MARIA - JEESUKSEN ÄITI
(Matt. 1:18-24)
Saarna Tervolassa 18.12.2005, 4 as
Tämän päivän Special Guest Star eli erityinen tähtivieras on Nasaretin Maria, Herramme Jeesuksen Kristuksen äiti. Maria on yksi maailman tunnetuimmista ihmisistä - ja ikävä kyllä myös todennäköisesti kaikkein eniten palvotuin. Mutta emme anna sen häiritä itseämme, että Marian persoonaan liittyy niin paljon väärää opetusta ja käytäntöä. Me tutkimme tänään Jumalan sanan eli Pyhän Raamatun äärellä sitä, kuka tämä pienestä Nasaretin kylästä kotoisin ollut neito oli. Ja ennen kaikkea keskitymme tietenkin siihen, mitä voimme Marian elämän ja tehtävän kautta oppia Herrastamme ja Vapahtajastamme Jeesuksesta.
Maria-nimen alkuperäinen muoto on hepreankielellä Mirjaam. Septuagintassa eli Vanhan testamentin ennen Kristuksen syntymää tehdyssä kreikankielisessä käännöksessä tuo heprealainen muoto muuttui nimeksi Mariam, josta sitten latinan kautta tulee meille tuttu Maria-muoto. Mirjaam-nimi tarkoittaa katkeralta maistuvaa, katkeroitunutta ja murheellista (hepr. verbi maarar). Tässä onkin jo ensimmäinen tärkeä hengellinen opetus Mariasta. Herramme äidin Marian kohtalo oli juuri tällainen: katkeralta maistuva, katkeroittava ja murheellinen.Maria sai kuulla enkeliltä ihmeellisen sanoman Jumalan pojan sikiämisestä hänen kohdussaan. Ja vahvistuksen tälle antoi se ainutkertainen ihme, että hän huomasi odottavansa lasta ilman, että kukaan mies oli sitä siittänyt. Samoin Maria sai monta kertaa vahvistusta Herran nimenomaisesta huolenpidosta ja valtavasta pelastussuunnitelmasta juuri hänen esikoispoikansa kautta. Matteuksen evankeliumin alussa kerrotaan siitä, miten Herran enkeli ilmestyi kolme kertaa unessa Marian miehelle Joosefille. Samoin Marian sukulainen Elisabet, Johannes Kastajan äiti, vahvisti Mariaa ja hänen uskoaan Jumalan sanoja ja lupauksia kohtaan. Jeesuksen syntymän jälkeen paimenet tulivat enkelien ilmoituksen perusteella tervehtimään ja kunnioittamaan vastasyntynyttä Vapahtajaa, samoin itämaan tietäjät tähden johdattama.
Kun Jeesus-lapsi vietiin neljänkymmenen päivän ikäisenä temppeliin, tulivat hurskas Simeon ja naisprofeetta Hanna todistamaan lapsen erityisyydestä. Maria sai nähdä, miten Jeesus kasvoi ja eli puhtaasti ja synnittä niin lapsena, nuorena kuin aikuisenakin. Maria kuuli myös sen, miten viisaat kirjanoppineet hämmästelivät ja ihmettelivät vasta 12-vuotiaan Jeesus-pojan ymmärrystä ja viisautta. Maria sai nähdä sen, miten Jeesuksen ympärille kokoontui tuhansittain ihmisiä kuulemaan hänen opetustaan, miten Jeesus paransi sairaita ja teki ihmetekoja - herätti jopa kuolleita.
Kaikki tämä vahvisti ja varmisti sen: tässä on totisesti Jumalan profeetallisissa kirjoituksissa lupaama Messias; Kuningas, joka viimein vapauttaa Israelin kansan sen sortajien vallasta. Mutta mihin tämä kaikki näyttikään päättyvän? Suurta pääsiäissapattia edeltävänä perjantaina Jeesus tuomitaan kuolemaan. Juutalaisen kansan hengelliset johtajat ja maallista valtaa pitävät roomalaiset yksissä tuumin teurastavat mitä häpeällisimmällä ja tuskallisimmalla tavalla tämän Marian puhtaan ja viattoman pojan, lupauksen lapsen. Kansa huutaa: "Vie pois! Vie pois! Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!", ja syytää pilkkaa, sylkeä, halveksuntaa ja vahingoniloa Marian pojan päälle. Ristiinnaulitseminen oli orjien ja kapinoitsijoiden rangaistus, joka oli tarkoitettu mitä hirvittävimmäksi pelotteeksi. Tuskallinen viruminen kuolemaan saakka alastomana puuhun nauloilla käsistä ja jaloista hakattuna kaikkien ohikulkijoiden nähtävänä on ihmiskunnan kehittämistä kidutustavoista julmimpia.
Eikä tässä kaikki. Puuhun ripustettu ei ollut yksin ihmisten, vaan myös itsensä Jumalan kiroama. "Jos joku rikoksesta kuolemaan tuomittu surmataan ja hänen ruumiinsa ripustetaan paaluun, niin ruumista ei saa jättää siihen yöksi, vaan se on haudattava vielä samana päivänä, sillä puuhun ripustettu on Jumalan kiroama. Älkää saastuttako maata, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille omaksi." Näin Herra oli säätänyt Mooseksen kautta Viidennessä Mooseksen kirjassa luvussa 21, jakeet 22 ja 23. Nasaretin Maria joutui siis vielä kärsimään teloituspuun juurella kaiken poikansa valtavan inhimillisen tuskan lisäksi myös sen, että hän tiesi Jumalankin hylänneen ja kironneen Jeesuksen. Viimeistään silloin Mariakin tämän tajusi, kun Jeesus huusi ristiltään arameaksi Psalmin 22 avausjakeen: "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?"Herramme äidin Marian kohtalo oli siis nimenomaan ja juuri hänen nimensä mukainen: katkeralta maistuva, katkeroittava ja murheellinen. Kaikki nuo Jeesukseen liittyvät valtavat lupaukset ja toiveet murskaantuivat yhdessä päivässä kaikkein syvimpään maan rakoon; vuorten perustuksiin ja merten syvyyksiin vaipui kaikki se, mitä toivottiin ja uskottiin Jeesuksen tekevän. Kansan pelastajaksi tarkoitetusta tulikin kansan hylky ja pilkka, Jumalan valitsemasta ja voitelemasta Jumalan kiroama ja hylkäämä. Voiko tuon syvemmin ja tuskallisemmin viiltävää miekkaa enää kenenkään äidin sydämen läpi käydä? Voiko äidin rakkaus tuon enempää enää kenenkään kohdalla kärsiä, tuntea tuskaa, epätoivoa ja lohduttomuutta. Voiko tuon katkerampaa ja murheellisempaa kohtaloa enää yhdellekään äidille tulla? Pimeys peitti keskellä päivää taivaan, Jumalan kasvot, ja pimeys peitti myös Jeesuksen äidin sydämen.
Voi olla, että sinun elämässäsi on ollut tai tulee vielä olemaan tilanteita, jotka muistuttavat Marian kohtaloa Golgatan kalliomäellä. Et näe valoa, et tulevaisuutta etkä toivoa. Toiveet ja haaveet on murskattu maahan ja tuska viiltää sydäntäsi. Masennus ja epätoivo, katkeruus ja murhe täyttävät ajatuksesi ja elämäsi. Voit silloin muistaa Nasaretin Mariaa. Herra ei jättänyt häntä pimeyteen ja kuoleman varjoon, katkeruuteen ja murheeseen, vaan kolmantena päivänä Mariakin sai kuulla ja nähdä riemullisen pääsiäisviestin: Jeesus on noussut kuolleista! Jeesuksen häpeä, kirous ja tuska ovat vaihtuneet kirkastuneeksi ylösnousemuselämäksi. Ihmisten ja Jumalan hylkäämästä on nyt tullut elävä Herra ja Kuningas, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Sinullekin, aivan samoin kuin äidilleen Marialle, Jeesus haluaa näyttää lävistetyt kätensä, jalkansa ja kylkensä, ruoskitun selkänsä. Jeesus haluaa vakuuttaa sinullekin: "Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän. Sinun ja koko maailman syntien tähden Minä olin rangaistu, kirottu ja kidutettu. Minä kuolin, jotta sinä eläisit. Ja Minä nousin kuolleista, jotta sinäkin Minuun uskovana tulisit kerran herätetyksi haudan pimennosta ikuiseen riemuun ja juhlaan taivaassa."
Palaan vielä Mirjamiin. Kuuluisin Marian eli Mirjamin kaima Raamatussa on Magdalan Marian ohella Mooseksen ja Aaronin sisar. Tämä Mirjam oli naisprofeetta, joka johti naisten ylistyskarkeloa lähes 90-vuotiaana Herran vapautettua Israelin kansan Egyptin orjuudesta. 2Moos. 15:20-21. Myöhemmin tämä Mirjam kuitenkin loukkaantuu veljeensä Moosekseen tämän otettua etiopialaisen sivuvaimon. Mirjam alkaa veljensä Aaronin kanssa kapinoida Herran asettamaa johtajaa vastaan: "Ainoastaanko Mooseksen kautta Herra puhuu?" 4Moos. 12. Rangaistukseksi tästä kapinoinnista Herra lyö Mirjamia spitaalilla. Mooseksen rukoiltua sisarensa puolesta Herra kuitenkin pian paransi tämän israelilaisten naisten johtajan.
Tästä Mirjamista me voimme oppia sen tärkeän asian, että Herra on valinnut tiettyjä ihmisiä puheensa välikappaleiksi ja kanaviksi. Herra oli valinnut Mooseksen profeetakseen ja keskustelukumppanikseen, samoin kuin Hän on valinnut muutkin Raamatun kirjoittaneet profeetat, apostolit ja evankelistat. Herra valitsi myös aikanaan Leevin jälkeläiset hoitamaan temppelin jumalanpalvelusta ja erityisesti vielä Aaronin jälkeläiset hoitamaan papintehtäviä. Samoin Herra on valinnut esimerkiksi uuden liiton aikana eli kristillisen kirkon aikana yksinomaan miesten joukosta niitä, jotka hoitavat seurakunnan paimen- ja saarnavirkaa.
Herra Jumala on näin hyväksi nähnyt, eikä meillä ole kristittyinä muuta vaihtoehtoa kuin tyytyä Herran valintoihin. Herra puhuu ja toimii ainoastaan valitsemiensa kautta. Jokainen kastettu kristitty on kutsuttu ja valittu todistamaan Jeesuksen suurista teoista, erityisesti rististä sekä ylösnousemuksesta. Mutta seurakunnan paimenen tehtäviin, opetus- ja saarnavirkaan sakramentteja hoitamaan, ei pidä kenenkään ilman asianmukaista kutsua ryhtyä. Tuon kutsun antaa seurakunta ja seurakunta on sidottu Jumalan sanan säädöksiin kutsua antaessaan.
Paavali opettaa esimerkiksi Ensimmäisessä Timoteuskirjeessään luvun kolme alussa näin: "Tämä sana on varma: joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, tahtoo jaloon työhön. 2 Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan, 3 ei juomiseen taipuvainen, ei väkivaltainen eikä rahanahne, vaan lempeä ja sopuisa. 4 Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus. 5 Jos joku ei osaa pitää huolta omasta perheestään, kuinka hän voisi huolehtia Jumalan seurakunnasta? 6 Hän ei saa olla vastakääntynyt, jotta hän ei ylpistyisi eikä joutuisi tuomittavaksi Paholaisen kanssa. 7 Hänen on nautittava myös ulkopuolisten arvonantoa, jottei hänestä puhuttaisi pahaa ja jottei hän lankeaisi Paholaisen virittämään ansaan."
Norjalainen piispa Börre Knudsen totesi kerran, että tässä on esitetty kristityn miehen kuvaus, joka lukuun ottamatta 'taitava opettamaan' -ominaisuutta tulisi olla jokaisen Herran omaksi kutsutun kuvausta. Kuuntelepa vielä sillä korvalla näitä määritelmiä: moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen, ei juomiseen taipuva, ei väkivaltainen, ei rahanahne, lempeä, sopuisa. Ja eipä tuota paljon tarvitse muuttaa, niin saamme siitä myös jokaisen Jeesuksen omaksi tunnustautuvan naisen huoneentaulun.
Lopuksi neitseestäsyntymisestä. Neitseestäsyntyminen on luovuttamaton osa kristillistä uskoa. Jos joku ei usko Raamatun ja uskontunnustuksen ilmoitusta siitä, että Jeesus sikisi äitinsä kohdussa ilman miehen myötävaikutusta, niin hän ei ole kristitty. "Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus. 8. Ottakaa vaari itsestänne, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme aikaansaaneet, vaan että saatte täyden palkan. 9. Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika. 10. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi; 11. sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa." 2Joh. 7-11.
Järkemme ei ymmärrä ihmisen neitseellistä syntymää eli partenogeneesiä. Mutta se, että Jeesus on todellisesti ja materiaalisesti taivaasta alas maan päälle astunut Jumalan Poika, on kristinuskon kulmakivi. Ilman neitseestä syntymistä ei ole kristinuskoa, ei syntien sovitusta, ei Jumalan armoa eikä pelastusta kenellekään syntiselle ihmiselle. Jos Jeesus on vain muiden kaltainen ihminen, syntynyt miehestä ja naisesta, niin silloin päädymme kaikki kadotukseen. Vain ikuisen ja äärettömän Jumalan oma kärsimys Pojassaan riittää sovittamaan ja peittämään minun ja sinun ikuisuusvelan; syntivelan, jonka olemme uskottomuudellamme Herraa ja Hänen sanaansa kohtaan saaneet aikaan.
Järkyttävä on se tosiasia, että meidän kansankirkossamme on jopa hengellisen työntekijöinä, piispoina, pappeina, diakoneina ja nuorisotyönohjaajina yhteensä satoja, jollei suorastan tuhansia sellaisia, jotka eivät usko ja tunnusta Jeesuksen todellisesti syntyneen neitseestä. Jos kuulet jonkun kyseenalaistavan Jeesuksen neitseestäsyntymisen tai sen tärkeyden, niin noudata Johanneksen ohjetta: "Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika. 10. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi; 11. sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa." 2Joh 9-11.
Se, että Jeesus syntyy Marian kohtuun Jumalan sanan ja Pyhän Hengen vaikutuksesta, on myös esikuva siitä, miten Jeesus syntyy jokaisen kastettavan ihmisen sydämeen. Pelastuksen portiksi asetettu pyhä kaste on siis uuden syntymisen paikka. Kasteessa vaikuttava Jumalan sana synnyttää hengellisesti kuolleeseen ihmiseen uuden hengellisesti elävän ihmisen. Tuo uusi ihminen on Jeesuksen kaltainen, Hänestä alkunsa saanut ja Hänen ruumiinjäsenyyteensä kuuluva. Uuteen ihmiseen ei kuolemalla ja synnillä ole enää valtaa. Sama Jumalan sana, niin ehtoollisessa kuin luetussa ja kirjoitetussa muodossa vaikuttava, myös pitää tuon uuden ihmisen elossa. Ilman jumalanpalvelusta, ehtoollista, Raamatun lukemista ja sanan saarnan kuulemista uusi ihminen ei voi pysyä elossa.
Vanha ihmisemme toki vikoilee loppuun asti ja se saa meidät tuon tuostakin ansoihinsa ja lankeamaan. Siksi vanhan ihmisemme, lihamme, tuleekin joka päivä kuolla ja tulla alistetuksi uuden ihmisen vallan ja tahdon alle. Ja kerran tämän maallisen tomumajamme pitää tulla kokonaan mullan alle kätketyksi. Sitten Herra herättää ja antaa meille uudet, synnittömät ja kuolemattomat taivasruumiit.
Past. Juha Muukkonen, Thurevikinkatu 8 D 22, 95420 Tornio
puh. 050 359 6939, s-posti: juha.muukkonen@netti.fi
Päivitetty 06.02.2006