ONKO JUMALA TODELLAKIN SANONUT? (1Moos 3:1-19)
Saarna Oulun Timoteus-yhteisössä (Tuulimyllynkatu 18)
Ensimmäinen paastonajan sunnuntai, 10.2.2008
Raamatunkäännös: KR 1933/38
RIPPIPUHE
Suuri pääsiäispaasto alkaa laskiaistiistain jälkeisestä keskiviikosta.
Pääsiäiseen on aikaa tuhkakeskiviikosta lukien 40 päivää, sunnuntait
pois lukien. Raamatullisen viikon ensimmäisenä päivänä, Jeesuksen
ylösnousemuksen päivänä, ei koskaan paastota. Paastonajan mitta, 40
päivää, viittaa erityisesti Jeesuksen 40 päivän paastoon autiomaassa
heti Hänen kasteensa jälkeen, ennen kuin Hän aloitti julkisen
toimintansa.
Muita 40 päivän paaston esikuvia VT:ssa ovat esim. profeetta Eliaan 40
päivän vaellus Beerseban lähettyviltä Hoorebin vuorelle enkelin antaman
leivän ja veden voimalla (1Kun. 19) sekä myös Mooseksen olo Siinain
vuorella 40 päivää, eli tuolla samalla Hoorebin vuorella, (2Moos. 24).
Myös valitun kansan autiomaavaelluksen mitta, 40 vuotta, on yksi esikuva
luvulle 40.
Jeesusta kiusattiin hänen paastotessaan ja valmistautuessaan julkiseen
toimintaansa. Se oli Hänen pääsiäistään edeltävä paasto. Muistat varmaan
Perkeleen sanat Jeesukselle noiden neljänkymmenen päivän kuluttua: "Jos
sinä olet Jumalan Poika..." Jeesus oli juuri kasteensa yhteydessä
kuullut Isän Jumalan sanat taivaasta: "Tämä on minun rakas Poikani,
johon minä olen mielistynyt." Nyt Saatana yritti saada Jeesusta
epäilemään noita Isän sanoja: "Jos sinä olet Jumalan poika..."
Jos Jeesus olisi suostunut Kiusaajan ehdotuksiin, hän olisi samalla
tunnustanut epäilevänsä omaa asemaansa Jumalan Poikana. Noissa Jeesuksen
kiusauksissa oli kyse myös siitä, että Perkele halusi Jeesuksen luopuvan
täydestä ihmisyydestään, käyttävän omaa jumaluuttaan omaksi hyväkseen.
Jos Jeesus olisi alkanut käyttää jumalallista valtaansa ja voimaansa
omien inhimillisten tarpeidensa täyttämiseen, niin silloin Kristus ei
olisi voinut enää ihmisenä kuolla ihmisten puolesta. Silloin Jeesus
olisi ollut vain näennäisesti ihminen, ja ei olisi voinut loppuun asti
ja kokonaan sovittaa ihmisenä ihmisten syntejä.
Saatana kiusaa myös minua ja sinua luopumaan ihmisyydestämme. Perkele
haluaa meidän asettuvan Jumalan paikalle erottamaan hyvä ja paha
toisistaan oman mielemme mukaan, ei Jumalan sanan mukaan. Saatana
houkuttelee meitä olemaan riippumattomia Luojastamme, itsenäistymään
Herrastamme. Synnissä on syvimmiltään kysymys juuri tästä: ihmisen
halusta asettua Jumalan paikalle, tietää ja päättää hyvän ja pahan
välinen raja itsenäisesti ilman Jumalan ilmoitusta. Kun me olemme
ylpeitä, pelkureita, tottelemattomia, itsekkäitä, irstaita,
haureellisia, laiskoja, valehtelijoita tai himoajia, niin se kertoo
siitä, että olemme hylänneet ihmisyyden ja halunneet asettua Jumalan
paikalle. Olemme halunneet itsenäistyä Herran sanoista ja Hänen
asettamistaan rajoista, olemme halunneet toteuttaa enemmän meihin
lankeemuksessa lyötyä Perkeleen kuvaa kuin meihin luomisessa ja
lunastuksessa asetettua Jumalan kuvaa.
Herra kehottaa tänään meitä jokaista palaamaan takaisin oman tahtomme
tieltä Jumalan sanan alle. Jumalan tahto on, että meissä kirkastuisi
Kristus, ei Kiusaaja. Jättäkäämme siis kaikki lankeemuksemme ja pimeyden
teot Herramme ristin juurelle ja tunnustakaamme syntimme.
SAARNA
Rippipuheessa kuulimme Perkeleen kiusaavan Jeesusta. Mutta Jeesus ei
suinkaan ollut ensimmäinen, jota Saatana kiusasi. Tämän ensimmäisen
paastoajan sunnuntain VT:n profetiana on syntiinlankeemuskertomus. "Onko
Jumala todellakin sanonut?", kysyi se vanha kehno. Käärmeen kysymys
Eevalle on ajankohtainen ja kipeästi meihin osuva tänäkin päivänä.
Saatanan taktiikka ei ollut muuttunut ensimmäisten ihmisten ajoista
Jeesuksen aikaan mennessä mihinkään, ja samat ovat sen kujeet tänäkin
päivänä.
Maailmankaikkeudessa on yksi ainoa varma kiintopiste. Kaikki muut asiat
ovat alituisessa liikkeessä ja muutoksen tilassa. Jo Arkhimedes (287-212
eKr.), Sisilian Syrakusassa kaksisataaluvulla ennen Kristusta elänyt
antiikin ajan suurin matemaatikko ja fyysikko, ymmärsi tämän kaiken
alituisessa liikkeessä olemisen sanoessaan: "Antakaa minulle kiinteä
piste seisoakseni, niin vipuan maan paikaltaan." Jumalan sana on tuo
pysyvä kiintopiste, se kestää vielä silloinkin, kun nyt näkemämme
maailma, maa ja taivas katoavat. Jeesus sanoo: "Taivas ja maa katoavat,
mutta minun sanani eivät koskaan katoa." (Matt. 24:35) Ja muistamme,
että Jeesus on sama Herra ja Jumala, josta me Herra- eli Jahve-nimisenä
voimme lukea VT:sta.
Perkeleen tavoitteena on saada tuo ainoa elämän varma kiintopiste, Pyhän
Raamatun sana, pimitetyksi silmiltämme. Niin kauan, kun ihminen riippuu
kiinni Jumalan sanassa, ei Saatana tuota ihmistä voi omakseen saada.
Valtataistelussa, joka ihmisen sydämen ja elämän herruudesta käydään, on
keskeisimpänä asiana luottamus tai epäluottamus Raamattuun, usko tai
epäusko Jumalan sanaa kohtaan. Se, joka uskoo Jumalan Sanaan, kuuluu
Jumalan valtapiiriin. Puolestaan se, joka ei luota Raamattuun, on
sielunvihollisen oma.
Puhuessaan Eevalle paratiisissa käärme halusi saada ihmisen epäilemään
Jumalan sanoja ja Herran käskyä. "Onko Jumala todellakin sanonut?"
Saatana myöntää, että Jumala on sanonut jotakin, mutta vääristää tuon
sanan sisällön. Saatana haluaa ihmisen asettuvan Jumalan yläpuolelle
selittämään, mitä Jumala muka on käskyllään tarkoittanut.
Jumalan sana on kuitenkin luettava ja uskottava juuri niin kuin se on
kirjoitettu. Jos me ihmisinä yritämme ruveta selittelemään, miksi
kaikkivaltias, koko maailmankaikkeuden luonut Jumala, on käskynsä
antanut - jos yritämme päästä Jumalan ajatusten taakse - joudumme
harhaan. Emme me pienet tomuhiukkaset suuressa maailmankaikkeudessa voi
nousta Jumalan yläpuolelle hänen ajatuksiaan ja tarkoitusperiään
selittelemään. Jumalan sanat ovat oikeat, vakaat ja todet, vaikka me
emme niitä juuri nyt ymmärtäisikään. Meidän ihmisten paikka on Jumalan
sanan, Raamatun, alapuolella, ei sen päällä. Syvimmältään me ihmiset
emme voi tutkia Jumalan sanaa, vaan Jumalan sana tutkii meitä.
Samalla tavoin Perkele, maailma ja oma ylpeä sekä itsekäs lihamme
haluavat tänäkin päivänä turhentaa ja selittää pois selvät jumalalliset
säädökset, jotka voimme Raamatusta lukea. Ei ihminen, ei Jumala, ei
Hänen sanansa eikä myöskään kiusaaja ole miksikään muuttunut sitten
syntiinlankeemuksen. Oli kysymys sitten lepopäivän pyhittämisestä,
miehen ja naisen eri tehtävistä seurakunnassa sekä perheessä tai
avioliiton pyhyydestä ja elinikäisyydestä, niin sama taistelu on
tänäänkin menossa. Perkele yrittää saada minut ja sinut luopumaan
Jumalan sanasta saadakseen meidät omaan valtapiiriinsä, synnin orjiksi.
Ja me uskovaisetkin horjahtelemme ja usein lankeammekin viettelysten
pauloissa.
Mutta Herran omat tunnistaa siitä, että vaikka he kaatuvat ja lankeavat,
he nousevat jälleen. Miika 7:8-9: "Älkää iloitko, minun viholliseni,
minusta: jos minä olen langennut, niin minä nousen; jos istun
pimeydessä, on Herra minun valkeuteni. 9. Minä tahdon kantaa Herran
vihaa, sillä minä olen tehnyt syntiä häntä vastaan, siihen asti että hän
minun asiani toimittaa ja hankkii minulle oikeuden. Hän tuo minut
valkeuteen, minä saan nähdä hänen vanhurskautensa." Samoin Psalmissa
37:23-24: "Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle
kelpaa. 24. Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee
hänen kättänsä."
Sen sijaan kun Jeesuksen uskosta osaton ihminen sortuu syntiinsä, hän
jää siihen makaamaan. Asia jää Jumalan kanssa selvittämättä, ja
väärintekijä on sidottu syntiinsä, niin tässä elämässä kuin
ikuisuudessakin. Kun uskova horjahtaa tai lankeaa maahan, niin Pyhä
Henki ei anna tuolle ihmiselle rauhaa, ennen kuin asia on selvitetty.
Ikävä kyllä joskus haluamme hiljentää tuon totuuden torven sydämissämme.
Jos syytöksen hiljentäminen jatkuu, niin lopulta sydämemme ja
omatuntomme käy tunnottomaksi. Viimein se hiljenee koko jäljellä olevan
elämän ajaksi. Raamatussa tällaisista ihmisistä sanotaan, että heidän
omatuntonsa on poltinraudalla merkitty. Se kohta, minkä poltinrauta on
polttanut, on tunnoton, paatunut.
Langenneen Luciferin, valheen isän, kiusauksen ydin oli siis sanoissa:
"Onko Jumala todellakin sanonut?" Jumala on Sanallaan luonut maailman ja
kaiken olemassa olevan. Sana tarkoittaa samanaikaisesti sanaa sen
nimenomaisessa merkityksessä kuin myös itseään Jeesusta, Jumalan Sanaa
persoonana, elävää ja lihaksi tullutta Sanaa. Jumalan kirjoitettu sana
eli Raamattu on pysyvä ja säilyvä vielä silloinkin kuin taivas ja maa
katoavat (Matt. 5:18). Jumalan sana on kokonansa totuus (Ps. 119:160).
Ja totuushan tunnetusti tarkoittaa Jeesusta! (Joh. 14:6)
Raamatun eli Jumalan ilmoituksen totuudellisuus on kaiken Jumalan
tuntemisen, uskon ja elämän perusta. Totuus tarkoittaa samanaikaisesti
sekä oikeaa, kestävää ja erehtymätöntä sen yksinkertaisessa
merkityksessä kuin myös itseään Jeesusta, joka on Tie ja Totuus ja Elämä
(Joh. 14:6). Syvimmiltään Raamatun totuudellisuus ja erehtymättömyys on
nimenomaan sitä, että se kertoo oikein ja luotettavasti Jeesuksesta,
Pelastajastamme.
Luterilaisesta kirkosta käytetään aivan oikein määrittelyä "sanan
kirkko", samoin kuin kirkon palvelijoiden (erityisesti piispat, paimenet
ja muut julistus- ja opetustehtävissä olevat) työ on sanan julistamisen
ja opettamisen tehtävä ja heidän valtansa on nimenomaan sanan valtaa.
Jos piispa tai muu paimen jättää Jumalan sanan saarnan ja sen mukaisen
seurakunnan kaitsemisen, on hän muuttunut palkkapaimeneksi, jonka
jäljiltä löytyy vain raadeltuja ja henkihieverissä olevia lampaita, niin
kuin olemme nyt omana aikana nähneet.
Jos ihmisellä on sydämessään Jumalan sana, niin hänellä on silloin myös
Jumalan tunteminen ja yhteys Häneen: se on ikuinen elämä ja
ikionnellisuus eli autuus. Jumalan sana on kaikki - sanan ulkopuolella
ei ole mitään muuta kuin kuolemaa, eroa ja täyttymättömiä tarpeita sekä
toteutumattomia toiveita. Saatana tietää tämän ja siksi se ensimmäiseksi
ja erityisesti haluaa kateellisuudessaan viedä ihmiseltä pois Jumalan
sanan. Jos hän siinä onnistuu, niin silloin ihmisellä ei ole enää mitään
keinoja pysyä kiinni Jumalassa ja pelastuksessa. Oikea pelastava usko ja
Pyhän Hengen vaikuttama hengellinen elämä seisoo Jumalan kirjoitetun
sanan, Raamatun, varassa. Jos ihmisen sydämestä puuttuu luottamus
Raamatun totuuteen ja varmuuteen, Saatana saa hänestä kaikissa
käänteissä tyylipuhtaan selkävoiton.
Saatana on valheen isä jo ensimmäisestä puheestaan alkaen: "Älkää syökö
mistään puutarhan puusta?" KR 1933 kääntää poikkeuksellisesti väärin:
"Älkää syökö kaikista paratiisin puista." KR 1933/38:ssa on joidenkin
laskujen mukaan noin sata käännösvirhettä. KR 1992:ssa näitä virheitä on
ainakin kymmenkertainen määrä. Tuo yleensä luotettavan 1930-luvun
Kirkkoraamatun lause, 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista', olisi
tosi Jumalan sana. Mutta Perkele on valehtelija ja pettäjä alusta
alkaen, ei se puhu totuutta, vaan vääristelee Jumalan sanaa sanomalla:
"Älkää syökö mistään paratiisin puusta", joka on siis hepreankielisen
tekstin oikea käännös.
Tällä valheellisella väitteellään käärme pohjustaa ihmisen mieleen
epäilyn siitä, että Jumala on itse asiassa häijy ja ihmistä huonosti
kohteleva diktaattori. Saatana haluaa uskotella ihmiselle, että Jumala
ei olekaan ihmisen parasta ajatteleva hyvä ja rakastava Luoja ja
Ylläpitäjä, vaan sen sijaan ihmistä tarkoituksellisesti pimeydessä ja
tietämättömyydessä pitävä ilonpilaaja.
Saatana on kateellinen Jumalalle Hänen vallastaan, asemastaan ja
kunniastaan. Samoin käärme on kateellinen myös ihmiselle, joka saa olla
suorassa yhteydessä Jumalaan. Ihmisyys tulisi myös saamaan ihmiseksi
syntyvässä Jumalassa Jeesuksessa jumalallisen olemuksen. Enkelit eivät
koskaan tulisi saamaan tällaista kunniaa. Kiusaajaa tyydyttää jo se, jos
hän saa Jumalan ja ihmisen pysymään erossa toisistaan. Tuo ihmisen ja
Jumalan ero (hepr. heţ' eli aita eli synti) toteutuu käytännössä
niin, että Perkele saa ihmisen epäilemään Jumalan sanaa.
Saatana tarttui Jumalan kieltoon syödä hyvän ja pahan tiedon puusta
siksi, että se oli ainoa asia, minkä Jumala oli kieltänyt.
Houkuttelemalla ihmisen rikkomaan juuri tämän Jumalan kiellon, Perkele
saisi rikottua Jumalan ja ihmisen välisen rakkaus- ja luottamussuhteen.
Naisen olisi pitänyt heti kättelyssä kieltäytyä keskustelemasta
kiusaajan kanssa. Saatanan kanssa ei pidä koskaan lähteä neuvottelemaan,
keskustelemaan ja dialogia käymään. Jo pelkkä pohdinta ja ajatus siitä,
mitä hyvää Jumalan käskyn rikkomisesta itselleen saisi, on turmiollista.
Liha on heikko, eikä sitä pidä provosoida eli yllyttää maalailemalla
synnillisiä pilvilinnoja.
Saatana valitsi ensimmäiseksi kohteekseen heikomman lenkin, joka oli
saanut käskyn toisen käden kautta, ei suoraan lähteestä Jumalalta.
Naisen olisi tässä kiusauksen hetkessä tullut todeta: "Jumala ei ole
asettanut minua sakramenttia hoitamaan ja jakamaan. Se tehtävä on
omistettu miehelle."
Jumalahan oli asettanut miehen paratiisiin paimeneksi eli pastoriksi
pitämään yllä kunnioitusta Jumalan sanaa kohtaan. Jumala puhui ensiksi
miehelle, jonka tehtävänä oli sitten opettaa ja saarnata myös
seurakunnalle eli vaimolle Jumalan sanat. Aadamin tehtävänä oli toimia
myös sapattina sakramentin hoitajana eli paratiisin keskellä olevan
elämän puun hedelmän jakajana. Näin opettaa meille uskonpuhdistajamme
Martti Luther.
Mutta Eeva ryhtyikin miehensä tilalle naispapiksi saarnaamaan
miehelleen: 'Maista sinäkin, Aatu, tästä puusta. Tämä on maukas, ihana
ja suloinen!" Eeva alkoi myös jakaa sakramenttia, ojensi miehelleen
kielletyn hedelmän toisesta paratiisin keskellä olevasta puusta.
Ensisijainen vastuu tästä lankeemuksesta ei kuulu kuitenkaan Eevalle,
vaan Aadamille, joka kuuli vaimoansa. Jumala asetti Aadamin, paimenen
eli toimitusjohtajan ensisijaiseen vastuuseen siitä, että seurakunta on
rikkonut Herran käskyn. 1Moos. 3:9. Miehen tehtävä ei ole kuunnella ja
totella ihmistä, ei edes rakasta (eli rakastettavaksi annettua!)
vaimoaan, jos nuo ihmisen sanat ovat Jumalan sanan vastaisia.
Naispappeus oli maailman ensimmäinen Jumalan sanan vastainen asia eli
synti, ja sen jälkeen seurasivat kaikki mahdolliset muutkin synnit. Myös
näinä lopun aikojen viime hetkillä seurakuntaa yritetään murtaa samasta
kohdasta käsin. Mutta nyt meidän tilanteemme on verrattomasti Aadamin
aikuista tilannetta parempi. Vaikka seurakunta lankeaisikin, niin meillä
on nyt kiusauksen ja koettelemuksen kestävä Mies, uusi Aadam, joka pitää
Jumalan käskyn eikä sorru lankeemukseen. Siksi, olipa ympärillämme miten
paljon lankeemusta tahansa, me saamme olla turvassa Jeesuksen siipien
suojassa.
Lankeemuksessa näkyy itsekorotus eli ylpeys (Tulette niin kuin Jumala!).
Saatana lankesi tähän (Hes. 28) ja sai myös ihmisen pauloihinsa samalla
houkutuksella. Kun paratiisin vartijaenkeli lankesi itsekorotukseen ja
ylpeyteen, siitä tuli koko luodun kaikkeuden tuhovoima. Kun Jumalan
kaltaiseksi mutta Jumalan tahdon alle luotu ihminen lankesi haluamaan
Jumalan kaltaisuutta tiedossa ja ymmärryksessä, hänestä tuli koko
maailman pilaaja. Halu Jumalasta riippumattomuuteen on ihmisen ongelman
ja synnin ydin.
Myös lopunajan antikristus haluaa olla oikeasta Kristuksesta riippumaton
ja asettaa itsensä Jeesuksen sijaan. Antikristus asettuu Jumalan
temppeliin ja julistaa olevansa Jumala eli muista riippumaton ja
itsenäinen vallankäyttäjä. Vallanhimo ja siihen kytkeytyvä rahan ja
nautintojen himo on näkyvä muoto tästä antikristillisyydestä.
Mutta me, jotka haluamme riippua kiinni yksin Jeesuksessa, Jumalan
Sanassa, käännämme katseemme tänään kuulemamme
syntiinlankeemuskertomuksen jakeeseen 15. Nykyisessä uusimmassa
raamatunkäännöksessä se on kelvottomasti käännetty, joten luen sen itse
vielä suoraan sanatarkasti alkuperäisestä heprean kielestä kääntäen.
Herran sanat käärmeelle: "Minä asetan vihollisuuden sinun ja naisen
välille, sinun siemenesi ja naisen siemenen välille. Hän (naisen siemen)
iskee sinua päähän, ja sinä isket häntä kantapäähän."
Naisen siemen on VT:n kielenkäytössä selvä viittaus Messiaaseen,
Jeesukseen. Ikävä kyllä nykyisin virallisesti käytössä olevan
suomenkielisen Raamattumme (KR 1992) kääntäjät eivät ole tätä tuoneet
esille muuten kuin alaviitteessä. Ja alaviitteitähän ei normaalisti
esimerkiksi seurakunnan jumalanpalveluksissa lueta. Rehellisesti sanoen
minulla on joskus vaikeuksia uusinta kirkkoraamattua kuultuani vastata
siihen: 'Tämä on Jumalan sana.' Tämä jae 15 on erittäin tärkeä. Se on
Raamatun alkulukujen kirkkaimpia Jeesuksen uhrikuolemaa profetoivista
kohdista. Kohtaa kutsutaan alku- eli protoevankeliumiksi.
Tässä on meidän toivomme tänä päivänä. Jeesus on murskannut Perkeleen
pään, joka on kuolema. Tuota voittoa hankkiessaan hän itse kärsii.
Käärmeen myrkkyhammas, rautanaula, iskee Jeesuksen kantapään läpi.
Meidän tähtemme, meidän syntiemme tähden. Paastonaika on erityisesti
tarkoitettu tämän muistamiseen: Jeesus annettiin kuolemaan meidän
syntiemme tähden. Ja kuolemallaan Hän murskasi Kiusaajan pään; se on
synnin, kuoleman ja Perkeleen vallan.
Rukoilemme: Kiitos, Vapahtajamme Jeesus, rakkaudestasi meitä syntisiä
kohtaan. Pidä meidät aina herkkinä Sinun sanallesi, jotta me pysyisimme
Sinun seurassasi kärsimystien kautta aina ylösnousemukseen ja taivaaseen
asti. Aamen.
"Osta totuutta, älä myy." Sananl. 23:23Past. Juha Muukkonen, Thurevikinkatu 8 D 22, 95420 Tornio
puh. 050 359 6939, s-posti: juha.muukkonen@netti.fi
Päivitetty 06.02.2008