RISTIINNAULITTU KRISTUS (1Kor. 1:20-25) (Luuk. 3:1-6)
Saarna 19.2.2006 toisena sunnuntaina ennen paastonaikaa (2 ep)
Tämän sunnuntain epistola- eli kirjeteksti puhuu ristiinnaulitusta Kristuksesta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus. Paavali kirjoittaa muutamaa jaetta myöhemmin: "Kun tulin luoksenne, veljet, en julistanut Jumalan todistusta teille suurenmoisen puhetaidon tai viisauden keinoin. En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta." (1Kor 2:1-2) Minäkin haluan saarnata teille tänään Ristin Herrasta. Jeesus ja Hänen ristinsä on (luterilaisen) kristinuskon luovuttamaton keskus. Miksi tällainen kauhea, kiduttava ja häpäisevä Jumalan Pojan verenvuodatus ja teloitus on nostettu kaiken muun yläpuolelle?
1. Ilman verenvuodatusta ei ole anteeksiantoa Jumala on tinkimättömän oikeudenmukainen ja pyhä. Siksi Hän ei voi katsoa mitään vääryyttä ja pahuutta, epäoikeudenmukaisuutta ja syntiä sormien läpi, ei pienintäkään. Jokaisen vääryys on korvattava, jokainen velka maksettava, jokainen synti sovitettava. Jumalan kuvaksi luodun ihmisen lankeemus ja kapinointi pois Jumalan sanasta on sellainen majesteettirikos, jonka sovittamiseksi ei riitä mikään vähempi kuin veri. "Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä." (3Moos. 17:11) Sielu-sanan kohdalla on alkuperäisessä hepreankielessä sana 'näfäs', joka tarkoittaa myös laajemmin elollisen olennon elämää. Näfäs-sanan konkreettinen merkitys on kita, kurkku tai nielu.
Heprealaiskirjeen kirjoittaja opettaa meille, miten Jeesus antoi omalla ristillään Uuden liiton täydellisen ja kertakaikkisen uhrin. "Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen. 13 Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, 14 kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa.
15 Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille luvatun iankaikkisen perinnön. 16 Liitto on myös testamentti, ja testamentin tekijän kuolema on aina voitava näyttää toteen. 17 Testamenttihan astuu voimaan vasta sen tekijän kuoltua; tekijänsä eläessä sitä ei voida koskaan panna täytäntöön. 18 Siksi ei ensimmäistäkään liittoa voitu vahvistaa ilman verta. 19 Luettuaan kansalle lain käskyt Mooses otti sonnien ja pukkien verta sekä vettä, punaista villaa ja iisopinvarsia ja vihmoi lain kirjan ja koko kansan 20 sanoen: "Tämä on sen liiton veri, jonka Jumala on teille säätänyt." 21 Samalla tavoin hän vihmoi verta teltan ja kaikkien jumalanpalveluksessa käytettävien esineiden päälle. 22 Lain mukaan melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksianto ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta.
23 Kun siis taivaan todellisuuden kuvat on näin puhdistettava, tulee itse todellisuus puhdistaa paremmin uhrein. 24 Kristus ei mennytkään ihmiskäsin tehtyyn pyhäkköön, joka on vain todellisen pyhäkön kuva, vaan itse taivaaseen ollakseen nyt Jumalan edessä puhumassa meidän puolestamme. 25 Hänen tarkoituksenaan ei myöskään ole antaa uhriaan toistuvasti, niin kuin tavallinen ylipappi kerran vuodessa vie kaikkeinpyhimpään verta, joka ei ole hänen omaansa. 26 Muutoinhan Kristuksen olisi pitänyt kärsiä kuolema monet kerrat maailman luomisesta lähtien. Hän on kuitenkin tullut tähän maailmaan vain kerran, nyt aikojen lopulla, hävittääkseen synnin uhrillaan. 27 Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle. 28 Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat. (Hepr. 9:12-28)
2. Kristuksen veri Raamatun alkukertomuksissa
Herramme Jeesuksen Kristuksen Golgatan ristillä vuodattama veri näkyy koko Raamatun lävitse punaisena lankana. Jeesuksen veri tulee Raamatussa (kätketysti) esiin jo luomiskertomuksessa (1Moos. 2:21-24): "Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla. Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: - Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu. Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi." Tässä on esikuva ja saarna Golgatasta, jossa syvään (kuoleman) uneen vaivutetun uuden Aadamin eli Jeesuksen kylki avataan. Jumala, Isä, rakentaa Jeesuksen kyljestä valuvasta verestä ja vedestä (Joh. 19:34) eli kasteen ja ehtoollisen kautta Jeesukselle morsiamen eli seurakunnan. Jeesuksen verestä saarnaa myös ns. alkuevankeliumi eli protoevankeliumi (1Moos. 3:15): "Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän." Käärmeen siemen iskee vaimon siementä kantapäähän eli Saatana yllyttää jumalattomia (hengellinen käärmeen siemen) naulitsemaan Jeesuksen (vaimon siemen) ristille - naula iskettiin Jeesuksen kantapään läpi. Samalla vaimon siemen eli neitsyestä syntynyt Jeesus murskaa käärmeen pään. Jeesus tekee tehottomaksi synnin kauheimman seurauksen ja sen vahvimman aseen, kuoleman. Kuolema tulee kukistetuksi viattoman kärsimyksen ja sitä seuraavan ylösnousemuksen kautta. Jeesukseen liittyy myös seuraava VT:ssa mainittu verenvuodatus, joka oli tarpeen ihmisen häpeällisen alastomuuden peittämiseksi. Jumala teurastaa eläimet, joiden nahoilla Hän vaatettaa langenneet Aadamin ja Eevan (1Moos 3:21). "Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut nahasta ja puki ne heidän yllensä." Tämäkin on esikuva Jeesuksen verestä, johon meidät langenneet syntiset kätketään; itsessään syntinen ja alaston ihminen on kasteessa puettu Jeesukseen (Room. 13:14). "Vaeltakaamme säädyllisesti, niin kuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa, vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät." Samoin Gal. 3:27: "Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet." Seuraava VT:ssa mainittu verenvuodatus on Aabelin uhri ja siihen liittyvä veljesmurha (1Moos. 4). Aabel oli uhrannut Jumalalle otollisen uhrin, esikoiskaritsojensa rasvaa. "Ja jonkun ajan kuluttua tapahtui, että Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan Herralle; ja myöskin Aabel toi uhrilahjan laumansa esikoisista, niiden rasvoista. Ja Herra katsoi Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen; mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut." Tämäkin kohta saarnaa meille todellista Jumalan Karitsaa, Jeesusta Kristusta, siihen oikeaa ja lopullista uhria, joka lepyttää Jumalan vanhurskaan vihan, jota Hän pyhyydessään tuntee syntiä vastaan. Jeesuksen antama veriuhri on suloinen tuoksu Jumalan edessä; se kertoo täydellisestä ja itsensä kokonaan alttiiksi antavasta rakkaudesta ja kuuliaisuudesta. Kain oli itsepäinen uhrivalinnassaan tuodessaan maan hedelmiä Jumalan eteen - vain Jeesuksen vereen viittaava eläinuhri kuitenkin kelpaa Jumalalle. Kateudessaan ja torjutuksi tulemisessaan Kain tappaa vihapäissään Aabelin. Väärä kirkko vainoaa siis oikeaa kirkkoa, kuten uskonpuhdistajamme Martti Luther tämän kohdan selittää. Aabel on myös itse esikuva Jeesuksesta, joka kärsii hurskaana ja Jumalalle kelvollisena.
3. Iisakin uhraaminen
Menemme nyt harppauksen eteenpäin, Ensimmäisen Mooseksenkirjan lukuun 22. Kukapa muuten muistaa, mistä asiasta siinä luvussa kerrotaan? Iisakin uhraaminen on yksi karmaisevimmista verenvuodattamiseen liittyvistä raamatunkohdista. Kertomuksen motoksi eli tunnuslauseeksi voisi muotoilla: Minkä Jumala laissa ihmiseltä vaatii, sen Jumala itse evankeliumissa täyttää. "Usko sai Aaahamin tuomaan Iisakin uhriksi, kun hänet pantiin koetteelle. Hän oli valmis uhraamaan ainoan poikansa, vaikka oli saanut lupaukset, 18. vaikka hänelle oli sanottu: »Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi.» 19. Hän päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä." (Hepr. 11:17-19)
Moni nykyajan ihminen haluaisi poistaa Raamatusta kertomuksen Iisakin uhraamisesta - onhan kysymyksessä kauhea kuvaus isästä, joka on tappamassa omaa poikaansa. Tämä kertomus tuo kuitenkin kirkkaasti esiin ristin sanoman ja avaa ikkunan rakastavan Taivaan Isän sydämeen. Kukaan vastuullinen ja terve ihminen ei voisi kuvitella toteuttavansa Aaahamin Jumalalta saamaa käskyä: "Ota ainoa ja rakas lapsesi ja uhraa hänet!" Vain täysin mieleltään seonnut tai tunne-elämältään totaalisesti rikkoontunut henkilö voisi mielestämme tällaiseen tekoon ryhtyä, oli käskyn antajana sitten kuka tahansa, vaikkapa itse Jumala. Aaaham ei ollut kuitenkaan kumpaakaan, vaan Jumalaan uskova ja Häntä pelkäävä mieleltään terve ihminen. Kuinka hän sitten saattoi ryhtyä tähän oman poikansa teurastajan tehtävään? Heprealaiskirjeen kirjoittajakin on pohtinut tätä samaa kysymystä ja hän antaa Jumalan Pyhän Hengen johtamana vastauksen kysymykseemme: "Hän (Aaaham) päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen." (Hepr. 12:19)
Iisakin uhraaminen on esikuva Golgatasta; paikkakin on sama, Moorian vuori. Iisakin sijaan annettu uhri, pässi, viittaa nimenomaan Jeesukseen, meidän sijastamme kuolemaan annettuun Jumalan Karitsaan. Kuoleman omaksi annetun Iisakin palaaminen vuorelta elävänä takaisin on myös esikuva Kristuksen ylösnousemuksesta.
Meistä tuskin kellään on Aaahamin, uskon isäksi kutsutun, vahvaa uskoa. Mutta Herra haluaisi vahvistaa meitä jokaista luottamaan enemmän Häneen ja Hänen Sanaansa, ja katsomaan vähemmän Sanan kanssa ristiriidassa oleviin inhimillisiin lainalaisuuksiin. Jumala Luojana ja Kaikkivaltiaana voi halutessaan ohittaa ja ylittää meidän tuntemamme luonnonlait ja lainalaisuudet. Siksi saamme luottaa enemmän Raamatun todistukseen kuin omaan järkeemme, silmiimme ja muihin aisteihimme, jotka eivät alistu uskon alle.
Opimme tästä Iisakin uhraamisesta monta tärkeää asiaa. Ensinnäkin uhrivalmius osoitti Aaahamin uskoa ja kuuliaisuutta - meiltäkin Jumala tulee kysymään, mistä maallisista asioista me olemme valmiit luopumaan Jumalan sanan tähden. Meiltä kysytään: Mihin me uskomme? Jumalan sanaan vai sanan kanssa ristiriidassa olevaan omaan järkeemme? Toiseksi tuo kertomus opettaa, että sydämen asenne on tärkeämpi kuin se, salliiko Jumala hankkeen tulla viedyksi perille asti. Eli olemmeko me sydämemme tasolla valmiit luopumaan kaikesta Jeesuksen ja Jumalan sanan, rakkauden ja totuuden, tähden?
Jumala ei halunnut ihmisiltä ihmisuhreja; Jumala itse oli kuitenkin valmis uhraamaan Jumalan. (Jeftan tytär, Tuom. 11, on poikkeus VT:ssa, sikäli kuin se yleensä kertoo ihmisuhrista. Kysymys voi olla myös pyhäkön palvelukseen antamisesta. Jos kyseessä on ihmisuhri, niin sekin saarnaa ainoan rakkaan lapsen (Jeesuksen) joutumista kuoleman omaksi siksi, että Jumalan kansa saisi voiton vainoojistaan.) Sen, minkä Herra Aaahamilta vaati, Hän itse täytti antamalla oman Ainoan ja Rakkaan Poikansa teurastettavaksi Golgatan ristillä: minun ja sinun sijasta. Golgatalta ei kajahda taivaasta Herran sanoja: "Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään." 1Moos. 22:12.
Jerusalemin kaupunginmuurien ulkopuolisella kalliomäellä viedään loppuun asti sen uhrin teurastaminen, joka lopullisena ja täydellisenä riittää Jumalalle. Jumala on täyttänyt kaikki meihin kohdistuvat lain vaatimukset Jeesuksessa - me saamme jäädä armon alle. Jeesuksen omina meidän ei tarvitse pelätä rangaistusta ja kostoa, ei kadotusta ja tuomiota. Vapahtajamme otti kaiken meidän syntimme päälleen ja tuotti meille täydellisen anteeksiantamuksen. Ristiinnaulittu Jeesus on meidän aarteemme ja taivasosamme. Kuolemallaan kuoleman voittanut Messias on meidän ainoa pelastuksemme ja toivomme.
Saarna Kouvolassa ja Imatralla 11.12.2005, 3 as Past. Juha Muukkonen, Thurevikinkatu 8 D 22, 95420 Tornio puh. 050 359 6939, s-posti: juha.muukkonen@netti.fi
Päivitetty 18.02.2006