SUOMEN KANSA, TEE PARANNUS TAI TUHOUDU!
Sisällysluettelo

Juhannuspäivän jälk. sunnuntai (4 shel), Jes. 57:15-21
Raamatunkäännös: Kirkkoraamattu 1933/38

Vanhan testamentin lukukappale, Jesajan kirjan luvusta 57, Jeesuksen nimeen: ”Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi. 16. Sillä en minä iankaiken riitele enkä vihastu ainiaaksi; muutoin henki nääntyisi minun kasvojeni edessä, ne sielut, jotka minä tehnyt olen. 17. Hänen ahneutensa synnin tähden minä vihastuin; minä löin häntä, kätkin itseni ja olin vihastunut. Mutta hän luopui minusta ja kulki oman sydämensä tietä. 18. Minä olen nähnyt hänen tiensä, mutta minä parannan hänet ja johdatan häntä ja annan jälleen lohdutuksen hänelle ja hänen surevillensa. 19. Minä luon huulten hedelmän, rauhan, rauhan kaukaisille ja läheisille, sanoo Herra, ja minä parannan hänet. 20. Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat muraa ja mutaa. 21. Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.” (Jes. 57:15-21)

Jesaja Johannes Kastajan ja Jeesuksen esikuvana

Ensin muutama sana profeetta Jesajasta ja hänen kirjastaan. Tärkein asia Jesajassa on se, että hän väkevästi profetoi Messiaasta eli Jeesuksesta. Keskeisin kohta on luvun 53 pitkäperjantain profetia Herran kärsivästä palvelijasta. Nimi Jesaja (hepr. ješacjaahuu) merkitsee suomeksi "Jahven pelastus" eli ”Herran pelastus”. Sanallisesti ja sisällöllisesti se tarkoittaa samaa kuin nimi Jeesus (hepr. jehoošuuac > joošuuac > jeešuuac).

Perimätieto kertoo kuningasprofeetta Jesajan kuolleen rikkisahattuna (vrt. Hepr. 11:37) Juudan kuninkaan Manassen aikana. Juutalaisen tradition mukaan iältään jo vanha Jesaja laitettiin onton puun sisälle ja hänet sahattiin poikki puun mukana. Tässä on yhtymäkohta erityisesti tänä viikonloppuna muistettavaan Johannes Kastajaan. Johanneskin kärsi marttyyrikuoleman siksi, että hän uskollisesti julisti Herran sanaa.

Johannes Kastajan teloituksen pani toimeen niinikään Juudan kansan hallitsija. Jesajan katkaisi Juudan kuningas Manasse, Johannes Kastajan kaulan katkaisi puolestaan neljännesruhtinas eli tetrarkki Herodes Antipas (hallitsi vuosina 4 eKr. - 39 jKr.). Herodes Antipas, jota Jeesus vertaa kettuun (Luuk. 13:32), sai isänsä Herodes Suuren jälkeen hallittavakseen Galilean sekä Jordanin takaisen Perean (nykyistä Jordaniaa) alueet. Herodes Antipaan isän Herodes Suuren hauta on hiljattain löydetty Jerusalemin läheltä.

Jos meidän aikamme Jumalan kansan johtajat, piispat etunenässä, vainoavat uskovia saarnamiehiä, niin se ei ole mitään uutta Kirkon historiassa. Kirkko-sanalla (kreik. kyriakon) tarkoitan tässä kaikkia Herran (Kyrios) omia, niin Vanhan kuin Uuden liiton aikana. Sekä Jesajan että Johanneksen kuolema ennakoivat syvimmiltään kuitenkin tehtävästään väistymättömän Messiaan kuolemaa, joka hänkin tuli Jumalan kansan uskosta luopuneiden johtajien kuolemaan tuomitsemaksi.

Historiallinen tausta

Profeetta Jesaja toimi Etelävaltion Juudan kuningaskunnassa useiden hallitsijoiden aikana: Ussian (786-735 eKr.), Jootamin (750-735 eKr.), Aahasin (735-715 eKr.), Hiskian (715-687 eKr.) ja Manassen (687-642 eKr.) hallituskausilla. Jesajan kirjan kuudennessa luvussa kerrottu profeetan kutsumusnäky on ajoitettu Ussian kuolinvuoteen (735 eKr.). Jesaja vaikutti siis noin 50 vuoden ajan, 735 eKr. alkaen aina 680-luvulle eKr. asti. Jesajan aikalaisia olivat profeetat Hoosea ja Aamos, jotka vaikuttivat Pohjoisvaltakunnassa Israelissa, sekä profeetta Miika Etelävaltakunnassa Juudassa. Jesaja kuuluu siis ns. VT:n profeettojen ensimmäiseen aaltoon, joka osuu yksiin Assyrian maailmanvallan kanssa. Toinen VT:n profeettojen aalto kuuluu Babylonian maailmanvallan aikaan 500-luvun alkuun eKr. Tähän toiseen aaltoon kuuluvat mm. profeetat Hesekiel, Jeremia ja Daniel. Kolmas profeettojen aalto esiintyy Persian maailmanvallan aikana 500-luvun lopussa eKr. Tähän kolmanteen aaltoon kuuluvat Sakarja ja Haggai sekä myös Malakia.

Jesaja kuului siis kirjaprofeettojen "ensimmäiseen aaltoon", joka osuu yksiin Assyrian alkavan suurvaltakauden kanssa. Tämä maailmanpoliittinen vaihe merkitsi kriisejä, joissa monia kaupunkeja, jopa kuningaskuntia tuhottiin. Useita kansoja pakkosiirrettiin uusille alueille, missä ne menettivät identiteettinsä. Meidän lähihistoriastamme voisi mainita samantapaisena aikakautena vaikkapa viime vuosisadan, jolloin Neuvostoliitto käytännössä tuhosi inkeriläiset ja lähes onnistui samassa tavoitteessaan myös eestiläisten osalta.

Assyrian nousu vei myös Pohjoisvaltakunnan Israelin perikatoon (722 eKr.). Eteläinenkin osa eli Juuda joutui hyvin ahtaalle. Lähimpänä tuhoa se oli vuonna 701 eKr. Assyrian kuninkaan Sanheribin piirittäessä Jerusalemia (Jes. 36-37). Jumalan vaikuttaman ihmeen kautta Juuda säilyi itsenäisenä ja oman kuninkaansa hallitsemana läpi assyrialaiskauden, vaikka Assyria ulotti hallintaansa jopa Egyptiin, Nuubian rajoille asti.

Juudan kansa ei kuitenkaan tehnyt kestävää parannusta koettuaan Jumalan ihmeellisiä pelastustekoja. Lopulta Herra ei nähnyt muuta keinoa oman kansansa syvän paatumuksen murtamiseksi kuin laajamittaisen tuhon ja pakkosiirtolaisuuden. Vuonna 586 eKr. Babylonian kuningas Nebukadnessar - eli myös Verdin oopperasta tunnettu Nabucco - valloitti, tuhosi ja poltti Jerusalemin ja vei suuren osan Juudan asukkaista nykyisen Irakin alueelle Kaksoisvirtain maahan.

Juudan historia - Suomen historia?

Onko Suomen kansa kulkemassa Juudan askelissa? Olemmehan kokeneet viime vuosisadalla Jumalan ihmeellisen varjeluksen siinä, että säilyimme Venäjän vallankumouksen ja maailmansotien melskeissä itsenäisenä vapaana maana. Kansamme taloudellinen hyvinvointi on ollut viimeiset vuosikymmenet niin korkealla, että suurin osa kansastamme ei enää edes tiedä, mitä on nälkä tai todellinen puute ja köyhyys.

Mutta onko tuo Jumalan käden vahva suojelus vaikuttanut kestävää parannusta kansamme keskuudessa? Ikävä kyllä ei. Jumalaton elämäntapa ja elämänasenne vallitsevat melkein kaikissa suomalaisissa kodeissa. Kirkoissa ei käydä sanankuulossa ja ehtoollispöydässä kuin korkeintaan muodon vuoksi kerran tai pari vuodessa - ja suuremmissa kaupungeissa ei pidetä yllä edes tällaista muodollista nimikristillisyyttä. Jeesus, Jumalan Sana, ei kiinnosta eikä Hänestä haluta kuulla tai puhua. Kaikenlainen herjaus ja iljettävyys vyöryvät voimalla eteenpäin erityisesti viihdekulttuurin alueella. Mitä syntisempää ja irstaampaa, sitä enemmän suosiota kansan keskellä. Jos Herra ei säästänyt ahdistukselta ja suurelta tuholta aikanaan valittua kansaansa Juudaa, niin ei Hän tule loputtomiin säästämään myöskään omiin nimiinsä kastettua Suomen kansaa.
Eikä parannuksenteoksi riitä se, että maksaa kiltisti kirkollisveronsa ja hoidattaa perheen elämän taitekohtien riitit seremoniamestareiksi muuttuneilla pastoreilla - palkkapaimeniksi muuttuneilla papeilla, jotka eivät enää saarnaa syntiä synniksi ja kadotusta todelliseksi ikuiseksi olotilaksi. Ja kun synti ei saarnassa vie helvettiin, niin ei myöskään evankeliumi nosta silloin taivaaseen. Vain harva seurakunnan jäsen kokee syyllisyyttä viettäessään pyhäpäivän ilman Jumalan sanaa, ilman uskovien yhteyttä ja vakavaa rukousta. Vain kourallisella suomalaisella on Jumalan sanan nälkä ja jano. Vain piskuinen joukko kaipaa apostolisen uskon ja järjestyksen mukaiseen ehtoollispöytään - Herran alttarille syömään ja juomaan leivässä ja viinissä Herramme tosi ruumista ja pyhää verta syntiensä anteeksisaamiseksi ja iankaikkiseksi elämäksi.

Vain poikkeustapauksissa kirkoissa saarnataan enää avosuhteiden tai muiden avioliiton ulkopuolisten sukupuolisuhteiden olevan kadottavia syntejä: huorintekijät ja haureelliset eivät peri taivasten valtakuntaa. Muita yleisiä esimerkkejä Jumalan sanan vastaisista käytännöistä kansamme ja kirkkomme elämässä voisi luetella pitkän listan: joka viidennelle naiselle tehtävät abortit; nyt jopa julkisesti laillistetut homoseksuaaliset suhteet; tupakan, alkoholin ja huumeiden käyttö; naispappeuden toteuttaminen; aviopuolison hylkääminen ja toisen naiminen; häikäilemätön ahneus työ- ja talouselämässä; vanhusten kunnioittamattomuus ja säilytykseen laittaminen erilaisiin laitoksiin; kielenkäytön ruokottomuus, välinpitämättömyys niin sisä- kuin ulkolähetystä kohtaan jne.

Juudan kansan sydämen kovuus murrettiin aikanaan raskaalla rangaistuksella: maan, kotien ja vapauden menettämisellä. Jos Suomen kansan meno ei muutu hyvällä, niin Herralla ei liene meidänkään varallemme ja paatuneiden sydäntemme murtamiseksi muita keinoja.

Jumala rakastaa kansaansa

Jumala rakastaa kansaansa niin paljon, että ei halua sen jäävän lopullisesti synteihinsä makaamaan, hylätyksi ja kadotetuksi. Jumalan syvin tahto langenneita kohtaan on pelastus ja armahdus, uusi alku - ei suinkaan ikuinen erossa oleminen, rangaistus ja kadotus. Jumala antaa kansalleen erilaisia aikoja sen mukaan, mitä kansa milloinkin taivaan ja iankaikkisen pelastuksen näkökulmasta tarvitsee. Juudan kansa johtajineen oli elänyt Jumalasta ja Hänen sanastaan välittämättä vuosisadat.

Pakkosiirtolaisuutta edeltävältä ajalta tunnetaan Daavidin jälkeen vain muutama hurskas kuningas. Tärkeimmät heistä olivat 700- ja 600-lukujen vaihteessa hallinnut Hiskia (715-687 eKr.) ja puoli vuosisataa myöhemmin hallinnut Joosia (639-609 eKr.). Mutta lähes kaikki muut valitun kansan johtajat elivät epäjumalanpalveluksessa ja johdattivat vielä kansankin palvelemaan muiden kansojen jumalia. Jesaja oli ennustanut jo kuningas Hiskialle tulevan tuhon ja pakkosiirtolaisuuden. (Jes. 39:6-7, samoin esim. Jer. 19). Seurauksena katumattomuudesta ja synnin suosimisesta oli lopulta Juudan maan ja sen pääkaupungin Jerusalemin täydellinen raunioittaminen ja kansan pakkosiirtolaisuuteen vieminen kauas idän maille.

Syntiensä tähden pakkosiirtolaisuuteen joutunut kansa sai kuitenkin Jesajan kirjasta Jumalan lohdutuksen: ”Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi. 16. Sillä en minä iankaiken riitele enkä vihastu ainiaaksi; muutoin henki nääntyisi minun kasvojeni edessä, ne sielut, jotka minä tehnyt olen. 17. Hänen ahneutensa synnin tähden minä vihastuin; minä löin häntä, kätkin itseni ja olin vihastunut. Mutta hän luopui minusta ja kulki oman sydämensä tietä. 18. Minä olen nähnyt hänen tiensä, mutta minä parannan hänet ja johdatan häntä ja annan jälleen lohdutuksen hänelle ja hänen surevillensa. 19. Minä luon huulten hedelmän, rauhan, rauhan kaukaisille ja läheisille, sanoo Herra, ja minä parannan hänet.” (Jes. 57:15-19)

Kansaa voidaan lohduttaa ja parantaa, sillä sen syyllisyys on sovitettu, velka maksettu! Niinhän sanottiin Jesajan kirjan jälkimmäisen osan alussa luvussa 40: ”Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä." Rangaistus on jo kärsitty; kansa on nyt vapaa! Syvimmiltään tässä on suora viittaus Jeesuksen ristillä kärsimään rangaistukseen Golgatalla. Se, jonka synti on Jumalan edessä sovitettu, ei ole enää Jumalan vanhurskaan vihan alla.

Johannes Kastaja sovelsi itseensä Jesajan kirjan toisen osan alussa esiin tuotua tietyöntekijän tointa. ”Huutavan ääni kuuluu: "Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme. 4. Kaikki laaksot korotettakoon, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon; koleikot tulkoot tasangoksi ja kalliolouhut lakeaksi maaksi. 5. Herran kunnia ilmestyy: kaikki liha saa sen nähdä. Sillä Herran suu on puhunut." (Jes. 40:3-5)

Liekö kysymyksessä sama asia, kun taannoisen TVL:n - eli tie- ja vesilaitoksen - työntekijöitä kutsuttiin joskus leikillisesti 'taivaan valtakunnan lähettiläiksi'? Oli niin tai näin, niin tässä kysymyksessä on hengellinen tienrakennus: synnin alhoissa ja toivottomuuden laaksoissa olevat nostetaan evankeliumin ja parannuksen sanalla ylös; omahyväiset, omavanhurskaat ja ylpeät pudotetaan kunnian kukkuloilta läpivalaisevalla totuuden sanalla takaisin tasaiselle maalle. Tylyt ja kovat koleikot eli kiviset ja kuoppaiset sydämet sekä riitaisat kalliolouhikot nöyrtykööt parannukseen.

Herra Jeesus on tullut maailmaan kaitakseen laumaansa ja kootakseen sen yhteen. Hän, joka asuu korkeudessa ja pyhyydessä, asuu myös murtuneiden ja nöyrien luona. Hän virvoittaa särkyneiden hengen ja herättää eloon nöyrien sydämen. Hän johtaa kansansa askelia ja antaa sille lohdutuksen. Surevien huulille hän antaa ylistyksen hedelmän.

Tuo kaikki koskee juuri sinua, joka olet kastettu Jeesukseen. Juuri sinua Herra tuli pelastamaan. Juuri sinua Hän haluaa kantaa sylissään, juuri sinua ohjata sauvallaan. Juuri sinut Hän haluaa ohjata jokapäiväiseen parannukseen ja synnin poislaittamiseen elämässäsi. Eli ennen kaikkea: juuri sinulle Hän haluaa antaa kaikki synnit anteeksi, jotta vapautuisit syyllisyydestä ja ikuisesta rangaistuksesta. Jeesus on kärsinyt ristillään ylenpalttisesti kaikkien maailman ihmisten kaikkina aikoina tekemät synnit: 'kaksin verroin on Herran käsi Jeesusta kurittanut'. Sinä saat olla vapaaksi ostettu ja lunastettu, toisen kärsimyksen kautta pelastettu valitun kansan jäsen. Hän, Israelin Pyhä, on maksanut sinusta kalliin hinnan saadakseen sinut omakseen.

Sen, joka on tunnustanut syntinsä ja uskonut ne Jeesuksen ristin juurella anteeksi, ei enää tarvitse pelätä mitään tulevaa rangaistusta tai tuhoa. Monia ajallisia ahdinkoja ja murheita saavat uskovatkin tässä maailmassa ja erityisesti lopun aikoina kokea. Mutta Jeesuksen sylissä niitä ei tarvitse pelätä eikä niissä tai niistä ahdistua. Pelätkööt ja vaviskoot ne, jotka parannusta tekemättä synnissä elävät. Heitä odottavat rangaistus ja tuho. Mutta vielä kuolinvuoteelta ja helvetin porteiltakin on ovi taivaaseen asti avoinna niille, jotka nöyrtyvät tunnustamaan syntinsä ja suostuvat Jeesuksen armahdettaviksi.

Jeesuksen nimeen turvautuvista Herra pitää huolen; yksikään hiuskarva ei päästämme katkea ja putoa Hänen sitä tietämättä ja sallimatta (Matt. 10:30, Luuk. 12:7). Jeesuksen tähden saamme olla Isän hellimiä ja rakastamia; Hänen silmäteriään, joiden askeleet Hän on valmistanut edeltä käsin jokaisen. Sinäkin, ystäväni, saat uskoa täydellä sydämen varmuudella tämän kohdallesi: Jeesuksen nimessä ja veressä saat kaikki syntisi anteeksi ja Häneen kastettuna pääset taivaan ihanuuteen. Herran pelastamana saat viedä tämän Jumalan sanoman myös maailman ihmisille: ’Tuho odottaa synnissä eläviä, mutta syntinsä tunnustavat ja hylkäävät pelastuvat uskon kautta Jeesukseen. Tee parannus ja usko evankeliumi!’

Juha Muukkonen
"Osta totuutta, älä myy." Sananl. 23:23

Paluu

Päivitetty 11.07.2007