PELASTAAKO KASTE?
(Gal. 5:1-6)
1. YMPÄRILEIKKAUS VANHASSA LIITOSSA
Jumalan rauhaa, veljet ja sisaret Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa!
Apostoli Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeen viidennen luvun alussa
ympärileikkauksesta. Miehen tai pojan esinahan ympärileikkaus oli yksi
Vanhan liiton keskeisimpiä asioita. Sen tähden ympärileikkauksesta
puhutaan niin monessa kohtaa myös Uudessa testamentissa.
Ympärileikkauksen ensimmäinen ja tärkein tehtävä VT:ssa on toimia
Jumalan Aabrahamin kanssa tekemän liiton merkkinä; eikä ainoastaan vain
merkkinä, vaan ympärileikkaus oli myös armonväline. (1Moos. 17:1-2,
9-14)
Lihan ympärileikkaus tuli myöhempinä aikoina juutalaisuudessa niin
tärkeäksi, että rabbien opetuksen mukaan koko Pyhällä maalla ei saisi
edes asua kukaan, joka ei ole ympärileikattu. Oikea juutalainen ei
voinut edes seurustella kenenkään ympärileikkaamattoman kanssa.
Juutalaisuudessa syntyi jopa sellainen väärä uskomus, että isä Aabraham
valvoi helvetin portilla ja tempasi kohti kadotusta kulkevan
ympärileikatun juutalaisen pois viime tipassa ennen kadotukseen
joutumista. Että ei vain vahingossakaan kukaan ympärileikattu joutuisi
helvettiin. Ei siis mitään uutta auringon alla. Meillähän on esimerkiksi
Helsingin Pakilan seurakunnan pastori Antti Kylliäinen opettanut monen
muun viisaalta näyttävän teologin kanssa, että kaikki pääsevät
taivaaseen. Ikävä kyllä niin taruihin uskoneet juutalaiset kuin
Raamatusta luopuneet pastoritkin ovat molemmat väärässä.
Ympärileikkaus oli yksi Vanhan liiton sakramenteista eli pyhistä
asioista. Se oli armonväline, jonka kautta Jumalan pelastava teko ja
tahto kohdistuivat nimenomaan tiettyyn, nimeltä mainittuun ihmiseen ja
perheeseen. Ympärileikkaus on yksi tärkeimmistä kasteen esikuvista.
Ilman ympärileikkausta ei ollut pelastusta eikä jumalayhteyttä Vanhan
liiton aikana. Ilman kastetta ei ole pelastusta eikä yhteyttä Jumalaan
Uuden liiton aikana. Ympärileikkaamaton ei voinut olla Vanhan liiton
aikana Jumalan valitun kansan, Israelin jäsen. Kastamaton ei voi olla
Uuden liiton aikana Jumalan valitun kansan jäsen, Herran Jeesuksen
Kristuksen oma. Ympärileikkaamaton ei saanut syödä pääsiäislammasta
(2Moos. 12:48); kastamaton ei voi syödä todellista pääsiäislammasta
ehtoollisessa, Jumalan Karitsaa Herraa Jeesusta Kristusta.
Ympärileikkauksessa annettiin lapselle nimi (Luuk. 1:59, 2:21);
kasteessa annetaan lapselle nimi.
2. SYDÄMEN YMPÄRILEIKKAUS
Meidän aikanamme kaste opetetaan ja uskotaan laajasti väärin. Samoin
tapahtui aikanaan myös ympärileikkauksen kohdalla. Vanhan testamentin
profeetat taistelivat kansan - ja todennäköisesti myös uskonnollisten
johtajienkin - keskellä vahvana elävää uskomusta vastaan, jonka mukaan
lihan ympärileikkaus sellaisenaan automaattisesti takasi oikean suhteen
Jumalaan. Esimerkiksi Jeremia nuhteli kansaa siitä, että se ei elänyt
ympärileikkauksensa mukaisesti. "Ympärileikatkaa itsenne Herralle ja
poistakaa sydämenne esinahka, te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat,
ettei minun vihani syttyisi kuin tuli ja palaisi, eikä olisi
sammuttajaa, teidän tekojenne pahuuden tähden." (KR 1938 Jer. 4:4)
Jeremian mukaan koko kansa oli niin sydämeltään kuin korviltaankin
ympärileikkaamaton (Jer. 6:10, 9:25). Jo Mooses oli puhunut samasta
teemasta: "Ympärileikatkaa sentähden sydämenne älkääkä olko enää
niskureita." (KR 1938 5Moos. 10:16). Diakoni Stefanus viittaa näihin
Mooseksen ja Jeremiaan sanoihin pitäessään puhetta Suuren neuvoston
edessä: "Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta,
aina te vastustatte Pyhää Henkeä - niinkuin teidän isänne, niin tekin."
(KR 1938 Apt. 7:51).
Mooses profetoi myös tulevasta ajasta, jolloin Herra kokoaa ja noutaa
oman hajotetun kansansa maan ja taivaan ääristä: "Ja Herra, sinun
Jumalasi, tuo sinut siihen maahan, jonka sinun isäsi ovat omistaneet, ja
niin sinä otat sen omaksesi; ja hän tekee sinulle hyvää ja antaa sinun
lisääntyä enemmän kuin isiesi. 6. Ja Herra, sinun Jumalasi,
ympärileikkaa sinun sydämesi ja sinun jälkeläistesi sydämet, niin että
rakastat Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta
sielustasi, että eläisit." (KR 1938 5Moos. 30:5-6)
Paavali tarttuu näihin Mooseksen ja Jeremian sanoihin opettaessaan
Roomalaiskirjeensä kautta koko kristikuntaa: "Sillä ei se ole
juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus
se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; 29. vaan se on juutalainen, joka
sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen
ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei
ihmisiltä, vaan Jumalalta." (KR 1938 Room. 2:28-29)
Miten lihan ympärileikkaus ja sydämen ympärileikkaus liittyvät
toisiinsa? Ensimmäinen liittymäkohta on se, että lihan
ympärileikkauksessa poistetaan herkän paikan päältä nahkapeite. Sydämen
ympärileikkaus tarkoittaa sitä, että sydämen päältä poistetaan kaikki
sellainen suoja ja peite, mikä estää sitä tuntemasta herkästi.
Ympärileikattu sydän tuntee ja kokee herkästi niin syyllisyyden Jumalan
edessä kuin anteeksisaamisen ja armon riemunkin. Ympärileikattu sydän ei
kätkeydy ja suojaudu lähimmäisen hädältä, vaan se itkee itkevien kanssa
ja riemuitsee riemuitsevien kanssa (Room. 12:15). Ympärileikatun sydämen
vastakohta on paatunut sydän; poltinraudalla merkitty eli tunnoton
(1Tim. 4:2). Ympärileikatut korvat puolestaan kuulevat herkästi Jumalan
sanan.
Toinen liittymäkohta on saastaisuuden eli synnin poistaminen. Esinahka
tarkoitti saastaisuutta. Sydämen ympärileikkaus tarkoittaa siis
saastaisuuden eli synnin poistamista sydämestä. Sydämen ympärileikkaus
eli hengellinen ympärileikkaus on jokapäiväisessä parannuksessa
elämistä.
3. YMPÄRILEIKKAUS KASTEEN ESIKUVANA
Sydämen ympärileikkaus eli hengellinen ympärileikkaus tarkoittaa
Paavalin Kolossalaiskirjeen opetuksen mukaan nimenomaan kristillistä
kastetta, jossa meidät liitetään Kristukseen. "... ja Hänessä te myös
olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan
lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: 12.
ollen haudattuina Hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan
olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti
hänet kuolleista. 13. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja
lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät Hän teki eläviksi yhdessä
Hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset..." (KR 1938 Kol.
2:11-13)
Paavali oli ollut myös keskeinen vaikuttaja Jerusalemissa pidetyssä
apostolien kokouksessa, jonka mukaan pakanuudesta kristinuskoon
kääntyviä ei tarvinnut ympärileikata (Apt. 15). Olivathan jotkut
Jeesuksen uskoon tulleet juutalaiset opettaneet pakanakristittyjä:
"Ellette ympärileikkauta itseänne, niinkuin Mooses on säätänyt, ette voi
pelastua." (Apt. 15:1). Paavali oli kuitenkin Jumalan Pyhän Hengen
vaikutuksesta Vanhan liiton kirjoitusten äärellä ymmärtänyt, että lihaan
tehty ympärileikkaus ei ollut enää tarpeellinen pakanalähetyksen
aikakautena.
"Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan
uusi luomus." (KR 1938 Gal. 6:15) "Ei ympärileikkaus ole mitään, eikä
ympärileikkaamattomuus ole mitään, vaan Jumalan käskyjen pitäminen." (KR
1938 1Kor. 7:19) "Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka
Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa
Jeesuksessa, emmekä luota lihaan." (KR 1938 Fil. 3:3).
Lihan ympärileikkaus ei ole enää Uuden liiton aikana välttämätön
pelastumiselle. Sydämen ympärileikkaus eli uudestisyntyminen kasteen
kautta ja jokapäiväinen uskossa ja parannuksessa eläminen (hengellinen
ympärileikkaus), on sen sijaan on ehdoton edellytys pelastukseen. Uuden
liiton aikana kaste sai sen paikan, mikä oli Vanhassa liitossa ollut
ympärileikkauksella. "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka
ei usko, se tuomitaan kadotukseen." (KR 1938 Mark. 16:16)
4. VÄÄRÄ OPPI YMPÄRILEIKKAUKSESTA JA KASTEESTA
Vanhan liiton aikana ympärileikkaus ymmärrettiin ja uskottiin Israelin
kansan keskellä laajalti mekaanisesti ja ihmiskeskeisesti: kun olet
ympärileikattu ja elät Mooseksen lain mukaisesti, pelastut. Seurauksena
oli omavanhurskaus; ihminen pelastuu omien tekojensa ja oman lain
täyttämisen kautta. Ympärileikattu ja Mooseksen lain täyttämisessä
kilvoitteleva saattoi ylpeillä omasta elämästään toisten rinnalla.
Hurskas fariseus kiitti rukouksessa Jumalaa siitä, että hän ei ollut 1)
pakana, joka ei tuntenut lakia, 2) orja, joka ei oman alistetun asemansa
vuoksi pystynyt täyttämään lakia ja 3) nainen, joka ei kuukautistensa ja
lastensynnyttämisen tähden voinut osallistua kaikkeen säädettyyn
hurskauden harjoitukseen. Nämä hurskaat kilvoittelijat, fariseukset ja
kirjanoppineet, olivatkin Jeesuksen kaikkein ankarimpia vastustajia ja
vihaajia. Ja Jeesus kutsuu heitä käärmeiksi, kyykäärmeiden sikiöiksi
(Matt. 23:33). Miksi Jeesus ja nämä hurskaat ihmiset eivät tulleet
keskenään toimeen? Syynä on se, että Jeesus saarnaa lakia niin täytenä
ja kovana, että hurskaimmat ja ihmisten silmissä parhaimmatkin joutuvat
sen saarnan edessä syntisen paikalle. Ja sehän ei ylpeän ja itsensä
muiden yli korottaneen luonnolle sovi, että hän olisi samassa joukossa
syntisten, langenneiden ja halveksuttujen kanssa.
Meidän aikanamme vastaavan uskonkäsityksen voi tavata sekä ns.
uudestikastajien kuin myös monien kansankirkkoon kuuluvien - mutta
tosiasiassa evankeliumin uskosta luopuneiden - keskellä.
Uudestikastajien keskuudessa kasteeseen ja hurskaaseen elämään
suhtaudutaan samalla tavalla kuin fariseukset suhtautuivat
ympärileikkaukseen ja Mooseksen lain täyttämiseen. Kaste on heille
ihmisen oma valinta, kuuliaisuuden askel, ei suinkaan Jumalan suvereeni
armonväline. Myös usko ja hurskas elämä on ihmisen oma teko, ihmisen oma
saavutus ja ihmisen oman tahdon valinta.
Kansankirkon keskellä elää puolestaan vahvana saman fariseusten
harhaopin muita muunnoksia: Kaste (eli Vanhan liiton aikana
ympärileikkaus) pelastaa ihmisen riippumatta siitä, mitä hän uskoo.
Monet papit saarnaavat erityisesti hautauspuheissaan hyviksi
kristityiksi ja autuaiksi taivaskansalaisiksi kaikki kastetut vainajat,
jopa kirkosta eronneet. Jos ihminen ei ole eläessään halunnut kuulla
Jumalan sanaa, tunnustaa syntejään, käydä ehtoollispöydässä ja uskoa
Jeesukseen, niin ei hän kuollessaan pyhäksi muutu ja taivaaseen pääse.
Tässä mainitsemani kirkosta eroaminen koskee niitä, jotka ovat eronneet
kirkosta siksi, että siellä uskotaan Raamatun Jeesukseen. Jos joku on
eronnut kansankirkosta siksi, että siellä ei enää uskota Raamatun
Jeesukseen, niin silloin tilanne on tietenkin toinen. Tällainen
kansankirkosta eronnut uskova ihminen ei tietenkään ole eronnut
Kristuksen kirkosta. Hän ei jätä kristittyjen yhteyttä, Raamatun
lukemista, rukousta ja jumalanpalveluksissa käymistä, vaan sitä
innokkaammin osallistuu ja liittyy sellaisten jumalanpalvelusyhteisöjen
eli seurakuntien toimintaan, joissa uskotaan Raamatun Jeesukseen.
Jumalan laki, kymmenen käskyä, on annettu fariseusten harhaopin toisen
muunnelman mukaan siksi, että ihmiset voisivat elää sovussa keskenään ja
että ihmiset kykenisivät rakastamaan toisiaan. Antikristilliseksi tämän
opin tekee se, että siinä on ohitettu ja hylätty tärkein asia: Jumalan
täydellistä pyhyyttä ja tinkimätöntä oikeudenmukaisuutta vaativa
vanhurskaus. Se, joka hylkää laista sen tärkeimmän asian - laki osoittaa
jokaisen ihmisen syntiseksi ja jokaisen ihmisen oman elämänsä
perusteella matkalla helvettiin olevaksi - hylkää samalla Jeesuksen.
Omasta mielestään hurskaat, onnistuneet, hyvät ja pyhät ihmiset
tosiasiassa vihaavat evankeliumien Jeesusta, joka omalla ristillään
saarnaa heille joka hetki: 'Koska sinä olet niin surkea ja huono, niin
syntinen, jumalaton ja lankeava, niin siksi minä jouduin ristillä
kärsimään helvetin tuskia sinun tähtesi.' Mutta sen sijaan se, joka
tietää ja tunnustaa niin Jumalan kuin ihmisten edessä olevansa surkea ja
huono, syntinen, jumalaton ja lankeava, rakastaa Jeesusta ja Hänen
ristiään. Sieltä Golgatan ristiltä saamme kuulla ne kaipaamamme sanat:
"Poikani, tyttäreni, sinun syntisi on annettu sinulle anteeksi. Mene
Herrasi rauhaan äläkä enää syntiä tee."Past. Juha Muukkonen, Thurevikinkatu 8 D 22, 95420 Tornio
puh. 050 359 6939, s-posti: juha.muukkonen@netti.fi
Päivitetty 23.07.2007