Tuhkakeskiviikon saarna Alatornion
kirkossa 25.2.2004
Olemme eilen viettäneet laskiaistiistaita. Laskiainen ei tarkoita mäenlaskemista - jota sitäkin niinä päivinä toki harrastetaan - vaan paastoon laskeutumista. Pääsiäisajan suuri paasto alkaa juuri tänään, laskiaissunnuntain jälkeisestä tuhkakeskiviikosta. Pieni paastohan vietetään joulun alla. Pääsiäiseen on tämä tuhkakeskiviikko mukaan laskien aikaa 40 arkipäivää. Sunnuntaisin, Herran ylösnousemuksen muistopäivinä, ei paastota, vaan vietetään Jumalan kansan riemujuhlaa ja nautitaan juhlapöydän antimista.
Paasto on tarkoitettu erityisesti sen muistamiseen, että me - jokainen - olemme omilla pahoilla teoillamme syy Jeesuksen kärsimyk-seen. Juuri näinä päivinä on kohistu australialaisen Mel Gibsonin Jeesus-elokuvasta, jonka sanotaan vierittävän syyn Jeesuksen kuo-lemasta juutalaisten harteille. Siihen en ota kantaa, antaako tuo elokuva aiheen tällaiseen syytökseen. Mutta sen tiedän, että juuri minä ja sinä olemme synneillämme syypäät Jeesuksen kärsimykseen. Jumalan Ainoan Pojan Jeesuksen, puhtaan ja viattoman, piti astua alas taivaasta ja kuolla ristillä, koska minä ja sinä olemme läpikotaisin syntisiä ja sen tähden myös teemme niin monella tavoin syntiä. Jeesus otti kantaakseen meille syntisille ihmisille oikeudenmukaisesti kuuluvan kadotustuomion eli helvetin.
Vanhassa kristikunnassa pääsiäinen oli ehdottomasti tärkein ja keskeisin Herran kansan juhla-aika. Ja näin yhä edelleenkin maal-listuneiden länsimaiden ulkopuolella. Meillä joulu kulutusjuhlineen ja lahjoineen on kansan mielestä paljon suurempi juhla kuin pääsiäinen, jonka merkitys synnistä vapaaksi pääsemisen juhlana on monelta kristityksi kastetulta täysin hukassa. Pääsiäinen oli vanhan kirkon aikana myös tärkein kastepäivä. Siten pääsiäistä edeltävä aika oli tärkein kasteopetuksen ajankohta ja kasteelle valmistautu-misen aika. Myös kirkon ehtoollisyhteydestä erotetut tai eronneet valmistautuivat paastonaikana palaamaan jälleen yhteiselle armo-aterialle.
Meidän aikanamme seurakunnan ehtoollisyhteydestä erottaminen eli pieni panna on tietoisesti jätetty pois käytöstä. Seurauksena on se, että harhaoppeihin uskovat ja törkeitä julkisyntejä harjoittavat seurakuntaa pahentavat jäsenet saavat täysin rauhassa kuolla, ilman että ymmärtävät olevansa menossa kohti kadotusta. Lisäksi seura-kunnan terveetkin oksat alkavat kuivua ja voida huonosti, koska kuolleet ja hedelmättömät jäsenet vievät puun rungosta sen voiman, mikä kuuluisi kasvavien ja hedelmää tuottavien jäsenten ravinnok-si.
Nyt alkavan paastonajan pituus, 40 päivää, viittaa erityisesti Jeesuksen 40 päivän paaston- ja kiusausten aikaan Hänen kasteensa jälkeen Juudan autiomaassa. Muita Raamatun esikuvia ovat esi-merkiksi profeetta Eliaan 40 päivän vaellus Beerseban lähettyviltä Hoorebin vuorelle enkelin antaman leivän ja veden voimalla (1Kun 19). Elia vaikutti 800-luvun puolivälissä eKr. erityisesti pohjoisvaltakunnan Israelin alueella. Myös Assyrian pääkaupungin Niiniven saama armonaika Joonan parannussaarnan jälkeen oli 40 päivää (Joona 3:4).
Kuitenkin tärkeimmät VT:n esikuvat 40 päivän pituiselle paastolle liittyvät Mooseksen aikaan. Israelin kansa vaelsi autiomaassa Egyp-tistä vapautumisen jälkeen 40 vuotta - 40 päivää on toisintoa näistä vuosista. Jotkut muistavat ehkä senkin, että Mooses myös paastosi 40 päivää Siinain vuorella eli Hoorebilla (2Moos 34:28). Mooseksen paasto liittyi tilanteeseen, jossa hän sai Herralta uudet lain taulut, kaksi kivistä kymmenen käskyn lain taulua. Ensimmäiset taulut Mooses oli vihoissaan murskannut maahan kultaisen vasikan äärel-lä karkeloineen kansan tähden. Tällä ensimmäiselläkin kerralla Mooses oli viipynyt vuorella Herran edessä 40 päivää (2Moos 24:18).
VT:n esikuvien mukaisesti 40 päivän paasto liittyy nimenomaan uuden lain antamiseen. Me langenneet ihmiset seuraamme tässä ajassa ja ruumiissa eläessämme jokainen luonnostamme synnin lakia: itsekkyyden, oman kunnian, nautinnon ja voiton lakia. Paastonaika kutsuu meitä kuitenkin ottamaan vastaan uuden lain, rakkauden lain. Kuulemme sen Jeesuksen suusta Johanneksen evanke-liumin luvussa 13: "Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne." (Joh 13:34)
Paastonaika kutsuu meidät karnevaaliin - enkä nyt tarkoita katolisessa maailmassa, mm. Brasilian Rio de Janeirossa, riehakkaasti ennen paaston alla vietettyjä juhlia. Carnilevária tarkoittaa latinankielessä lihan pois laittamista. Karnevaalit ovat saaneet alkunsa siitä, että kansa halusi kunnolla juhlia ja mässäillä erityisesti vii-meiset kolme paastoa edeltävää päivää, ennen kuin liharuoat laitettiin pois ruokapöydistä vajaaksi seitsemäksi viikoksi. Mutta paastossa ei syvimmiltään ole kysymys mistään tietyn ruokavalion nou-dattamisesta tai suorastaan kokonaan syömisestä pidättäytymisestä. Lihan pois laittaminen tarkoittaa ensisijaisesti lihan mielen pois panemista arkipäivän elämässä ja jokapäiväisissä kohtaamisissa niin Herramme kuin muiden ihmistenkin kanssa.
Otan esille kolme eri näkökulmaa tähän lihan mielen pois panemiseen eli paastonaikaan: Kaikkein tärkein asia lihan mielen poispanemisessa on
I Omien syntien katuminen. Syntiä on kahdenlaista. Ensinnäkin on uskonalueeseen liittyvät eli opilliset synnit. Näitä kutsutaan harhaopeiksi ja niiden mukaan ojentautuva on epäjumalanpalvelija. Toiseksi on elämänalueeseen liittyvät synnit eli ne koskettelevat sitä, miten elämme toisten ihmisten kanssa.
Uskoon ja nimenomaan sen sisältöön eli uskon kohteeseen liittyvät harhat ovat ihmisen iankaikkisen elämän kannalta kaikkein tuhoisimmat. Vain yksi synti vei helvettiin: epäusko. Epäusko on sitä, että ei usko Raamatun olevan totta ja Jeesuksen kärsineen juuri minun vuokseni. Vaikka uskomme olisi kuinka luja ja varma tahan-sa, mutta jos sen kohteena ei ole Raamatun pyhien kirjoitusten ilmoittama Herra Jeesus Kristus, niin joudumme kadotukseen. Ja toisaalta, vaikka lankeamme elämän alueella kuinka usein tahansa, mutta kuitenkin aina käännymme syntimme tunnustaen Raamatun Jeesuksen puoleen ja uskomme syntimme anteeksiannetuiksi, pää-semme taivaaseen.
Opillisista synneistä eli kadottavista harhaopeista ei ole meidän kirkossamme pulaa – kuten ei tietenkään myöskään elämän aluetta koskevista lankeemuksista. Naispappeuden toteuttamisen jälkeen kirkkoomme on tulvinut mitä ihmeellisimpiä heresioita eli harhaoppeja. Pohjolan Sanomissa oli eilen juttu uskontotieteen dosentti Raimo Harjulan vierailusta Kemin seurakunnassa viime sunnuntai-na. Dosentti ja yhä edelleen kirkkomme pastori Harjula saarnaa homo- ja lesbosuhteessa elävien asiaa. Nämä saman sukupuolen kanssa sukupuolielämää harjoittavat tulee hänen mukaansa hyväksyä tasavertaisina seurakunnan jäseninä ja työntekijöinä.
Harjula toimii tässä pimeyden lähettiläänä. Jos joku omaksuu hänen räikeästi Raamatun ilmoitusta vastaan sotivat oppinsa, niin silloin ei olla enää pelastavalla Kristus-kalliolla. Sellaisille Herra sanoo: ”Menkää pois minun luotani, kaikki te vääryyden tekijät.” (Luuk 13:27) Se ei ketään kadota, jos tuntee itsessään homoseksuaalista halua, tai mitä tahansa muuta sairasta ja Jumalan kieltämää. Joka ainoa meistä on kaikilla elämänalueilla enemmän tai vähemmän langennut ja sairas. Puhtaita ja terveitä ei joukossamme ole ensimmäistäkään. Mutta jos kiellämme Jumalan ilmoituksen, Hänen lakinsa, ja sanomme, ettemme ole velvolliset elämään Raamatun ohjaamalla tavalla, joudumme kadotukseen.
Otan vielä esille toisen, arkisemman esimerkin synneistä. Se on tähän maailmaan rakastuminen. Jos kukaan ei meille siitä huo-mauta, niin me jokainen vääjäämättä sydämessämme kiinnymme tähän näkyvään maailmaan. Jos meillä on hyvinvointia ja menestystä, alamme pelätä sen menettämistä: Uskomme, että tämä silmiin näkyvä hyvä olotila on peruste onnellemme. Jos olemme aistein koettavan hyvinvoinnin ulkopuolella, kuvittelemme saavamme autuuden, jos vain nuo maalliset ja ajalliset hyvinvoinnin esteet poistuisivat. Kun tämän maailman hyvyys tai sen haluaminen täyt-tää sydämemme, niin ei sinne enää Jeesus ja vielä meille näkymä-tön taivas mahdukaan. Heitä siis pois sydämestäsi rakkaus tähän maailmaan ja
II Katso sen sijaan Jeesukseen ristillä. Ristin katselu tarkoittaa sen muistamista, että minun syntini ovat aiheuttaneet sen, että Jeesuksen piti kärsiä ja kuolla. Risti täyttää sydämeni syytöksellä - jos en olisi syntinen, ei Jeesuksen olisi tarvinnut kärsiä helvetin tuskia. Tuo sama ristin katselu täyttää mieleni myös kiitollisuudella ja riemulla: Juuri tuolla tuskissaan roikkuva Jeesus kärsii minun puolestani. Minä olen rangaistuksesta vapaa! Minä saan kulkea Jeesukseen turvaavana kohti taivasta ilman pienintäkään pelkoa Isän vihasta, rangaistuksesta ja kadotustuomiosta. Tästä kiitollisuudesta ja riemusta seuraa sitten se kolmas asia:
III Halu palata täyttämään Jumalan tahtoa. Jeesuksen antama uusi käsky rakastaa erityisesti samalla taivastiellä kulkevia, veljiä ja sisaria, ei täyty vaatimuksen kautta, vaan se on hedelmää siitä uskosta, uudesta hengestä ja elämästä, minkä Jeesus on itse meihin jo kasteessa lahjoittanut. Synnintunnustus ja anteeksiantamuksen uskominen ovat kuin ulos- ja sisäänhengitystä; rakkaus kuin sitä, että hiilidioksidista vapautuva ja happea saava elää. Ei ihminen pysy elossa ja toimi siten, että häntä käsketään elämään ja toimimaan. Ei, ihminen saadaan elämään ja toimimaan siten, että mahdollistetaan hänelle elämänedellytykset, hengitys ensisijassa.
Raamatullisen paaston tarkoitus ei ole ensisijaisesti oman kehon tai edes mielialan hoito, vaan siihen liittyy hyvin vahvasti myös omastaan luopuminen hädänalaisten hyväksi. Paasto on liittymistä Jeesuksen seuraan hänen vaeltaessaan viimeistä kertaa kohti Jerusalemia, kohti kuoleman kaupunkia. Jeesuksen seuraajia kutsutaan kulkemaan kohti oman lihan kuolemista: itsekkyyden ja omaan napaan tuijottamisen pois panemista. Paastoava ei kysy: Mitä saan tästä itselleni? Tai: Mitä minä tästä hyödyn? Oikeaa paastoa viettä-vä kysyy sen sijaan: Mitä lähimmäiseni tarvitsevat? Tai: Miten minä voisin olla auttamassa hädänalaisia?
Meitä kutsutaan liittymään myös Jeesuksen omaan paastoon. Raamatussa kerrottu Jeesuksen tärkein paasto oli Hänen julkisen toimintansa alussa sen jälkeen, kun Hän oli saanut Johannes Kastajan kautta kasteen. Jeesusta kiusattiin, kun Hän paastosi ja valmistautui julkiseen toimintaansa. Se oli Hänen suurta pääsiäistään edeltävä paasto. Myös meitä, jos haluamme toteuttaa Jumalalta saamaamme kutsumusta, tullaan kiusaamaan. Kiusauksissa meidän kutsumuksemme aitous ja syvyys koetellaan. Oletko aivan vakavissasi kul-kemassa Jeesuksen askelissa? Eikö sittenkin tämän maailman eh-doilla eläminen olisi paljon helpompaa ja pikaisen palkkion tuotta-vaa?
Jeesus vastasi Jumalan kirjoitettua sanaa väärinkäyttävälle Saatanalle käyttäen itsekin Jumalan kirjoitettua sanaa. Ero oli siinä, että Jeesus etsi sanasta kunniaa Jumalalle. Saatana käytti Raamattua siten, että kunnia tulisi jollekulle muulle kuin Jumalalle. Siksi, luterilainen perisyntioppi ja usko siihen, että Jumala vaikuttaa sa-nallaan suvereenisti ja täydellisesti - sataprosenttisesti alusta lop-puun asti - pelastuksen, on ainoa mahdollisuus tulkita Raamattua oikein. Herra vaikuttaa itse niin uskoontulon kuin uskonelämänkin. Jumalan pelastava työ tapahtuu vain ja ainoastaan armonvälineiden kautta. Tärkein ja perustavin armonväline on Pyhä sana, ja siitä saavat voimansa myös muut seurakuntayhteyden keskellä käytettävät armonvälineet: kaste, ehtoollinen ja rippi. Kaikissa muissa opeissa, niin katolisessa kuin reformoidussakin, kunniaa ja ansiota pelastuksesta siirretään tavalla tai toisella myös muille tahoille kuin Jumalalle.
Oikea paasto ei ole vain murhetta; itse asiassa Jeesus kieltää vuo-risaarnassaan (Matt 6:16-18) meitä olemasta synkän näköisiä paastonaikana. Paaston syvin olemus on kiitollisuus ja ilo Jeesuksen sovitustyöstä ja rakkaudesta minua kohtaan. VT:ssa paastoon liittyy vahvasti myös sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja auttava mieli kärsiviä ihmisiä kohtaan (Jes 58:3-8). Oikea paasto onkin nimenomaan itsekkään ja kovan sydämen rikkirepimistä (Joel 2) ja uuden tuntevan ja herkän sydämen vastaanottamista. Tätähän sydämen ympärileikkaus (Room 2:29) myös tarkoittaa: herkkää kohtaa suojaava peite leikataan pois. Sydäntä ei enää piiloteta kovan kuoren taakse, vaan sen sallitaan tuntea niin synninhätää omasta vaelluksesta kuin myötätuntoa, sääliä ja rakkautta kärsiviä kohtaan. Paatunut ja kova ihminen on vastakohta sydämeltään ympärileikatulle.
Paasto tarkoittaa meidän syntiemme tähden kärsivän, mutta myös meidän pelastuksemme tähden kuolleista ylösnousevan Jeesuksen esteetöntä ja selvää näkemistä. Liittyessämme Jeesukseen kohta-loon hänen kärsimystiellään liitymme myös hänen kohtaloonsa pääsiäisaamun riemullisina ja kirkkaina ylösnousemuksen hetkinä.
Me ihmiset emme halua - emmekä voikaan - luonnostamme ottaa vastaan sanomaa heikosta ja hylätystä, ruoskitusta ja rikkirevitystä, puuhun naulatusta ja pilkatusta, kärsivästä ja kuolevasta Jumalasta; ja vielä vähemmän suostua itse samaan asemaan. Me haluaisimme voittoisan sankarin, joka voimallaan murskaisi vastustajat ja kaiken pahan vallan; ja nimenomaan olla itse sellaisia. Ristillä ihmisen silmään näkyy juuri päinvastainen: Paha voittaa ja murskaa alleen Hyvän. Jumala on kätkenyt voimansa heikkouteen, elämän kuolemaan ja kunnian häpeään.
Ristin salaisuus on niin suuri ja kätketty, että sitä ei kukaan ihminen itse voi avata ja paljastaa. Vain Jumalan sana, kasteessa ja ehtoollisessa seurakunnan keskellä vaikuttava Pyhä Henki voi synnyttää ja ylläpitää hengellisesti kuolleessa ihmisessä elävän uskon Ristin Herraan. Meissä uskovissakin elää koko ajan vanhan luontomme mukainen halu kääntää Jumalan ristin häpeä ihmistekoiseen kunniaan. Emme haluaisi alistua siihen, että tarvitsemme uskovinakin joka päivä synnintunnusta ja parannuksentekoa, nuhtelua ja ojen-nusta. Tarvitsemme joka päivä yksin Jumalan sulasta armosta ristiltä virtaavaa anteeksiantamusta ja uutta elämää. Meissä ei itsessäm-me ole vähäisessäkään määrin mitään Jeesuksen ulkopuolista pyhyyttä; joudumme elämään "napanuorayhteydessä" Jeesukseen. Emme tule hetkeäkään toimeen ilman Häntä.
Risti kaikessa kauheudessaan ja pelottavuudessaan luo kuitenkin varman pohjan uskollemme, jonka kohteena on todellinen elävä Jumala. Meidän Jumalamme on täydellisen pyhä ja oikeudenmu-kainen tuomitessaan kaiken maailman pahuuden ja vääryyden - ja samanaikaisesti täydellisen rakastava ja armahtava ottaessaan itse päällensä tuon ihmiskunnan synnin taakan. Oikea paasto tarkoittaa mielen puhdistamista kaikesta siitä, mikä estää meitä suuntaamasta katsettamme ja toivoamme yksin tähän ristin Jeesukseen. Myrkkykäärmeen pureman saanut saa jäädä eloon, kun hän katsoo sitä, joka on tangon päähän ripustettu (4Moos 21:8).
Past. Juha Muukkonen, Rinnetie 10, 95420 Tornio
puh. 050 359 6939, s-posti: juha.muukkonen@jippii.fi
Päivitetty 05.12.2004