ONKO VATSA JUMALASI JA LOPPUSI KADOTUS?
Fil. 3:17-4:1, Matt. 22:15-22 (24 shel)
Saarna 11.11.2007 Imatralla Teppanalassa
Raamatunkäännös: KR 1933/38
Tämän sunnuntain aihe 'Kahden valtakunnan kansalaisena' haastaa meidät
tutkimaan sydäntämme ja elämäämme. Elämmekö vain ja ainoastaan tätä
aikaa varten? Täyttääkö sydämemme oma itsekeskeinen lihallisuus? Vai
onko elämämme päämäärä ja keskus Jeesus Kristus, Jumalan sana ja Herran
kunnia? Onko Kristuksen usko: syntien anteeksiantamus ja Hänen
lahjoittamansa ikuinen elämä meille kaikkein tärkeintä? Annammeko
Jumalalle sen, mikä Hänelle kuuluu? Tätä sunnuntaita ja mennyttä viikkoa
värittää varmasti jokaisen mielessä myös Tuusulassa keskiviikkona
tapahtuneet koulusurmat. Aiheesta lisää jäljempänä.
Jos sinä saisit tehdä yhden pyynnön omaan elämääsi liittyen;
toivomuksen, joka varmasti toteutuisi, niin mitä pyytäisit? Haluaisitko
olla yhtä rikas kuin tietokonemoguli Bill Gates jr.? Haluaisitko saada
yhtä paljon valtaa kuin nykymaailman ainoan suurvallan, Yhdysvaltain,
presidentillä on? Haluaisitko olla yhtä nerokas kuin Albert Einstein?
Haluaisitko olla yhtä palvottu kuin edesmennyt laulaja Elvis? Yhtä
kuuluisa kuin formulamies Kimi Räikkönen? Haluaisitko olla maailman
kaunein nainen tai vahvin mies? Menestyvin urheilija? Kuuluisin
taiteilija?
Opiskellessani nuoruudessani oikeustiedettä tein kerran kurillani
pikagallupin eli kyselytutkimuksen kurssitovereitteni tulevaisuuden
haaveista. Puolet noin sadan opiskelijan vahvuisesta vuosikurssista
kertoi enemmän tai vähemmän tosissaan pyrkivänsä Suomen presidentiksi.
Eikä se monille meistä ollut mikään vitsi, vaan todellinen viesti
halusta ponnistaa tässä yhteiskunnassa mahdollisimman korkealle. Minä
toki mielessäni hieman madalsin tavoitetta, aioin vain valtioneuvoston
jäseneksi eli ministeriksi - tai no ehkä pääministeriksi. Tiukat
pääsykokeet tiedekuntaan olivat seuloneet suuresta joukosta esiin
kaikkein kunnianhimoisimpia ja menestyksen haluisimpia.
Amerikassa tehtiin kerran tutkimus lähellä kansallista huipputasoa
olevien nuorten urheilijoiden keskuudessa. Asia ja tutkimus esitettiin
näin: "Saat seuraavissa olympialaisissa omassa lajissasi kultamitalin,
mutta kuolet kahden vuoden kuluttua voitostasi. Kumman valitsisit: kulta
ja kaksi vuotta elämää vai vuosikymmenien tavallinen perhe- ja työelämä
ilman olympiavoittoa?" Yli puolet nuorista valitsi olympiakullan ja
kaksi vuotta. Tämä kysymys ei ollut mitenkään tuulesta tempaistu, vaan
karmivan lähellä todellista elämää. Päästäkseen urheilun
kansainväliselle huipulle on nykyisin pakko käyttää suunnaton määrä
erilaisia hormoni- ja muita lisäaineita, joiden vaikutus elimistöön voi
olla arvaamaton.
Mitkä asiat sinun mieltäsi sykähdyttävät, saavat sinut unelmoimaan?
Mistä sinä haaveilet omassa elämässäsi? Mikä sinun elämässäsi on tärkein
asia? Kun vastaat mielessäsi tähän kysymykseen, tulet samalla
kertoneeksi sen, missä sinun aarteesi eli sinun sydämesi on. Tuo elämäsi
tärkein asia myös näkyy sinun elämäsi valinnoissa. Se näkyy ajankäytössä
ja se näkyy rahankäytössä.
Jos esimerkiksi perhe on sinulle tärkein, käytät paljon aikaa perheesi
kanssa. Jos työ on sinulle tärkein, olet paljon työpaikalla ja
ajatuksesi pyörivät työasioissa vielä vapaa ajallakin. Tärkein asia voi
olla tietenkin myös jokin harrastus tai vaikkapa joku ihminen.
Alkoholista, huumeista, vallasta, menestyksestä, urheilusta tai
sukupuolielämästä saatu hetkellinen nautinnon tunne voi olla sinun
elämäsi tärkein asia. Taloudellinen tai sosiaalinen turvallisuus saattaa
olla elämäsi kaikkein korkein johtotähti. Myös jonkin asian pelkääminen
- vaikkapa kivun, epäonnistumisen, häpeän ja hylätyksi tulemisen
karttaminen - voi olla tärkeintä.
Tärkein asia saattaa olla myös jokin aate, maailmankatsomus, filosofia
tai uskonto. Tiedotusvälineet tietävät kertoa tuon tuostakin erilaisista
vakaumukseen pohjautuvista poikkeuksellisista teoista. Kuka on valmis
tekemään kansallisin, rodullisin tai uskonnollisin perustein
itsemurhaiskun tai polttamaan itsensä protestiksi, kuka nälkälakkoilee
tai asettuu poikkiteloin ylivoimaista hallintokoneistoa vastaan henkensä
ja vapautensa uhalla.
Yhdestä tällaisesta filosofisesta toisinajattelijasta, Tuusulan koulussa
aseen kanssa riehuneesta Pekka-Eric Auvisesta, olemme saaneet kuluvalla
viikolla järkytykseksemme tiedotusvälineistä kuulla. Vahvauskoinen nuori
mies, näin on todettava - samoin kuin esim. islamin piirissä
itsemurhaiskuja tehneistä. Mutta uskon kohde kuitenkin ratkaisee asian
oikeellisuuden, ei uskon vahvuus tai heikkous. Vahvauskoisuus voi olla
saatanallista, kuten tässä. Koulusurmaajan uskon kohde ei ollut Raamatun
Jeesus, vaan Saatanan keksimä ja levittämä yli-ihmisaate. Tuusulan
koulusurmaajan käsitys oli, että hän on henkisesti korkeammalla tasolla
kuin muut, jumalankaltainen.
Luen kaksi suoraa lainausta Pekka-Eric Auvisen internetissä levinneestä
kirjoituksesta: "I am a cynical existentialist, antihuman humanist,
antisocial socialdarwinist, realistic idealist and godlike atheist." Eli
suomeksi jotakuinkin: "Olen kyyninen eksistentialisti, antihumanistinen
humanisti, antisosiaalinen sosiaalidarwinisti, realistinen idealisti ja
jumalankaltainen ateisti. "I am prepared to fight and die for my cause.
I, as a natural selector, will eliminate all who I see unfit, disgraces
of human race and failures of natural selection." Suomeksi: "Olen valmis
taistelemaan ja kuolemaan asiani tähden. Minä, luonnonmukaisena
valitsijana, tulen eliminoimaan (eli tappamaan) kaikki, jotka minä
katson epäsopiviksi, ihmisrodun häpeäpilkuiksi ja luonnonmukaisen
valinnan epäonnistumisiksi (virheiksi)."
Saatana houkutteli aikanaan Eevan ja Aadamin hylkäämän Jumalan sanan ja
halumaan Jumalan kaltaiseksi: 'Onko Jumala todellakin sanonut? .
aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala tietämään
hyvän ja pahan'. (1Moos. 3:1,5) Tuon jumalankaltaiseksi haluamisen
tuhoavaa hedelmää me olemme taas saaneet Tuusulassakin mitä
hirvittävimmällä tavalla maistaa.
Me kauhistellessamme Tuusulassa surmattuja. Meidän on muistettava
kuitenkin myös se, että tässä maassa tapetaan eli murhataan joka päivä
harkitusti ja tietoisesti noin 30 lasta, puolustuskyvytöntä lasta,
äitinsä kohtuun. Herra, armahda meitä ja kansaamme ja anna tänne
parannussaarnaajia, jotka veriteot ja jumalattomuuden paljastavat ja
johtavat kansaamme parannukseen ja Jeesuksen uskoon! Abortissa on
kysymys täsmälleen samasta, mikä johti Pekka-Eric Auvisen tuohon
hirmutekoon: Jumalan sanan hylkäämisestä ja halusta ottaa itse omiin
käsiin se, mikä kuuluu yksin Herralle: Jumalan kuvaksi luodun ihmisen
elämä.
Palaamme vielä kysymykseen: Mille asialle sinun sydämesi ja minun
sydämeni kaikkein eniten lämpenee, mikä on itse kullekin meistä kaikkein
tärkeintä, eniten tavoittelemisen arvoista? Ihan rehellisesti -
kiertelemättä ja kaartelematta? Todennäköisesti monen meistä on
myönnettävä, että raha, valta ja kunnia sekä tämän maailman ja lihan
tuottamat nautinnot ovat hyvin lähellä huippua. Turha sitä on yrittää
minun itsenikään kieltää, vaikka kuinka haluaisinkin saarnamiehenä ja
ammattiuskovaisena näyttää hurskasta ja jumalista ulkokuorta.
Jumala tietää tarkkaan tämän langenneen, syntisen ja lihallisen
sydämemme kiintymyksen maanpäällisiin aarteisiin, lihallisen halumme
oman vatsamme eli oman nautintomme palvomiseen ja ihmiskunnian
etsimiseen. Siksipä Herra sen niin painokkaasti esiin ottaa läpi koko
pyhän ilmoitussanansa, Raamatun. Ei Jumala opeta mitään
turhanpäiväisyyksiä tai marginaalisia sivuseikkoja. Kaikki, mitä Herra
Raamatun kautta tuo meidän tiettäväksemme, on mitä tärkeintä ja
keskeisintä asiaa juuri meidän elämässämme.
Jeesus tuntee meidän halumme koota aarteita maan päälle, etsiä omaa
kunniaamme ja palvoa omia halujamme eli palvoa vatsaamme. Vatsahan
tarkoittaa Raamatussa lihallista aistinautintojen etsimistä, omien
itsekkäiden halujen täyttämistä ja erityisesti ihmiskunnian
tavoittelemista ohi Jumalan sanan. "Mutta minä kehoitan teitä, veljet,
pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja
pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois
heistä. 18. Sillä sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta,
vaan omaa vatsaansa, ja he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla
puheilla vilpittömien sydämet." (Room. 16:17-18) Vatsan palveleminen on
tämän ajallisen elämän nostamista yli ikuisuuden, Jumalan sanan ja
kunnian asettamista toisarvoiseen asemaan.
Jeesus tahtoo vapauttaa meidät vatsan palvelemisesta todelliseen elämän
vapauteen. Herra haluaa kääntää katseemme tästä pian katoavasta
maailmasta Jumalan valtakuntaan ja ikuiseen elämään. Miltä rahanhimomme,
halumme varmistaa itse elämäämme säästöillä ja vakuutuksilla sekä
itsekeskeisyytemme eli siis oman vatsan palveleminen näyttävät
ikuisuuden valossa? Jos asetamme turvamme näkyvään mitattavissa olevaan
varallisuuteen ja mielemme on itsekeskeisessä oman nautinnon ja kunnian
etsimisessä, niin joudumme lopulta raskaasti pettymään. Ei rahajumala
voi ihmistä lopulta kuitenkaan auttaa eikä vatsa eli liha tuota
nautintoja ehtymättömästi. Ei edes tiukassa paikassa tässä elämässä,
kuolemasta ja ikuisuudesta puhumattakaan.
Oma isäni, joka uhrasi koko elämänsä, terveytensä ja muiden
perheenjäsenten tarpeet rahan ja varallisuuden keräämiseen, joutui
lopulta erikoiseen tilanteeseen. Hän oli ollut vuosikymmenet innokas
lottoaja toivoen muhkeaa päävoittoa, joka tekisi hänestä rikkaan. Isäni
sairastui kuitenkin alle viisikymppisenä kuolemanvakavasti ja lääkärit,
myös kalliit yksityislääkärit, nostivat kätensä syövän edessä
antautumisen merkiksi pystyyn. Erään kerran käydessäni häntä
Lappeenrannan sairaalassa katsomassa, hän totesi lopettaneensa
lottoamisen. Ei häntä yhtään auttaisi edes huikea päävoitto; terveyttä
ja elinaikaa ei raha voinut enää hänelle tuoda.
Jos sydämemme ja turvamme on kiinni elävässä Jumalassa, Jumalan lihaksi
tulleessa Sanassa Jeesuksessa Kristuksessa, emme joudu pettymään ja
häpeään edes kuolemassa. Jos odotamme hyvää Häneltä, joka on kuolemankin
voittanut, olemme kiinni ehtymättömässä kultasuonessa. Hänellä, taivaan
ja maan Luojalla, on varaa ja voimaa auttaa meitä joka ainoassa elämämme
ja kuolemamme tilanteessa; Hänelle ei ole mahdottomuuksia, Hänen
voimansa ei lopu ja Hänen halunsa auttaa ei ehdy.
Kun sinut on kastettu Jeesuksen omaksi ja tuon kasteesi mukaisesti
haluat sydämessäsi uskoa ja arkipäivässä elää, niin sinun ei tarvitse
huolehtia, murehtia ja pelätä rahojen loppumista tai jotain muuta
mullistusta; ei edes sitä, että pyssymies sinua tähtäisi. Sinun ei
tarvitse pelätä ja murehtia siitä, täyttyvätkö tämän ajallisen elämän
tarpeet myös huomenna, elätkö vai kuoletko. Herra on voimallinen
pitämään sinusta huolta myös tulevina päivinä, ja viemään oman
aikataulunsa mukaisesti sinut ikuiseen elämään.
On vain yksi tärkeä asia, Herran Jeesuksen Kristuksen sanojen kuuleminen
ja niiden vastaan ottaminen eli uskominen. Jos kilvoittelet siinä, että
säännöllisesti kuulet Jumalan sanaa ja sen mukaisesti haluat elämääsi
ojentaa, niin mistään muusta sinun ei enää tarvitsekaan murhetta kantaa.
Vastuullisesti meidän on tietenkin meidän haltuumme uskottuja euroja ja
muita vastuutehtäviä hoidettava, mutta meidän elämämme ei ole kiinni
rahan tai varallisuuden määrästä tai lopulta mistään ulkoisista
olosuhteista. Jumala tietää kyllä meidän tarpeemme, itsehän Hän on
meidät luonut. Emme me voi itse itsellemme onnea, tyydytystä ja
turvallisuutta ostaa ja hankkia, elämän jatkamisesta puhumattakaan.
Kaikki on alusta loppuun saakka Herran käsissä. Jumala voi antaa meille
niukkuuden keskelle suuremman ilon, onnen ja tyytyväisyyden kuin
yltäkylläisyydessä eläville rikkauden keskellä. Jumala haluaa juuri niin
tehdäkin, antaa köyhille ja nöyrästi anoville lahjaksi sen, mitä rikkaat
omin voimin ylpeästi tavoittelevat. Ja vaikka Herra joskus näkeekin
hyväksi antaa meidän käydä suurten taloudellisten ja muiden ahdinkojen
lävitse, niin Hän tekee sen puhtaasta rakkaudestaan meitä kohtaan. Kun
Jumala sallii meille puutteen ja ahdingon hetkiä, niin juuri silloin Hän
haluaa opettaa meille perusläksyä: olemme täysin ja sataprosenttisesti
riippuvaisia yksin Hänestä.
Miten voimme sitten vastoin omaa itsekeskeistä, ahnetta ja epäuskoista
luontoamme luottaa Jumalaan mammonan sijasta ja palvella Kristusta oman
vatsamme sijasta? Omin voimin meistä ei voi kukaan pahaa sydäntään
uskovaksi ja uudeksi muuttaa. Mutta jos Raamatun sana on saanut meihin
osua - kiitos ja ylistys Israelin Pyhälle, että Hän on pelastavan
sanansa meille lähettänyt - niin saamme rukoilla, että Jeesus itse
vuodattaisi meihin uskoa ja luottamusta Jumalan sanaan, Pyhään
Raamattuun. Saamme pyytää taivaasta tulevaa Pyhän Hengen uudistusta. Ja
juuri nimenomaan sitä Herra haluaakin: Hän haluaa antaa oman Henkensä
meille, niin että me voisimme seurustella Hänen kanssaan. Hän haluaa
tulla päivä päivältä meidän sydämemme Herraksi, niin että koko elämämme
olisi kätketty Häneen.
Jumala haluaa uskon tulevan näkyviin elämässämme. Jeesus sanoo: "Te ette
valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te
menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi:
että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille
antaisi." (Joh. 15:16)
Usko Jeesukseen ja Jumalan - Hänen sanansa ja Henkensä - läsnäolo
elämässämme näkyy ajankäytössämme. Jos kerran Jeesus on meille kaikkein
tärkein, niin haluamme viettää Hänen kanssaan paljon aikaa. Se tapahtuu
lukemalla ja opiskelemalla Raamattua, rukoilemalla ja osallistumalla
seurakunnan kokoontumisiin ja pyhälle ehtoolliselle. Poikkeuksetta
Jeesus antaa myös omilleen tehtäviä: "Mene ja julista evankeliumia,
kääntymystä ja uskoa Kristukseen", "Auta ja palvele hädässä olevia",
"Kuuntele ahdistuneita ja kulje heidän vierellään", "Rukoile ihmisten
puolesta" jne. Jokainen meistä saa oman tehtävänsä, juuri sen, minkä
Jumala on jo ennen aikojen alkua juuri minulle tai sinulle suunnitellut
ja valmistanut.
Ajankäyttöä seuraa rahankäyttö. Jumala haluaa ohjata meitä käyttämään
haltuumme uskottua varallisuutta Hänen valtakuntansa laajenemiseksi ja
Hänen kunniansa esiintuomiseksi. Hän haluaa irrottaa meidät mammonan eli
tämän maailman tarjoaman onnen palvelemisesta. Toki jokaisen kristityn
tehtävänä on huolehtia myös ajallisten asioiden vastuullisesta
hoitamisesta. Sanoohan Jeesus, että keisarille tulee antaa se, mikä
keisarille kuluu. Eli laskut ja verot on maallisen järjestyksen ja lain
mukaisesti maksettava.
Jeesuksen omina meidän ei tarvitse kuitenkaan enää kantaa rahojamme
pitkäripaiseen juomakauppaan tai viihdeteollisuuden irstauden
maksamiseen; emme enää kuvittele löytävämme tyydytystä ja rauhaa
sielullemme sen enempää viinasta kuin vaikkapa lihan himoja täyttävästä
haureuden katselemisesta - harjoittamisesta puhumattakaan.
Saarnaajan kirja kehottaa meitä jokaista: "Lähetä leipäsi vetten yli,
sillä ajan pitkään sinä saat sen jälleen." (Saarn. 11:1) Leipä viittaa
syvimmiltään taivaan leipään, evankeliumiin. Kun sijoitamme varojamme
niin sisä- kuin ulkolähetystyöhön, teemme parhaan kuviteltavissa olevan
liiketoimen. Mitkään lamat tai levottomuudet, sodat tai katastrofit
eivät voi estää meitä lopulta saamasta sitä siunausta, jonka Jumala
tässä meille lupaa.
Antaessaan saa ja kadottaessaan löytää. Pian kolmannesta maailmasta eli
maista, jotka vielä sata vuotta sitten olivat pakanalähetysaluetta,
lähetetään useampia lähetystyöntekijöitä kuin rikkaasta länsimaailmasta.
Olemme jo saaneet tänne uuspakanallistuvaan Eurooppaan lähetyssaarnaajia
sekä hengellistä tukea elintasoltaan paljon alemmista maista tulevilta
kristityiltä. Ja vaikka emme heti näkisi tai kokisi sitä siunausta, joka
Jumalan valtakunnan työhön sijoittamisesta seuraa, niin sitä suuremmalla
varmuudella saamme kerran taivaassa nähdä ja kokea, kuinka Herran
lyhentämätön ja muuttamaton sana, jota meidän varojemme kautta on
julistettu, ei ole tyhjänä takaisin palannut.
Heitä sinäkin jo pois harteiltasi ja sydämestäsi mammonan keräämisen ja
himoamisen raskas taakka, joka lopulta vie etsijänsä kadotukseen.
Paavali kirjoittaa tähän maailmaan rakastuneista: "Heidän loppunsa on
kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän
häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä." (Fil. 3:19) Jeesus on
varannut sinulle paljon parempaa. Vaikka olisit puoli vuosisataa tai
jopa pidempään elänyt tämän maailman jumalan, rahan ja oman vatsasi
ehdoilla, niin tänä päivänä sinun edessäsi on auki uusi tie. Jeesus
kutsuu sinua seuraansa. Sinua kutsutaan kaikkien rikkauksien Luojan ja
lopullisen Omistajan lapseksi ja perilliseksi.
Mietipä tarkkaan, kummalla tiellä, kaidalla ristin tiellä vai lavealla
maailman tiellä, saa lopulta enemmän. Ajattelepa, jos tietäisit saavasi
joidenkin vuosien tai vuosikymmenten kuluttua huikean perinnön -
maailman rikkaimman ihmisen koko omaisuuden itsellesi. Tuon perinnön
saamisen ehtona on kuitenkin se, että suostut elämään odotusajan siinä
varallisuustilanteessa, mikä sinulle on annettu, etkä ahnehdi
rikastuaksesi. Tällaisessa tilanteessa me Jumalan valtakuntaan kutsutut
olemme. Meitä odottaa taivaallinen perintö, joka on suurempi kuin
kenenkään ihmisen maallinen perintö. Mutta tuon perinnön voivat saada
omikseen vain ne, jotka elävät jokapäiväisessä parannuksessa ja uskovat
Jeesukseen, Jumalan sanaan.
Niin moni Herran tielle kutsuttu on kuitenkin vaihtanut katoamattoman
taivasperinnön tämän maailman onnen ja autuuden saavuttamiseen. Oman
kansamme keskellä valtaosa Jeesuksen omiksi kastetuista - vieläpä Hänen
kirkkonsa palvelijoiksi ja paimeniksi kutsutuista - pitää rakkaampana
omaa vatsaansa kuin Jumalan kunniaa. Muutenhan ei olisi selitettävissä
se, että kirkot kumisevat sunnuntaisin tyhjyyttään ja kansa elää
julkeassa haureudessa ja avoimessa Jumalan herjaamisessa
(kiroilemisessa) ja jumalattomuudessa.
Paimenet eivät varoita lampaita syntielämästä, vaan siinä itsekin elävät
ja ovat esimerkkejä maallisiin rakastuneista ja Jumalan sanan
toissijaiseen asemaan elämässään laittaneista. Montako paimenta vaikkapa
täällä Imatralla puheissaan saarnaa kokonaista Jumalan lakia?
Esimerkiksi avo- tai homosuhteissa elävien tai muuten elinikäisen
aviouskollisuuden hylkäävien joutuvan helvettiin, jos eivät käänny,
tunnusta ja kadu syntiään? Moniko saarnaa Herran käskyä, joka kieltää
naisen toimimisen seurakunnan saarnavirassa? Moniko opettaa, miten
Jumalan sanan harjoittamisen sekä seurakunnan yhteisten kokousten
jatkuva laiminlyönti vaikuttaa väistämättä myös kastetussa ihmisessä
hengellisen kuivettumisen ja lopulta hengellisen kuoleman, kadotuksen?
Oma lihamme ja koko tämä maailma huutaa Jumalan sanaa vastaan. Raamatun
sana on silti luotettava ja tosi. Hyvä kuulijani, sinä saat uskoa
syntisi, oman vatsasi rakastamisen, kaikki syntisi, anteeksi Jeesuksen
sovintoveren tähden. Sinä saat Jeesuksen tähden taivaan perintökirjan ja
omaisuuden omaksesi. Sinä saat jättää kaiken huolehtimisen ja pelon
Jeesuksen ristin juurelle. Jeesus tarjoaa sinulle itseään ja itsensä
mukana kaikkea tässä ja tulevassa elämässä tarvittavaa tänään myös
ehtoollispöydässä. Joka janoaa, se tulkoon.
Rukoilemme. Herra Jumala, Vapahtajamme Jeesus Kristus. Sinä olet
kutsunut meidät oman valintasi mukaan valtakuntaasi. Auta meitä
kilvoittelemaan tässä lahjaksi saamassamme uskossa lujina loppuun asti.
Kiitos, että kerta toisensa jälkeen nostat langenneen taas tiellesi ja
vahvistat meitä. Me ylistämme, kiitämme ja palvomme Sinun nimeäsi,
Jeesus! Sinun, joka kävit kovaan kuoloon ristinpuulle ja nousit ylös
kuolleista, jotta me langenneet saisimme syntimme anteeksi ja pääsisimme
taivaan riemuun. Aamen.
Past. Juha Muukkonen, Thurevikinkatu 8 D 22, 95420 Tornio
puh. 050 359 6939, s-posti: juha.muukkonen@netti.fi
Päivitetty 09.11.2007