VIHASTA RAKKAUTEEN
Saarna 14. sunnuntaina helluntaista (1Joh. 4:712)
Tervola 5.9.2004

”Siinä on rakkaus ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että Hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme.” 1Joh. 4:1011.

Tänään lähimmäisen sunnuntaina puhutaan ihmisten välisistä suhteista. Jumalan sanat ovat yksinkertaiset ja selvät: Rakasta jokaista lähimmäistäsi ja erityisesti rakasta veljiä ja sisaria Jeesuksessa Kristuksessa. Sillä Jeesukseen uskovien keskinäistä rakkauttahan nuo apostoli Johanneksen sanat ’meidänkin tulee rakastaa toisiamme’ tarkoittavat. Miksi minä kuitenkin sitten niin usein osoitan toisille ihmisille erityisesti niille lähimmille lähimmäisilleni ja perheenjäsenilleni kaikkea muuta kuin puhdasta rakkautta ja välittämistä? Miksi minä löydän sydämestäni, sanoistani ja teoistani rakkauden sijasta vihan, hellyyden sijasta kylmyyden, välittämisen sijasta kovuuden ja hyvien sanojen sijasta syyttelyn? Otan seuraavassa esille joitakin syitä siihen, miksi minä vihaan ja tuotan lähimmäiselleni pahaa mieltä ja vahinkoa.

1. Oman syyllisyyden peittäminen
Usein alkaessani vihassa tai ärtymyksessä syyttää jotakuta toista, on todellinen syyllinen minä itse. Kun osoitan yhdellä sormella toista, osoittaa kolme sormea kohti minua itseäni ja yksi, peukalo, vielä kohti taivasta. Jo Raamatun alkulehdiltä asti näemme tämän syntiinlankeemuksen tuottaman oman vastuun pakenemisen ja toisen osoittamisen ja asettamisen syntipukiksi omista lankeemuksista ja virheistä.

Mies, joka paratiisin jumalanpalveluksesta vastaavana pastorina joutui ensin vastaamaan lankeemuksesta, yritti vierittää vastuuta ja syyllisyyttä omasta synnistään muille: ’Nainen, jonka Sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin.’ 1Moos. 3:12. Aadam, jonka jälkeläinen, verisukulainen ja hengenheimolainen minäkin olen, osoittautui makaroniselkärankaiseksi vastuunpakoilijaksi ja halukkaaksi istumaan toisen takapuolella kuumalla hellalla. Aadam oli valmis laittamaan toiset kärsimään omista virheistään ja heikkoudestaan. ”Oikeastaan, Jumala, tämä sekasotku näiden kahden paratiisin keskellä olevan puun hedelmien syömisessä johtuu aivan muusta kuin minusta. Sinä itse annoit minulle näin huonon, surkean ja epäuskoisen vaimon, jonka vika tämä väärän puun hedelmän syöminen on. Ei tässä minua kannata ruveta osoittelemaan, syylliset ovat aivan jossain muualla.” Eikä Eeva osoittanut sen enempää taipumusta totuudellisuuteen rakkaudellisuudesta puhumattakaan kuin Aadam. ”Käärme minut petti, ja minä söin.” 1Moos. 3:13. Eevakin oli valmis julistamaan syylliseksi ja rangaistavaksi jonkun muun kuin itsensä.

Otan toisen esimerkin kuningas Daavidin elämästä. Daavidin piti lähteä sotaan kansansa ja sotaurhojensa edellä, mutta hän jäikin omassa mukavuudenhalussaan, laiskuudessaan ja pelkuruudessaan omaan kuninkaanlinnaansa Jerusalemiin. Sen sijaan hän lähetti sisarensa Serujan pojan Jooabin johtamaan sotaa nykyisen Jordanian pääkaupunkia Ammania eli muinaista Rabban kaupunkia vastaan. ”Menköön Jooab sotatantereen vaaraan, vaivaan ja hikeen, minä jään tänne omaan pääkaupunkiini kuninkaanpalatsini mukavuuksia nauttimaan.” Siellä linnansa katolla illan viileydessä käyskennellessään Daavid näkee Batseban, sotaurho Uurian vaimon, peseytymässä oman talonsa katolla. Batseba ei voinut tietää ja arvata, että hänen naisellinen kauneutensa tulisi kenenkään miehen silmien eteen, sillä vain kuninkaan linnasta saattoi nähdä hänen peseytymispaikkaansa. Nythän oli kuninkaan sotaretken aika, ja linnan piti siis olla tyhjä. Daavid haetuttaa lihansa himossa Batseban luokseen, makaa tämän ja lähettää takaisin kotiinsa. Ei ole turhaan sanottu englanninkielisessä sananlaskussa: The Devil finds work for lazy hands. Eli suomeksi: Perkele keksii tekemistä laiskoille käsille. Kun Daavid ei halunnut antaa jäseniään taisteluun Jumalan valitun kansan puolesta, niin hän sen sijasta käytti jäseniään haureuteen ja huoruuteen.

Batseba tulee tästä huorinteosta raskaaksi. Daavid yrittää peitellä tekosiaan haetuttamalla Uurian sotarintamalta takaisin kotiin. Mutta Uuriapa ei suostukaan menemään vaimonsa viereen, vaan uskollisen sotilaan mielenlaadun mukaisesti jää nukkumaan kuninkaanpalatsin vartiomiesten joukkoon. Daavid ei saanut Uuriaa kuvittelemaan, että vajaan yhdeksän kuukauden kuluttua syntyvä Batseban lapsi olisi Uurian itsensä siittämä. Daavid päättää murhauttaa Uurian ja myös toteuttaa aikeensa. Daavid, jonka olisi kuulunut katua huoruuttaan, antaa hurskaan ja syyttömän Uurian kuolemaan omien syntiensä peittämiseksi. Kuinka moni meistä suomalaisista antaa oman lapsensa abortin kautta kuolemaan oman huoruutensa ja haureutensa jälkien peittämiseksi? Uuria, jonka nimi tarkoittaa ’Herra on minun valoni’, on tässä Herran Jeesuksen Kristuksen esikuva. Syytön ja vanhurskas Jeesus annetaan kuolemaan meidän pelkuruuteen, huoruuteen ja murhaamiseen syyllistyneiden puolesta.

Kun Jumalan lähettämä profeetta Naatan sitten puhuttelee Daavidia, niin Daavid on valmis langettamaan kuolemantuomion verrattain vähäpätöisen rikkeen vuoksi, yhden karitsan tappamisen tähden. Oma käsittelemätön syyllisyys Jumalan edessä sai Daavidin syyttämään toista ja tuomitsemaan toisen ankaralla kädellä. Daavid lausui samalla oman tuomionsa. Onkin usein niin, että silloin, kun kaikkein kiivaimmin vaadin ankaria rangaistuksia ja tuomioita, syytän muita, olen tavalla tai toisella itse syyllistynyt juuri siihen, mistä vaadin toisia tuomiolle. ”Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja.” Näin kirjoittaa Pyhän Hengen johtamana apostoli Paavali kirjeessään roomalaisille, sen toisen luvun alussa.

Tiedotusvälineitä seuratessa tulee väistämättä mieleen myös se, että kuinkahan moni valtion päämies aloittaa sodan jotakuta ulkopuolista vastaan peitelläkseen kyvyttömyyttään oman maansa ja kansansa asioiden hoitamiseen.

2. Kateus ja katkeruus rakkaudettomuuden syynä
Omien syntien peitteleminen oli siis ensimmäinen syy siihen, miksi osoitan toisille ihmisille rakkauden sijasta vihaa. Toinen syy rakkaudettomuuteen ja pahuuteen voi olla kateus. Otan jälleen esimerkin Raamatun alkulehdiltä. Kun kiusaaja houkutteli ihmistä ensimmäisen kerran synnintekoon, niin tuon Saatanan eli Jumalan vastustajan yhtenä tavoitteena oli saada ihminen kadehtimaan Jumalaa. ”Nyt te ette ole vielä niin kuin Jumala, mutta teidän kannattaisi tulla Jumalan kaltaisiksi. Jumalalla on jotakin mitä teillä ei ole: tieto hyvästä ja pahasta. Ja Jumala on pihi ja kitsastelija, eikä Hän halua teille tuota ihanaa asiaa, ymmärrystä ja tietoa antaa.” Perkele itse kadehti Jumalaa ja halusi saada myös Jumalan kuvaksi luodun ihmisen kanssaan samaan joukkoon.

Kateus näkyy myös ihmiskunnan ensimmäisessä miestapossa. Kain kadehti veljeään Aabelia, jonka uhri kelpasi Jumalalle. Ensimmäisestä tähän maailmaan syntyneestä lapsesta Kainista tuli veljesmurhaaja; sellaisia me ihmiset olemme kaikki siitä lähtien olleet. Vaikkakin vain harvat syyllistyvät suoraan verenvuodatukseen ja murhaamiseen vrt. Suomessa kuitenkin esim. abortit niin sydämessämme me jokainen olemme Jumalan edessä murhaajan asemassa. Sillä kukapa meistä ei olisi sydämessään lähimmäistään vihannut ja myös sanoillaan iskenyt tikareita toisten ihmisten sydämeen. Jeesus opettaa kaiken tämän olevan viidennen käskyn 'Älä tapa' rikkomista: "Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: 'Älä tapa.' Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen." (Matt 5:2122)

Jumala oli jo paratiisissa säätänyt ja ilmoittanut ihmiselle pahan ja synnin voittamiseksi verenvuodattamisen. Käärmeen siemenen pisto vaimon siemenen kantapäähän ja niiden eläinten teurastaminen, joista Jumala valmisti vaatteet ihmisen häpeällisen alastomuuden peitoksi, kertovat veriuhrista. Kainin tuoma maan sato ei kelpaa Jumalalle uhriksi; yksin veri ja nimenomaisesti vielä Aabelin tuoman Esikoiskaritsan eli Jeesuksen veri kelpaa Jumalan edessä. Vrt. itämaisten uskontojen ruokauhrit jumalien lepyttämiseksi.

Kain oli kuitenkin itsepäinen uhria valitessaan hänelle ei kelvannut tunnustaa syntejään ja suostua Jumalan määräämään jumalanpalvelukseen ja armonvälineiden käyttöön. Vrt. Lutherin opetus Aabelin ja Kainin kirkoista eli oikeasta ja väärästä kirkosta. Oman väärän jumalanpalveluksensa vuoksi Kain ei saanut osakseen sitä Jumalan huomiota ja siunausta, mitä sai osakseen hänen veljensä Aabel. Kain kadehti siunattua veljeään ja murhasi tämän.

Kateuden takana ja syynä onkin kokemus siitä, että tuo toinen saa enemmän osakseen huomiota ja rakkautta kuin minä. Tuolla toisella on jotakin sellaista, mitä minä haluaisin, mutta jota minulla ei ole. Kateuden ja siihen lujasti liittyvän katkeruuden taustalla on kokemus siitä, että minua kohdellaan epäoikeudenmukaisesti en saa ansaitsemaani asemaa, kunniaa, huomiota, palkkaa ja rakkautta.

3. Tuhoava kosto
Kateudesta ja katkeruudesta, kärsitystä epäoikeudenmukaisuudesta seuraa kostonhalu. Oikeudenmukaisuus vaatii kostoa. Jos joku varastaa minulta ja elää sen jälkeen ylellisyydessä minun jäädessä puutteeseen, niin huudan hyvitystä, korvausta ja kostoa. Jos joku tekee minulle pahaa, sanoilla tai teoilla, tahdon maksaa potut pottuina. Koston taustalla on kyllä aivan oikea jumalallinen asia oikeudenmukaisuus. Jumalakin vaatii vääryyksille kostoa: vanhurskaus ja oikeudenmukaisuus edellyttää vääryyksien korjaamista ja hyvittämistä. Jumala on kuitenkin ottanut ihmiseltä pois oikeuden itse kostaa henkilökohtaisesti koettuja vääryyksiä. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen luvussa 12: ”Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: ’Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan’ näin sanoo Herra.” (Room. 12:1719) Se, joka lähtee koston tielle, ottaa vastoin yksiselitteistä Raamatun sanaa itselleen Jumalan valtuudet.

Jos lähden kostamaan toiselle ihmiselle kärsimiäni vääryyksiä, annan samalla Jumalalle oikeuden kostaa itselleni kaiken sen pahan, minkä olen tehnyt. Ei ole turhaan Isä meidän ?rukouksessa sanoja: Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Jos pidätän anteeksiannon läheiseltäni, pidätän sen myös itseltäni Jumalan edessä.

4. Mistä saan avun ja lääkkeen vihaani ja rakkaudettomuuteeni; syyllisyyteeni, kateuteeni, katkeruuteeni ja kostonhaluuni?

Ainoa mahdollisuus voittaa viha ja rakkaudettomuus; syyllisyys, kateus, katkeruus ja kostonhalu on Jeesuksen kaiken peittävän rakkauden ja anteeksiannon vastaanottaminen. Kun tunnustan syntini ja syyllisyyteni Jeesuksen ristin juurella, niin Hän ottaa pois minun syntini ja syyllisyyteni. Kun minut on kastettu Jeesukseen ja kun syön Hänen ruumiinsa ja verensä pyhässä ehtoollisessa kun saan kuulla synninpäästön sanan Jeesuksen nimessä, niin en ole enää syytetty ja syyllinen, vaan armahdettu. Armahdettuna minun ei tarvitse enää pelätä rangaistusta ja kääntää omia rikkomuksiani lähimmäisteni päälle, vaan Jeesus kantaa ristillään kaiken minun pahuuteni.

Kun katson Jeesuksen ristiin ja uskon Häneen, niin tiedän pääseväni taivaaseen. Minulla ei ole pienintäkään, ei vähäisintäkään syytä olla kenellekään toiselle kateellinen mistään asiasta. Minua onnellisempaa, autuaampaa, rakastetumpaa, rikkaampaa ja huomatumpaa ihmistä ei voi olla olemassakaan. Minä saan perinnöksi taivaan kunnian, kirkkauden ja rikkauden. Minua odottaa ikuinen elämä paratiisissa. Ja jo täällä maan päällä Kaikkivaltias Herra, Pyhä Jumala, on minun kanssani ja ohjaa askeleeni. Kun tällaisen osan olen saanut arpa lankesi minulle ihanasta maasta niin minun ei todellakaan ole mitään syytä kateuteen. Olen Jumalan silmäterä, Hänen rakas, hellitty ja huomattu lapsensa. Jos kohtaan koettelemuksia, niin nekin on annettu minulle puhtaasta rakkaudesta ja välittämisestä. Vaikeat elämäntilanteet on annettu minulle siksi, että en poikkeaisi pois Jumalan sanan viitoittamalta ristin tieltä, joka johtaa taivaaseen; siksi, että vahvistuisin uskossa yksin Jumalan sanaan ja lupauksiin, enkä kiinnittäisi toivoani mihinkään muuhun tämän pian katoavan maailman keskellä.

Vähäisintäkään aihetta katkeruuteen minulla ei voi olla. Olisin ansainnut syntisellä elämälläni likaisilla ajatuksillani, loukkaavilla sanoillani ja rakkaudettomilla teoillani ikuisen helvetin, mutta pääsenkin armosta Jeesuksen tähden taivaaseen. Jos minua täällä maan päällä jostakin rangaistaan: minulta otetaan jotakin ajallista hyvää pois ja kärsin jostakin asiasta, niin en todellakaan voi vähimmässäkään määrin väittää, että kärsisin epäoikeudenmukaisuutta. Olen ansainnut monin verroin enemmän tuomiota ja itseeni kohdistuvaa pahuutta. Ja jos uskon Jeesukseen, kiinnitän katseeni yksin Häneen, niin minulla ei ole mitään syytä vilkuilla ympärilleni ja pohtia, saako tuo toinen nyt mahdollisesti helpomman osan kuin minä. Jeesuskin vastasi Pietarille, joka kysyi apostoli Johanneksen tulevasta kohtalosta, että ”Mitä se sinulle kuuluu? Seuraa sinä Minua.” (Joh. 21:22) Ei meidän pidä vertailla omaa kohtaloamme jonkun toisen ihmisen kohtaloon ja elämään. Meidän tehtävämme on seurata ja katsella Jeesusta, eikä suinkaan katsella ja vertailla omaa elämäämme joidenkin toisten ihmisten elämään ja kohtaloon.

Jeesukseen uskovana minun ei tarvitse kostaa kokemiani vääryyksiä. Jumala kyllä kostaa ajallaan jokaiselle tinkimättömän oikeudenmukaisesti. Joka ainoa rikkomus ja vääryys saa rangaistuksensa. Niiden osalta, jotka tunnustavat puhtaan Jeesuksen sijaisuhrikseen ja syntipukikseen, tuo rangaistus on jo kärsitty Golgatan ristillä. Muut eli ne, jotka eivät Jeesusta sydämen uskolla ja suun puheilla tunnusta, kärsivät viimeistään ikuisuudessa omassa lihassaan kaiken tekemänsä pahan. Mutta Jeesuksen omille koittaa päättymätön vapaus, lepo ja ilo.

Kunnia ja kiitos olkoon yksin kolmiyhteisen Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen. Aamen.


Past. Juha Muukkonen, Rinnetie 10, 95420 Tornio
puh. 040 591 6762 työ, 050 359 6939
sposti: juha.muukkonen@jippii.fi

Päivitetty 05.12.2004