa olevansa syntinen ihminen, joka on velvollinen tekemään parannusta kaikista Jumalan sanan vastaisista asioista. Ehtoollispöydässä syntinen saa ottaa vastaan Pyhän ja Puhtaan Jumalan suullaan ja vatsallaan, kaikilla aisteillaan. Sen läheisempää yhteyttä ei tässä elämässä ole mahdollista Herraan saada.
Olitpa sitten rikkonut kuinka paljon tahansa, langennut kuinka syvälle ja kuinka monta kertaa tahansa, niin tänään sinulle tarjotaan täyttä ja ehdotonta anteeksiantoa kaikesta synnistä. Painotan sanoja ehdotonta ja kaikesta. Sinun ei tarvitse etkä lopulta voikaan löytää itsestäsi yhtään, et pienintäkään merkkiä pyhyydestä ja täydellisyydestä. Et sinä enkä minä saa syntejä anteeksi sen tähden, että me sen omalla parannuksen teollamme ja kilvoituksellamme ansaitsisimme. Syntien anteeksianto ja pelastus on Jumalan lahja, ansioton lahja, ei vähimmässäkään määrin palkka. Katso ristiä. Sinä ja minä kuuluisimme tuonne roikkumaan kirottuina ja hylättyinä. Mutta siellä on Jeesus. Hän kärsi, jotta meillä olisi vapaus, elämä ja taivas.
Ehtoollispöydässä saamme jättää kaiken oman kelvottomuutemme Jeesuksen ristille ja ottaa vastaan Hänen pyhyytensä ja täydellisyytensä. Juuri itsessään kuolleelle, kylmälle, syntiselle, langenneelle ja sairaalle Jeesus sanoo: "Poikani, tyttäreni, sinun syntisi on annettu sinulle anteeksi."
Saarna Kouvolassa ja Imatralla 11.12.2005, 3 as
Past. Juha Muukkonen, Thurevikinkatu 8 D 22, 95420 Tornio
puh. 050 359 6939, s-posti: juha.muukkonen@netti.fi
Päivitetty 19.12.2005