MIES JA NAINEN
MITÄ RAAMATTU OPETTAA AVIOLIITOSTA?

AVIOLIITTO JA YKSI LIHA

Raamatun alussa, sen toisessa luvussa, Luojamme asettaa kenties maanpäällisen elämän tärkeimmän instituution eli tapajärjestelmän: miehen ja naisen välisen elinikäisen avioliiton ja siihen kuuluvan yhden lihan (1Moos 2:24).


Kysymyksessä ei ole kuitenkaan vain ajalliseen elämään kuuluva asia. Miehen ja naisen välinen aviosuhde ja yksi liha on mitä syvimmillä tavalla esikuva eli typos Kristuksen ja seurakunnan välisestä suhteesta (Ef 5:32). Joka opettaa väärin avioliitosta, opettaa samalla väärin myös Kristuksesta.

Avioliitossa syntynyttä yhtä lihaa (vihkiminen + aviollinen yhteys) ei ihminen saa missään tilanteessa eikä minkään syyn perusteella rikkoa (Matt 19:6). Yhtä lihaa olevan puolison hylkäämisen ja uudelleen avioitumisen syyksi ei kelpaa puolison henkinen tai fyysinen sairaus, puolison tuleminen kyvyttömäksi avioelämään, lapsettomuus, väkivaltaisuus, alkoholismi, narkomania, eriuskoisuus, uskosta osattomuus tms. Asumusero on toki rajuimmissa tilanteissa pakko toteuttaa. Herra on tarkoittanut avioliitossa syntyneen yhden lihan päättyväksi vasta kuolemassa - siinäkin tilanteessa, kun puolisot asuvat erillään (Room 7:1-3, 1Kor 7:11,39).

Kaikki avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet - myös esiaviolliset - ovat Jumalan silmissä kauhistus - kadotukseen vievää, veritekoon verrattavaa, haureutta ja huoruutta (5Moos 22:20-24, Mal 2:16, 1Kor 6:9). Synteineen Jeesuksen eteen jäävälle on toki tarjolla ihana anteeksiantamuksen ja tuomiosta vapautumisen sana: "Ihminen, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut." (Luuk 5:20) "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee." (Joh 8:11) Jeesus otti itse ristillä kantaakseen huorintekijälle kuuluvan ikuisen helvetin tuomion.

Jos ihmisten läpikotainen pahuus kuitenkin pääsee valtaan, ja aviopuolisojen välit rikkoontuvat ja tiet erkanevat, niin kummallakaan osapuolella ei ole oikeutta rikkoa yhtä lihaa eli naida jotakuta muuta (Matt 5:32, 19:9, 1Kor 7:10-11). Tämä Jumalan asettama velvollisuus ja käsky yhden lihan kunnioittamiseen koskee yhtä lailla hylkääjää kuin hylättyäkin - kumpikaan ei saa yhtyä kehenkään kolmanteen. (Mark 10:2-12, Luuk 16:18)


JUMALA ON ASETTANUT NAISEN MIEHEN VALLAN ALLE (1Tim 2:9-15)

Jos naisten puhekielto loukkaa syvästi nykyisen maailmanajan tasa-arvo- ja tasapäisyysjumalan palvojia, niin vielä varmemmin niskakarvat nousevat pystyyn ja viha hehkuu sydämessä ja poskilla puhuttaessa naisen alamaisuudesta suhteessa mieheen. Paavali perustelee naisen opetuskieltoa kuitenkin nimenomaan tällä alamaisuudella (hypotagee, KR 1938 alistuvaisuus, KR 1992 kuuliaisuus).
1Tim 2:9-15 Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys - eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet, vaan hyvät teot, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustavat palvelevansa Jumalaa. Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena. Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti. Ensinhän luotiin Aadam ja sitten Eeva, eikä petetyksi joutunut Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn. Lasten synnyttäjänä hän on kuitenkin pelastuva, jos vain pysyy uskossa ja rakkaudessa ja viettää hillittyä, Jumalalle pyhitettyä elämää.

Jumalan sana opettaa yksinkertaisesti ja selvästi, että Aadam luotiin ensin, ja että Eeva luotiin jälkeenpäin miehelle sopivaksi avuksi (1Moos 2:18). Tässä kohtaa on heti todettava, että VT:n käyttämä sana avusta, cezär, ei tarkoita mitään kotiapulaista tai palvelijaa, vaan auttajaa, tukijaa; suorastaan vahvemman apua heikommalle. Esim.
1Aik 5:20 Ja he saivat apua (cezär) näitä vastaan, niin että hagrilaiset ja kaikki, jotka olivat heidän kanssaan, joutuivat heidän käsiinsä; sillä he huusivat taistelussa Jumalan puoleen, ja hän kuuli heidän rukouksensa, koska he turvasivat häneen.

Samoin esim. 1Aik 26:15, 28:16, 2Sam 21:17. cezär-sanassa voi olla suorastaan kyse Jumalan avusta heikolle ihmiselle.
Ps 119:173 Olkoon sinun kätesi minun apuni, olenhan valinnut sinun säädöksesi. Samoin 1Moos 49:25, Ps 28:7. Samaa tarkoittaa myös Ebeneser eli avun kivi (1Sam 4:1).

Olen itse ajatellutkin, että tässä on yksi tapa, jolla Jumala on estänyt miehen fyysisen ylivallan ja hengellisen auktoriteettiaseman väärinkäyttöä: Mies on yksin heikko ja avuton ja tarvitsee avukseen naista. Ilman naista mies ei pärjää. Tällä tavoin mies ja nainen on liitetty ristikkäin yhteen tarvitsemaan toinen toistansa.
- Ristikkäin eli kiastisesti kuten Jaakobin käden hänen siunatessaan Joosefin poikia Manassea ja Efraimia, 1Moos 48:13-14.

Tämän miehen ja naisen luomisjärjestyksen taustana ja motiivina on se, että Jumala halusi miehen ja naisen erilaisuudella tuoda mitä vahvimmilla tavalla esiin Kristuksen ja seurakunnan välistä suhdetta.
Ef 5:21-33 Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa. 22. Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; 23. sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja. 24. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset. 25. Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, 26. että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, 27. saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton. 28. Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. 29. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa, 30. sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä. 31. ’Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.’ 32. Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. 33. Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä.

Avain tämän miehen ja naisen välisen (luomis)suhteen syvälliseksi ymmärtämiseksi on annettu jakeessa 32: "minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa." Salaisuushan tämä monille yhä on, kuten Paavali sen sanookin. Mutta Raamatun alkulehdiltä asti (1Moos 2:18-25) jatkuu aina Ilmestyskirjan loppuun asti (Ilm 22:17 Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!") selvä punainen lanka miehen ja naisen välisestä suhteesta Kristuksen ja seurakunnan välisen suhteen esikuvana eli typoksena.
1Moos 2:18, 20b-25 Herra Jumala sanoi: ’Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen’... Mutta ihmiselle ei löytynyt sopivaa kumppania. 21. Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla. 22. Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo. 23. Ja mies sanoi: - Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu. 24. Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. 25. Ja he olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää.

Paavali siis opettaa: "'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa." (KR 1938 Ef 5:31-32) Kun tutkimme Vanhasta testamentista tämän yhden lihan teologian juuria, tulemme keskelle Golgatan ristiä ja syntien sovittamista.
1Moos 2:21-22 Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo."

Tässä on esikuva Golgatan tapahtumista. Jeesus vaivutetaan kuoleman uneen ristillä ja Hänen kyljestään, siitä valuvasta vedestä ja verestä (Joh 19:34), rakennetaan Pojalle morsian eli seurakunta. Vesi tarkoittaa niin puhdistavaa Jumalan sanaa kuin kastevettä; veri puhdistavaa ja sovittavaa uhriverta sekä ehtoollista. Tästä Herrastamme otetusta 'kylkiluusta' eli kasteen ja ehtoollisen kautta synnytetään Herran maanpäällinen ruumis, seurakunta. Jeesus ihastelee tätä omaa kansaansa sanoin: "Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani!" (KR 1992 1Moos 2:23) Tässä on sopiva apu Herralle, josta Hän iloitsee ja jonka kautta Hän voi viedä pelastavan evankeliumin yli koko maan piirin.

Seuraava, todennäköisesti harvemmin käsitelty kohta, kertoo myös samasta asiasta.
2Moos 4:24-26 "Ja matkan varrella yöpaikassa tapahtui, että Herra kävi hänen (Mooseksen) kimppuunsa ja tahtoi surmata hänet. Silloin Sippora otti terävän kiven ja leikkasi pois poikansa esinahan, kosketti sillä Moosesta alhaalta ja sanoi: ’Sinä olet minun veriylkäni. Niin hän jätti hänet rauhaan. Silloin Sippora sanoi: ‘Veriylkä ympärileikkauksen kautta.’"

Ympärileikkaus liittyi paimentolaiskulttuurissa (alunperin?) avioliiton solmimiseen. Ennen hääjuhlan alkamista morsiamen isä eli appi ympärileikkasi sulhasen esinahan, jotta sulhanen voisi saada omakseen morsiamensa ja liittyä tähän yhdeksi lihaksi. (Hepreaksi appi on 'hooteen' eli ympärileikkaaja ja sulhanen on 'haataan', joka tarkoittanee siis ympärileikattavaa.) Näin avioliiton solmimisesta jäi pysyvä ja elinikäinen merkki sulhasen lihaan. Tällä toimella sulhasen ja morsiamen suvut liittyivät yhteen - sulhanen ja morsian olivat tämän jälkeen samaa perhettä eli yhtä lihaa. Kun Jumala antoi Aabrahamille ympärileikkauksen liiton merkiksi, niin siinä siirrettiin tämä jo aiemmin tunnettu (avio)liiton merkki Jumalan ja valitun kansan välisen liiton merkiksi.

Sippora tuntee tämän ympärileikkauksen vanhan käyttötavan ja liittyy omalla toiminnallaan tähän traditioon. Salatusti Sippora vetoaa Jumalan vihan edessä Kristuksen ristiin: Poika ympärileikattiin Golgatalla, jotta tämä sulhanen voisi saada omakseen morsiamensa ja liittyä tähän yhdeksi lihaksi. Pitkäperjantaina valmisteltiin Jerusalemin kaupungin muurien ulkopuolella taivaallista hääjuhlaa. Sulhasen veri vuosi rakkaudesta ja halusta morsianta eli seurakuntaa kohtaan.

Miehen tehtävä jättää vanhempiensa koti ja liittyä vaimoonsa puhuu sekin syvimmiltään siitä, että Jeesus jätti isänsä kodin eli taivaan liittyäkseen morsiameensa eli seurakuntaan.

Kun ymmärrämme miehen olemuksellisesti edustavan Kristusta ja naisen seurakuntaa, niin ei ole mitenkään omituista omistaa opetus- ja auktoriteettiasema vain ja ainoastaan Kristusta edustavalle miehelle. Seurakunta ei opeta Kristusta, vaan Kristus seurakuntaa. Seurakunta ei hallitse ja ole auktoriteettina Kristukselle, vaan Kristus hallitsee seurakuntaa ja on sen auktoriteetti. Siksi naisen on sopimatonta, rumaa, vahingollista ja häpeällistä astua seurakunnassa saarnaajan paikalle, seurakunnan johtajan auktoriteettiasemasta puhumattakaan.

Hengellisesti ajatellen naisen tehtävä on kyllä kadehdittava; hän saa istua Herran jalkojen juuressa kuuntelemassa (Luuk 10:38-42). Miehen tehtävänä sen sijaan on palvella ja luopua itsestään sekä omista tarpeistaan perhettään ja seurakuntaa hoitaessaan.
Ef 5:25 "Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta."

Palaamme vielä Ensimmäisen Timoteuskirjeen toiseen lukuun KR 1938 käännöksen mukaan, joka on tarkempi.
"11. Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; 12. mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. 13. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; 14. eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen. 15. Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä."

Taustalla on gnostilainen ajattelu, jota Paavali tässä suorasanaisesti torjuu. Ajanlaskun alussa ja seuraavina vuosisatoina esiintynyt monihaarainen virtaus, joka korosti salaisen tiedon (kr. gnoosis) merkitystä ihmisen pelastumisessa. Gnostisismin taustalla mitä ilmeisemmin on idän uskonnot. Keskeistä oli kosmologinen dualismi eli maailmankaikkeuden jako hyvää henkeen ja pahaan materiaan. Gnostilaisuus vaikutti paljon myös kristinuskon alkuhistoriassa, mutta katolisessa uskossa sitä vastaan hyökättiin ja sen vaikutusta yritettiin mahdollisimman paljon torjua. Myös UT:n kirjoituksissa on selviä vastakaikuja gnostilaisten opetuksiin.

Nag Hammadista löydetty teksti Apocryphon Ioannis (engl. The Apocryphon of John eli Salainen Johannes) opettaa gnostilaista käsitystä maailman syntymisestä. Nag Hammadi sijaitsee Egyptissä 500 km Kairosta etelään Niilin länsirannalla. Vuonna 1945 sieltä löydettiin 13 koptinkielistä kirjaa (koodeksia), jotka ajoitetaan 300-luvulle jKr. Tekstit tuovat ilmi kristinuskon ja gnostilaisuuden sekoittumisen. Vaikka koodeksit ovat vasta 300-luvulta, niin niiden sisältämät ajatukset ovat toki olleet esillä gnostilaisuudessa jo vuosisatoja aiemminkin.

Gnostilaisen Apocryphon Ioannis -teoksen mukaan Eeva oli olemassa ennen Aadamia, Aadam petettiin, Eeva hallitsi suvereenisti miestään ja lastensynnyttäminen (kreik. teknogonia) oli pahin mahdollinen ajateltavissa oleva synti. Eeva oli identtinen jumalallisen viisauden kanssa. Hän ja Aadam olivat henkiä vailla ruumista. Viisaus kuitenkin erehtyi ja synnytti pahan luojademonin Ialtabaothin eli VT:n luojajumalan. Siksi yksi osa viisauden jumalallisesta voimasta joutui ensin Ialtabaothiin. Sen jälkeen, kun Ialtabaoth ja sen henget loivat täydellistä henkeä matkiakseen Aadamille ruumiin, tämä hyvä jumalallinen osa tuli hyvien voimien toiminnan tuloksena Aadamin kylkiluun kautta hänestä ulos ja otti muodon Eevassa.
- Vrt. uusplatonismin demiurgi (eli käsityöläinen), joka luo uutta jo tehdystä erotukseksi siitä, joka luo tyhjästä. Uusplatonismin mukaan VT:n Jumala oli tällainen paha maailmanluoja, demiurgi. UT:n Jumala oli puolestaan tyhjästä luova eli hyvä.

Epinoia, josta Eeva oli emanoitunut eli virrannut ulos, oli suvereenilla vallallaan (authentia) opettanut Eevalle ja Aadamille täydellisen viisauden. Kun Ialtabaoth tajuaa tämän, hän ympäröi Aadamin pimeydellä. Demoni tekee sitten väkivaltaa Eevalle, ja näin syntyvät maailmaan ensimmäiset lapset, Eloim ja Iave. Tästä alkoi sukupuolielämä ja lastensynnyttäminen (teknogonia), joka jakoi jumaluutta aina vain pienempiin osiin. Pelastus on sitä, että sielut vapautetaan materian kahleista ja pahan luojademonin Ialtabaothin teot tehdään tyhjiksi. Lasten synnyttäminen pidentää vain sitä aikaa, joka sielulla, oikealla jumaluudella, kuluu materiasta vapaaksi pääsemiseen. Lastensynnyttäminen on siis pahin ajateltavissa oleva synti, koska se estää jumaluuden vapautumista materian vankeudesta. Nainen saa korkeamman aseman kuin mies, mutta vain jos lastensynnyttäminen lakkaa ja nainen ottaa johdon itselleen miehen käsistä.

Tällaista gnostilaista ajatuksenkulkua vastaan Paavali siis voimakkaasti hyökkää. Naista ei luotu ensin, vaan mies. Mies ei langennut ensin, vaan nainen. Naisen ei tule olla miehen auktoriteetti, vaan naisen tulee alistua miehen opetettavaksi. Naisen tehtävä ei ole kieltäytyä synnyttämästä, vaan suostua ottamaan jokapäiväisessä elämässä vastaan se asema ja tehtävä, jonka Jumala on hänelle tarkoittanut.

Jokainen mies ja nainen osoittaa siis arkisessa elämässään sen, uskooko hän Luojaansa ja suostuuko hän kunnioittamaan vaelluksellaan Herraansa. Miehenä ja naisena eläminen Jumalan sanan viitoittamalla tavalla on jokapäiväistä, arkista jumalanpalvelusta.
Room 12:1-8 1. Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. 2. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. 3. Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut. 4. Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, 5. samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä. 6. Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. 7. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, 8. rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin.

Eikä suostuminen miehen ja naisen asemaan sellaisena, kuin Jumala on sen tarkoittanut, todista ainoastaan epäuskoiselle maailmalle Herran omien kunnioitusta ja luottamusta Jumalaa ja Hänen sanaansa kohtaan. Miehen ja naisen välisen suhteen toteutumista - tai vaihtoehtoisesti kapinointia - seuraavat myös itse taivaan enkelitkin.
1Kor 11:10 Sentähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki enkelien tähden.

Nykyisessä luopumuksen ajassa eläessämme on todettava suoraan, että sekä me miehet että naiset olemme raskaasti rikkoneet Jumalan meille antamaa tehtävää vastaan. Me miehet emme ole suostuneet palvelijan mielenlaatuun; luopumaan omasta mukavuudestamme ja omanvoitonpyynnistä perheemme ja seurakunnan hyväksi. Emme ole ottaneet vakavasti Jumalan sanaa:
Ef 5:25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä.

Naiset puolestaan ovat suurin joukoin nousseet kapinaan Jumalan antamaa alamaisuuden tehtävää vastaan. Kummatkin tarvitsemme parannusta tässä asiassa. Ja ylistys Herralle: Tunnustaessamme syntimme ja ne ristin juurelle hylätessämme osoittaa Herra vanhurskautensa ja armonsa ja vapauttaa meidät kaikesta syyllisyydestä ja tuomiosta.


AVIOERO SALLITAAN KAHDESSA ERI TAPAUKSESSA

Jumala sallii avioeron kahdessa tapauksessa - ja kumpikin tapaus osoittaa avioliiton ja yhden lihan rikkojan toimivan vastoin Pyhää Henkeä ja halveksivan Jeesuksen kalliilla maahan asti vuotaneella verellä hankittua sovitusta ja pelastusta. (Katso myös Tunnustuskirjat, Yksimielisyyden ohjeen tiivistelmä, Hyvät teot, Negativa, kohta 3, TK 1990 s. 438). Syntinsä tunnustanut ja armoa pyytänyt voi toki palata anteeksiantamuksen kautta Jumalan yhteyteen. Ensimmäinen tapaus on haureus (kreik. porneia, Matt 5:32, 19:9). Syykin tähän avioeron perusteeseen on ymmärrettävä. Sukupuoliyhteydessä syntyy yksi liha - näin jopa maksullisessa prostituutiossa (1Kor 6:16). Jos puoliso siis yhtyy johonkin kolmanteen, niin silloin alkuperäinen yksi liha väistämättä rikkoontuu. Jumalan sanan kielto olla erottamatta yhtä lihaa on annettu juuri sen tähden, että ihminen totisesti voi tuon yhteyden rikkoa. Sanassahan ei lue: Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä ihminen ei voi erottaa - vaan: sitä ihminen älköön erottako (Matt 19:6). Mieletöntähän olisi kieltää se, mitä ei ole mahdollista tehdä. Siksi on Jumalan sanaa vastaan rikkomatta mahdollista todeta, että (pysyvästi) yhdeksi lihaksi jonkun muun kanssa liittynyt ei enää ole oma aviopuoliso.

Avioliittoa ei pidä kuitenkaan Jumalan ja ihmisten edessä todeta päättyneeksi, jos on jäljellä vielä pienikin mahdollisuus siihen, että alkuperäinen liitto voidaan palauttaa. "Rakkaus peittää syntien paljouden" (1Piet 4:8). "Niinkuin Herra on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa." (Kol 3:13) Hoosean kirja kertoo myös väkevän todistuksen siitä, kuinka Herra itse ottaa langenneen - porton - luokseen ja sallii hänen palata jälleen rakastetun puolison asemaan.

Toinen Jumalan sallima avioerotapaus on se, kun uskosta osaton puoliso ei enää suostu asumaan uskossa olevan kanssa (1Kor 7:15). Avioeroa hakeva ei suostu kuuntelemaan Jumalan sanaa, vaan toimii oman langenneen mielensä mukaan. Tässä tilanteessa uskova voi Jumalan edessä hyväksyä avioerotilanteen. Yksi liha ei toki tässäkään tilanteessa pelkästään eron takia mihinkään katoa.


UUDELLEEN AVIOITUMINEN?

Onko sitten missään tilanteessa uudelleen avioitumisen mahdollisuutta aikana, jolloin alkuperäinen puoliso on vielä elossa? Vanhan liiton aikana tunnettiin avioero ja uudelleen avioituminen tosiasiallisena käytäntönä. Vanhassa testamentissa ei ole olemassa sellaista avioeron muotoa, johon ei sisältyisi oikeutta uudelleen avioitumiseen. Talmudin mukaan miehen vaimolleen antama erokirja ei ollut edes pätevä, jos se sisälsi rajoituksia vaimon uudelleen avioitumiseen. Tämä uudelleen avioitumisen käytäntö eron jälkeen on luettavissa esimerkiksi seuraavista raamatunkohdista:

- 3Moos 21:7: pappi ei saanut avioitua miehensä hylkäämän naisen kanssa; ts. muiden valitun kansan jäsenten keskuudessa se kuitenkin oli mahdollista

- 5Moos 22:19,29: tietyssä tilanteessa miehellä ei ollut oikeutta hylätä koko elinaikanaan vaimoaan; ts. muissa tilanteissa mieheltä ei tätä eron oikeutta oltu poistettu

- 5Moos 24:1-4: Mies ei saanut ottaa uudelleen vaimokseen sitä, joka oli välissä ollut jonkun muun vaimona; ts. vaimon siis todetaan avioituneen eron jälkeen

Fariseukset kysyivät kiusaten Jeesukselta "Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?" (Matt 19:3) Kysymyksen taustalla on nimenomaan Mooseksen lain kirjaama käytäntö, jonka mukaan mies havaittuaan vaimossaan "jotain häpeällistä" (hepr. cärwat daavaar) saattoi hyljätä vaimonsa (5Moos 24:1) ja naida toisen. Seuraavissa jakeissa tulee ilmi myös se, että avioeron jälkeen avioiduttiin uudelleen (5Moos 23:2,4). Juutalaiset kirjanoppineet kiistelivät siitä, mitä tuo 'cärwat daavaar' tarkoittaa. Jotkut olivat sitä mieltä, että esim. pelkästään vaimon huono ruoanlaittotaito tai rupsahtanut ulkonäkö täytti tämän perusteen ja antoi miehelle oikeuden etsiä itselleen miellyttävämpi puoliso.

Heprean kielessä tuo kiistelty ilmaus tarkoittaa yksinkertaisesti perusmerkityksessään häpyyn (eli sukupuolielimiin/sukupuoli-yhteyteen) liittyvää asiaa (esim. 1Moos 9:22, 2Moos 20:26, 3Moos 18:6,7,8,9 jne.). Jotkut kirjanoppineet opettivatkin, että vain aviollinen uskottomuus oli riittävä peruste avioeroon. Aviollisesta uskottomuudesta oli kuitenkin säädetty kuolemanrangaistus (3Moos 20:10, 5Moos 22:22, Joh 8:5), joten tämän kohdan merkitys on oltava laajempi - olisihan mieletöntä, että samasta rikoksesta voitaisiin vain luettavan lainkohdan perusteella joko langettaa kuolemantuomio tai sitten tuomita avioeroon. Jeesuskin tulkitsee kohdan tarkoittavan laajemmin häpeällisyyttä: Mooses antoi luvan hylätä muistakin syistä kuin aviorikoksesta (Matt 19:8).

Vastatessaan fariseuksille Jeesus rajoittaa avioeroperusteen - ja samalla yksiselitteisesti VT:n maailmassa elävien keskellä mahdollisuuden uudelleen avioitumiseen - vain yhteen syyhyn: porneiaan eli haureuteen/huoruuteen. Samalla Jeesus palaa tuon avioeron mahdollistavan perusteen (5Moos 24:1) yksinkertaiseen sanalliseen perusmerkitykseen ilman mitään laajennuksia.

Luterilaisten tunnustuskirjojen esiintuoma ns. syyttömän osapuolen mahdollisuus uudelleen avioitumiseen on tulkittava edellä kerrottua raamatullista taustaa vasten: "Epävanhurskas on sekin säädös, joka avioeron jälkeen estää syytöntä osapuolta menemästä uuteen avioliittoon." (Tunnustuskirjat, Paavin valta ja johtoasema, kohta 78, TK 1990 s. 294.) Raamatun yksiselitteisesti opettamaa yhtä lihaa ei tietenkään saa tämänkään, itsessään hyvin ympäripyöreän "syyttömän osapuolen" -käsitteen kautta rikkoa. Itsessään syyttömiähän ei ihmisten keskellä ole yhtään. Raamatullisessa viitekehyksessä tämä tarkoittaakin sitä, että jos puoliso on liittynyt (pysyvästi) yhdeksi lihaksi jonkun muun kanssa, niin hän ei enää ole aviopuoliso ja yhtä lihaa alkuperäisen puolisonsa kanssa. Pysyvä yksi liha jonkun muun kanssa tulee erityisesti näkyviin tilanteessa, jossa puoliso huorintehden avioituu uudelleen tai saattaa haureellisesti lapsen maailmaan jonkun muun kanssa.

Tällaisessa tilanteessa hylätyksi tulleella ja avioeroon syyttömällä ei enää ole puolisoa. Tämä on luettavissa myös Jeesuksen sanoista "joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden" - eihän Herra voisi missään tilanteessa antaa lupaa hylätä omaa puolisoaan; sitä, jonka kanssa ollaan vielä yhtä lihaa. Herra vihaa hylkäämistä (Mal 2:16). Sellaisen voi toki hylätä, joka on jo liittynyt yhdeksi lihaksi jonkun kolmannen kanssa.

Uudelleen avioituminen on siis kuitenkin vain erikoistapaus perussäännöstä, jonka perusteella pysytään uskollisena alkuperäiselle puolisolle kuolemaan asti. Tätä poikkeussääntöä uudelleen avioitumisesta tulee soveltaa aina varovasti ja pitää epävarmoissa tapauksissa perussääntö voimassa. Se ei ole mikään peruste huorinteolle, että ei tunne jaksavansa elää yksin ja selibaatissa. Mietipä vaikka tilannetta, jossa puoliso on vankilassa. Oikeuttaako se vangitun hylkäämiseen ja toisen naimiseen?

Seurakunnan kaitsijoiden osalta tilanne on avioliiton osalta vielä erityinen: "seurakunnan kaitsijan tulee olla nuhteeton, yhden vaimon mies." (1Tim 3:2) Siten erityisesti jotkut järjestöt (Kansanlähetys, Raamattuopisto, Luther-säätiö) ovat suhtautuneet pidättyvästi pastorien mahdollisuuteen avioitua uudelleen ns. syyttömän osapuolen tilanteessa - julkisesta huorinteosta puhumattakaan.


UUSIOAVIOLIITOT JA SEKAVAT PERHESUHTEET

Tosiasiassa moni maassamme solmittu uusioavioliitto on ollut huorinteko - ja pastorit sen useimmiten mitään sanomatta siunaavat! Miten tällaisen tilanteen jälkeen pitäisi toimia, kun Jumalan sana alkaa kolkuttaa omaatuntoa ja kadotus kauhistaa? Kehotan kaikkia pysymään uskollisena siinä avioliitossa, missä nyt on. Menneet synnit saa pyytää anteeksi ja uskoa niiden sovitukseen Golgatan ristillä. Tämä nykyisen avioliiton kunnioittaminen ei kuitenkaan koske sukurutsaisia liittoja tai muuten luonnottomia liittoja: esim. veljen vaimo (3Moos 18:16, 20:21, Mark 6:17-18), äitipuoli (3Moos 18:8, 5Moos 23:1, 1Kor 5:1) tai homosuhde (3Moos 18:22, Room 1:26-27, 1Kor 6:9). Tällaiset liitot on aina ja kaikissa tapauksissa purettava. Etukäteen ei kukaan voi tietenkään laittaa toivoaan jälkeenpäin saatavaan anteeksiantamukseen ja ajatella esim. uudelleen avioitumisen yhteydessä, että saahan sen sitten jälkeenpäin anteeksi. Ei Jumala anna itseään pilkata! (Gal 6:7, Hepr 10:26-31).

Entä ns. avoliitossa elävät? Jos tästä suhteesta on lapsia, niin silloin lienee useimmissa tapauksissa selvintä mennä naimisiin. Jos taas keskenään lapsettoman ns. avoparin jommallakummalla osapuolella on vihitty puoliso odottamassa, niin lopetettakoon haureellinen suhde ja alkuperäinen liitto palautettakoon. Entä jos ns. avopuoliso ei suostu menemään naimisiin tilanteessa, jossa olisi parasta avioitua esim. yhteisten lasten tähden? Herra armahda, vaikea tilanne!

Past. Juha Muukkonen
Rinnetie 10
95420 Tornio
puh. 040 591 6762 työ, 050 359 6939
s-posti: juha.muukkonen@jippii.fi

Päivitetty 05.12.2004