RAKKAUDEN LAKI - KRISTITYT MAAN SUOLANA

Jeesus odottaa seuraajiltaan kokosydämistä rakkautta ja palvelijan mieltä. Jeesukseen uskova taivaskansalainen ei voi elää niin kuin maailman ihmiset elävät. Maailman ihmistä kuvaavat määritelmät; itsekäs, rakkaudeton, ahne, välinpitämätön, irstas, ylpeä, kärsimätön, kostonhaluinen, katkera - ne eivät saa olla kristityn ominaisuuksia. Kristityn on oltava erilainen kuin maailman ihminen. Tämän saman asian Jeesus ilmaisee vuorisaarnassaan sanoilla: "Te olette maan suola." Matt. 5:13. Mikä on suolan tehtävä? Suola estää mätänemisen, pilalle menemisen. Ympärillämme oleva maailma pahenee ja mätänee; monin paikoin tuntuu jo kuoleman raskas löyhkä, kalman haju. Mutta pienikin määrä suolaa, pienikin joukko Jeesuksen opetuslapsia, voi estää maailman lahoamisen ja pilaantumisen.

Muistamme Abrahamin ja Herran välisen keskustelun Sodoman kaupungin kohtalosta. Vaikka tuon kaupungin syntien taakka oli hyvin raskas ja valitushuuto sen pahuuden tähden ylen suuri, niin Herra olisi säästänyt kaupungin vain kymmenen Jumalaa pelkäävän tähden. No, niitäkään kymmentä sieltä ei löytynyt ja kaupungin asukkaat saivat ansaitsemansa tuomion.

Jos perheessä, suvussa, työpaikalla, naapurustossa tai muussa lähipiirissä on yksikin Jeesukseen uskova, niin hänen merkityksensä ja vaikutuksensa on usein huomattavan suuri. Aivan kuten vähäinen suolamäärä estää suuren määrän lihaa pilaantumasta, samoin pieni määrä uskovia estää suurta joukkoa menemästä pilalle ja tuhoutumasta.

Pelokkaan kansan keskellä yksi rohkea ja Herraan luottava voi saada paljon aikaan. Vaikutus voi olla valtava, jos on edes yksi, joka uskaltaa nostaa korkealle totuuden ja rakkauden lipun, ristinlipun. Yhden esiintuoma totuus voi rohkaista ja tukea monia, jotka horjuvat; vahvistaa useaa, jotka epäilevät. Yhden lausuma totuus tukkii monen vääryydenpuhujan suun.

Kun Jeesuksen seuraaja elää maailman keskellä, niin hän joutuu usein olemaan pienenä vähemmistönä laittomuuden ja itsekkyyden keskellä. Usein hän joutuu seisomaan yksin suurta joukkoa vastaan. Mutta jos hänellä on mukanaan Jeesuksen antama varustus: totuus ja anteeksiantamus, Jeesuksen rakkaus ja usko Jumalan sanaan, niin suurikaan joukko ei voi kävellä hänen ylitseen. Itsekäs ja omaa kunniaansa etsivä maailma toki tahtoisi hiljentää tuon totuuden torven, joka jo omalla elämällään saattaa monet häpeämään omia vääryyksiään sekä uskottomuuttaan.

Jeesuksen seuraaja voi myös mukautua tämän maailmanajan menoon ja luopua niistä asioista, jotka aiheuttavat maailman, se on jumalattomien, silmissä pahennusta. Luopuminen alkaa yleensä siten, että ensin lakataan opettamasta sellaisia raamatullisia oppeja, jotka ovat ristiriidassa ajan hengen kanssa. Meidän kirkossamme ehkä räikein esimerkki tästä on Raamatun mukainen miehen ja naisen erilaisuus ja siihen liittyvä elinikäinen avioliitto. Seuraavaksi hyväksytään mukisematta toisten ihmisten elämän vääryydet. Lopulta epämuodikkaista asioista luovutaan myös omassa elämässä.

Tällaista kehitystä Jeesus kutsuu suolan maun menettämiseksi. Jeesus oli tarkoittanut kutsuessaan ihmisen opetuslapsekseen, että tuo kutsuttu olisi suolana mätänevässä maailmassa. Mutta nyt tuosta pahennuksenestoaineesta on tullut itsessään osa pahennusta. Sellainen suola heitetään tietenkin pois, koska se ei estä mätänemistä. Eikä sellainen, muodollisesti toki vielä kristitty, kestä enää paineen alla, vaan hänen ylitsensä kävellään kylmästi. Edes uskomaton ei arvosta sellaista kristittyä, jolla ei ole mitään todellista vaihtoehtoa tämän maailman tehottomille tavoille etsiä kestävää onnea ja tyydytystä elämään sekä rauhaa sydämeen.

"Te olette maailman valo", jatkaa Jeesus vuorisaarnassaan. Jos suolan tehtävä oli estää pilaantuminen, niin valon tehtävä on tuoda tiettömän pimeyden keskelle kiintopiste, majakka. Valo antaa vapauden kulkea ja tehdä työtä. Valo mahdollistaa asioiden tutkimisen ja arvioimisen. Valo tuo synkkyyden ja masennuksen keskelle toivoa ja iloa. Jos suolan tehtävä oli lakivoittoinen, niin valo tuoksuu evankeliumille. Valossa säteilee tulevaisuus. Valo uudistaa ja tuo elämän esiin, valo saa kukkimaan.

Jeesuksen seuraajaksi kutsuttu on tarkoitettu tuomaan valoa niille, jotka nyt hapuilevat pimeydessä. Se, joka on itse saanut tuntea Jumalan rakkauden syleilyn, syntitaakasta ja rangaistuksesta vapautumisen, haluaa jakaa tuota onnea ja riemua toisille. Jeesuksen rakkauden täyttämä sydän ei voi olla hiljaa. Se etsii lakkaamatta keinoja, miten kertoa eteenpäin tätä ihmeellistä ikuisen elämän sanomaa. Kasvava, elämää ja energiaa pursuava lapsi ei voi olla liikkumatta. Jeesuksen rististä ja ylösnousemuksesta elävä ei voi jäädä paikoillaan.

Jeesuksen kaiken ristinpuulla antava rakkaus synnyttää meissä sekä sanoja että tekoja. Nuo teot ovat vastaus ihmisten hätään. Esimerkiksi islamin uskossa rahan antaminen kerjäläisille, almujen antaminen, on tapa hankkia ansioita Jumalan edessä. Samalla tavoin monet hyväntekeväisyysjärjestöt saavat täällä länsimaissa osan kannatuksestaan sen tähden, että ihmiset haluavat joko lievittää antamisellaan huonoa omaatuntoa tai sitten suorastaan saada lahjoistaan kiitosta.

Mutta Jeesuksen synnyttämä halu auttaa ei katsele auttajaa itseään, vaan avun tarpeessa olevan ihmisen hätää. Kristillinen lähimmäisenrakkaus nousee siitä, että Jeesus on ensin saanut omalla kärsimykseen suostuvalla rakkaudellaan sulattaa itsekeskeisen kivisydämen rinnastamme. Jeesuksen seuraajan elämä ei ole suuntautunut itsensä ja omien tekojensa tarkkailuun vaan Herraan ja lähimmäisiin.

Viimeisellä tuomiolla Herran edessä olevat lampaat eivät tienneet auttaneensa hädässä olevia, eivät tienneet ja muistaneet käyneensä katsomassa vankeudessa ja sairaana olevia, antaneensa omastaan toisten hyväksi. Eivät he olleet noista hyvistä töistä kirjaa pitäneet - eivät ainakaan siinä merkityksessä, että olisivat niistä jotakin palkkaa olleet vailla. Tärkeää ei ollut se, mitä minä tein, vaan se, että hädässä oleva sai avun - kuoleman pimeydessä kohti kadotusta kulkeva sai nähdä pelastavan valon, joka loistaa Golgatan ristiltä.

Entä kun minä kuitenkin lasken almujani ja etsin ansioita ja kiitosta niin ihmisten kuin Jumalan edessä? Lääkettä tähän itsekeskeisyyden ja omaan napaan tuijottamisen tautiin ei löydy sen enempää minulle kuin sinullekaan muualta kuin ristinpuulta. Sinne me saamme kummatkin kääntää katseemme. Sinne katselemalla me saamme kumpikin tulla Herran rakkauden murtamiksi. Ristin juurella Herra voi meidät muuttaa, puhdistaa ja uudistaa. Vaikka omasta itsekkyydestä, ylpeydestä ja itsepäisyydestä luopuminen koskee syvältä, niin muuta tietä eteenpäin ei ole.

Usein juuri silloin Herra on tekemässä meille sydänsiirtoa, kun koskee, pelottaa, ahdistaa ja tuntuu pahalta. Juuri silloin hän on ottamassa pois kovaa kivisydäntä ja antamassa tilalle tuntevaa ja herkkää lihasydäntä. Pysy siis Jeesuksen lähellä, Hänen sanansa kuulemisessa ja lukemisessa, Hänen seurakuntansa keskellä, tuntui sitten miltä tuntui. Jos lähdet pois kesken leikkauksen, joudut vain ojasta allikkoon.

Ei Jeesuksen kutsumasta opetuslapsesta ole tarkoituskaan tulla omissa silmissään täydellistä pyhimystä. Ei, Jeesuksen seuraajat ovat loppuun saakka, kuoleman hetkeen asti, armahdettuja syntisiä. Yksin Ihmeellinen Neuvontuojamme, Väkevä Jumalamme, Iankaikkinen Isämme, Rauhan Ruhtinaamme Jeesus on täydellinen ja arvollinen saamaan kaiken ylistyksen ja kirkkauden, viisauden, kiitoksen, kunnian, vallan ja voiman aina ja ikuisesti! Aamen.

Päivitetty 26.07.2006